Vanhaan Suomeen kuulunut Haminan luterilainen konsistori perustettiin Venäjän keisarillisen hallitsevan senaatin päätöksellä Pietarissa 8.12.1743. Konsistori muodostui suoraan seurakunnista ja sen esimiestä kutsuttiin tuomiorovastiksi. Ensimmäinen esimies, Vehkalahden kirkkoherra Gudsaeus, sai valtakirjan ja tuomiorovastin arvon 10.1.1744. Konsistorin ensimmäinen istunto pidettiin 22.5.1744. Konsistori kuului Viipurin luterilaisen konsistorin tavoin keisarillisen oikeuskollegioon vuoteen 1784 saakka. Molemmat konsistorit kuuluivat keisarilliseen venäläiseen Viipurin käskynhaltijakunnan siviilitribunaaliin 1784–1797, uudelleen oikeuskollegioon 1797–1810 ja tämän jälkeen vieraiden uskontunnustajan ylitirehtöörin, ruhtinas Galitzinin alaisuuteen, kunnes ne lakkautettiin keisarillisten käskykirjeiden 6.11.1811, 23.12.1811 ja 7.2.1812 nojalla ja niiden alueet liitettiin Porvoon hiippakuntaan.
Alla mainituista Haminan konsistorin alaisuuteen kuuluneista seurakunnista siihen kuului suurimmilta osin Kerimäki ja Sääminki. Näiden lisäksi konsistorin alaisuuteen kuului pienempiä osia Puumalasta, Sulkavasta, Rantasalmesta ja Mäntyharjusta. Konsistorin alue oli jaettuna kahteen kontrahtirovastikuntaan, Pohjoiseen eli Lappeenrannan ja Eteläiseen eli Haminan rovastikuntaan.