Soanlahden mainitaan kuuluneen Ilomantsin pogostan Pälkjärven perevaaraan 1500 ja Soanlahti mainitaan Ilomantsin kappelina 1589. Soanlahden alueen luterilaiset kuuluivat alkuaan Pälkjärven emäseurakuntaan kunnes Uudenkaupungin rauhassa Leppälahden alue erotettiin ja yhdistettiin Venäjän puolella sijainneeseen Ruskealan seurakuntaan 1721. Leppälahti mainitaan kappeliseurakunnaksi 1728. Ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin 1769 mutta seurakunnalla ei ollut vielä omaa pappia. Leppälahden kylä oli alkuaan kuulunut Sortavalan pogostan Lahden perevaaraan. Leppälahden saarnahuone määrättiin purettavaksi ja kirkko rakennettavaksi Soanlahdelle, jonne kappelikirkko siirrettiin Jänisjärven länsirannalta Soanlahden itärannalle 1855. Uusi valtionvaroilla rakennettu kirkko vihittiin käyttöön 4.1.1891. Erotettiin Ruskealasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 16.11.1885, jolloin määrättiin kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavaksi. Perustettuun kirkkoherrakuntaan liitettiin Ruskealan Havuvaara, Harsun, Juttulammin, Kiekuun, Koirinvaaran, Kuikan ja Soanlahden kylät, Korpiselältä Sarivaaran kylä, Impilahdelta koko Suistamo ja Niinisyrjän kylä sekä Korpiselän ja Suojärven luterilaiset, joita varten oli aiemmin ollut asetettuna erityinen matkasaarnaaja vuodesta 1851. Suistamon ja Suojärven luterilaiset asukkaat olivat aiemmin kuuluneet Impilahden emäseurakuntaan. Soanlahden ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1899. Seurakunnan Niinisyrjän kylä liitettiin Harluun 1925 ja seurakuntaan kuuluneista Suojärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1928. Pälkjärven Lupasniemen kylä liitettiin Soanlahteen 1936. Soanlahden kunta perustettiin 1894. Soanlahden kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Soanlahden seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Tämän jälkeen näiden siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Soanlahden asukkaat sijoitettiin Pyhäjärvelle, Kärsämäelle, Haapajärvelle, Nivalaan, Ylivieskaan ja Haapavedelle. Muut nimet Leppälahti, Soanlaks Maakirjakylät Anonniemi, Harsunvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekkua, Koirinvaara, Kuikka, Soanlahti Naapuriseurakunnat Korpiselkä , Pälkjärvi , Ruskeala , Salmi , Suojärvi , Värtsilä Papisto Kirkkoherrakunnan erottamisen yhteydessä kirkkoherran virkataloksi määrättiin annettavaksi 206,33 tynnyrinalaa maata ja 4,90 tynnyrinalaa joutomaata sekä tarpellinen määrä metsämaata. Kirkko ja pappila olivat seurakunnan ylläpidettävät. Jumalanpalveluksien järjestyksestä Keisarillisen senaatin kirje 17.11.1888. Uudessa palkkausjärjestyksessä 19.2.1897 säädettiin, että kirkkoherrakunta oli kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavana. Maksuperustuksena olivat ne manttaalit, jotka uudessa veronlaskussa tiloille pantiin. Kirkkoherra sai nostaa valtionapua vuosittain 2 000 markkaa, jolla tämän tuli palkata ja elättää virallinen apulainen niitä velvollisuuksia vastaan, jotka mainitaan Keisarillisen senaatin kirjeessä 16.11.1885. Kirkkoherrat 1899– Karl Robert Tavast Ylimääräiset papit 1888–1899 Karl Robert Tavast , vt. kirkkoherra 1898–1901 Otto Edvard Lahtinen , virallinen apulainen 1901–1902 Johan Kustaa Sakkinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1902–1903 Viktor Hämäläinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1903–1905 Antero Juhana Räty , kirkkoherran virallinen apulainen 1905–1906 Kaarle Juhana Hämäläinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1906–1908 Aleksanteri Kuusisto (Granholm) , kirkkoherran virallinen apulainen 1908–1910 Emanuel Suvanne , virallinen apulainen ja vt. kirkkoherra Arkisto Soanlahden seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1852 ja tilikirjat vuodesta 1901. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1808–1975. Seurakunnan arkistoon sisältyy myös Salmin, Suojärven ja Korpiselän saarnaajan rippi- ja lastenkirja sekä historiakirjat vuosilta 1852–1887. Myöhemmät kirkonkirjat alkavat Korpiselän osalta vuodesta 1909 ja Suojärven osalta vuodesta 1924. Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990. Kansallisarkisto on digitoinut Soanlahden seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Vanha ortodoksinen seurakunta, jonka väestöä pakeni Ruotsin valloitusta ja nälkää lähinnä Aunukseen 1600-luvun alussa. Salmissa mainitaan olleen reilut 400 tilaa 1500-luvulla mutta 1600-luvun puolivälissä jäljellä oli vain 60 perhettä. Pääkirkon, Pyhän Nikolaoksen kirkon, rakennutti kreivitär Anna Orlova Tuleman kirkonkylään 1825. Lisäksi kirkkoja rakennettiin Manssilaan 1906 ja Orusjärvelle 1910. Lisäksi seurakunnassa oli eri kylissä 17 rukoushuonetta. Seurakunnasta erotettiin Tulema itsenäiseksi seurakunnaksi, kun Mantsinsaarelle siirrettiin Tuleman puukirkko 1882. Tuleman seurakunta aloitti toimintansa 1884. Salmin seurakuntaan kuuluneen Uuksun kylän asukkaat liitettiin kuulumaan perustettuun Pitkärannan ortodoksiseen seurakuntaan 1925. Salmin ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Salmin ortodoksinen seurakunta Arkisto Salmin ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1819. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1722–1967. Kansallisarkisto on digitoinut Salmin ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Seurakunta muodostui Turun vuoden 1743 rauhan jälkeen, jolloin Ruotsinsalmi liitettiin kuulumaan Venäjän keisarikuntaan. Venäläiset rakensivat Ruotsinsalmen ja Kyminlinnan linnoituksen vuoden 1790 Värälän rauhan jälkeen. Linnoitus ei ehtinyt täysin valmiiksi ennen Suomen sotaa ja niin laivasto siirtyi vähitellen lähemmäs Ruotsia Ruotsinsalmen jäätyä toisen luokan linnoituksen asemaan. Linnoitus joutui siviiliviranomaisten käsiin 1839. Linnoituksessa asui lähes 8 000 henkeä jo 1802 mutta 1830-luvulla väkeä oli enää muutama sata. Pääkirkko, Pyhän Nikolain kirkko rakennettiin 1801. Seurakuntaan kuuluivat lisäksi hospitaalin kirkko sekä kalliolla sijainnut kolmas kirkko. Muut nimet Ruotsinsalmen ortodoksinen sotilasseurakunta, Svensksunds ortodoxa församling Arkisto Ruotsinsalmen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1795 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1797. Seurakunnan kokoelmaa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1795–1879. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Rautalammille perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Alkuperäisessä suunnitelmassa Rautalammille ei ollut tarkoitus perustaa ortodoksista seurakuntaa mutta alueelle sijoitettujen salmilaisten lähetystö kävi opetusministeriössä useamman kerran asiaa hoitamassa ja eri vaiheiden jälkeen seurakunta perustettiin. Seurakuntaan liitettiin kuuluvaksi Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta Hankasalmen ortodoksit 1952. Rautalammin ortodoksinen seurakunta liitettiin Kuopion ortodoksiseen seurakuntaan 1.1.2021. Muut nimet Rautalammin ortodoksinen seurakunta

Seurakunta muodostui Kivennavan Raivolaan vuonna 1800 perustetun ruukin ympärille sen työväestöä varten. Pääkirkko, Pyhän Nikolain kirkko, rakennettiin Lintulaan 1800 ja se siirrettiin Raivolaan 1802. Lintulassa oli jo ollut tätä aiemmin oma kirkko, joka oli rakennettu 1790 mutta tämä kirkko tuhoutui salman iskusta ennen vuotta 1800. Raivolan seurakunta lakkautettiin itsenäisenä vuonna 1931 ja liitettiin Terijoen seurakuntaan. Kirkossa toimitti palveluksia Terijoen seurakunnan papisto. Kirkon esineitä saatiin jossain määrin evakkoon talvisodan alussa, itse kirkko tuhoutui rintaman kulkiessa sen yli. Jatkosodan alussa kun suomalaiset palasivat paikkakunnalle, kirkko havaittiin kokonaan kadonneeksi. Muut nimet Lintula, Raivolan ortodoksinen seurakunta Arkisto Raivolan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1801 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1800. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1934. Kansallisarkisto on digitoinut Raivolan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Kitelään kuuluneeseen Pitkärantaan rakennettiin vuonna 1898 oma ortodoksinen kirkko, joka oli alkuun kappeli mutta pitkän väännön jälkeen vuonna 1925 Pitkärannasta tuli itsenäinen seurakunta. Seurakuntaan kuuluivat Pitkärannan, Nietjärven, Koivuselän, Koirinojan, Uomaan sekä Salmin pitäjän Uuksun kylän ortodoksit. Pitkärannan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Pitkärannan ortodoksinen seurakunta Arkisto Pitkärannan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1899. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1899–1950. Kansallisarkisto on digitoinut Pitkärannan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Lieksaan perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Pielisjärven ortodoksit kuuluivat aikaisemmin Joensuun ja Ilomantsin ortodoksisiin seurakuntiin. Lieksan ortodoksinen seurakunta liitettiin Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan 1.1.2015. Muut nimet Lieksan ortodoksinen seurakunta Arkisto Lieksan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1951 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1948. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1900-luku–2009. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Pielavedelle perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Pielaveden ortodoksinen seurakunta liitettiin Kuopion ortodoksiseen seurakuntaan 2004.

Petsamossa toimi ortodoksinen luostari 1556–1764 ja uudelleen 1886–1940. Luostarin perustamista yritettiin uudelleen Solovetskin luostarin toimesta 1824 ja 1867. Kuolan kirkon papin, pappismunkki Iljan mainitaan vihkineen ensimmäisen kirkon 1527. Petsamon alue liitettiin Suomeen Tarton rauhassa 1920, jonka jälkeen aiemmin Arkangelin konsistorin alaisuudessa toimineet Petsamon sekä Boriksen ja Glebin seurakunnat yhdistettiin Petsamon ortodoksiseksi seurakunnaksi 1921. Talvisodan aikana Neuvostoliiton pommitukset ja luostarin väen vangitsemiset lakkauttivat käytännössä seurakunnan toiminnan. Seurakunta evakuoitiin sotien aikana Keski-Pohjanmaalle ja se toimi lähinnä Kalajoelta käsin. Petsamon ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Petsamon seurakunnan perinnettä jatkoi Lapin ortodoksinen seurakunta. Muut nimet Petsamo ortodoxa församling Papisto Esimiehet 1920– Nikolai Okulov 1929–1949 Yrjö Räme (Radolitskij) Petsamon luostarin johtajat 1919– Innokenti 1921–1931 Jakinf 1931–1932 Joona, väliaikainen 1933–1940 Paisi, joutui vangiksi Neuvostoliittoon Rippi-isät 1939– Varsonof Arkisto Petsamon ortodoksisen seurakunnan pääkirjat alkavat vuodesta 1931 ja metrikkakirjat vuodesta 1855. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1855–1949. Kansallisarkisto on digitoinut Petsamon seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Karjalan Liiton sukututkija Mikko Kuitula on laatinut luettelon Petsamon ortodoksisen seurakunnan asukkaista, joka kattaa vuodet 1855–1920. Luettelossa noin 3 600 tietuetta ja se on vapaasti käytettävissä Karjalan Sivistysseuran SAMPO-tietokannassa . Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Kansallisarkisto: Katiha SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin Raudun Palkealaan 1865, jolloin siihen tulivat kuulumaan Raudun, Sakkolan, Vuokselan ja Metsäpirtin ortodoksit. Palkealassa oli aiemmin toiminut rukoushuone mutta pääasiallisesti alueen ortodoksit olivat kuuluneet Inkerin puolella sijainneeseen Vuoleen eli Matoksin seurakuntaan jo 1700-luvulla. Palkealan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Palkealan ortodoksinen seurakunta Arkisto Palkealan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1893 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1865. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1865–1966. Kansallisarkisto on digitoinut Palkealan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)