Terijoen ortodoksiset asukkaat, mukaanluettuna sen huvila-alueen venäläiset ja vähälukuiset kauppiaat, kuuluivat alkuaan Raivolan ortodoksiseen seurakuntaan, kunnes Terijoelle perustettiin oma seurakunta 1880. Erotettiin Raivolasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1898, jolloin seurakunnalle palkattiin oma pappi ja diakoni. Kellomäellä ja Kuokkalassa itsenäisen esimiehen johtamina toimineet seurakunnat liitettiin Terijoen seurakuntaan 1925. Terijoen ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Terijoen ortodoksinen seurakunta Arkisto Terijoen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1801 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1800. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1975. Kansallisarkisto on digitoinut Terijoen ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Tampereen kaupunkiin perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Tampereen ortodoksit kuuluivat aiemmin Hämeenlinnan ortodoksiseen seurakuntaan. Tampereen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, tyyliltään uusbysanttilaista punatiiliarkkitehtuuria edustava Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkko, rakennettiin Kyttälän kaupunginosaan keskeiselle paikalle kaupungin rautatieaseman läheisyyteen insinöörieversti T. U. Jazykovin suunnitelmien mukaan 1896–1899. Muut nimet Tampereen ortodoksinen seurakunta

Mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa verotusluettelossa 1589 mutta seurakunta lienee perustettu jo huomattavasti aiemmin. Luterilaisten painostuksen seurauksena Käkisalmen alueella oli 1700-luvun alussa vain yksi ortodoksinen kirkkopitäjä, jonka keskuksena oli Taipale. Seurakunnalla oli yhteinen saarnaaja Ilomantsin kanssa kunnes se sai oman kirkkoherran, tosin vasta 1739. Seurakunnassa alettiin toimittaa säännöllisesti suomenkielisiä jumalanpalveluksia ensimmäisenä Suomessa vuonna1858. Seurakunnan pääkirkko, jugend-vaikutteinen Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko, rakennettiin pääosin venäläisen kauppiaan Ivan Stretskovin lahjoitusvaroin Liperin Viinijärvelle 1906. Kirkon vihki käyttöön Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei 9.11.1906. Seurakuntaan kuuluneeseen Joensuuhun rakennettiin oma kirkko 1887. Joensuu erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1894, jolloin siihen tulivat kuulumaan Kontiolahden, Kiteen, Rääkkylän, Tohmajärven, Kesälahden ja Pälkjärven ortodoksiset asukkaat. Polvijärvelle rakennettiin kirkko 1902, mutta hanke seurakunnan erottamiseksi raukesi. Muut nimet Taipaleen ortodoksinen seurakunta Arkisto Taipaleen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1809 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1806. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1768–1950. Kansallisarkisto on digitoinut Taipaleen ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1920-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Savonlinnassa ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi ensimmäisen kerran isonvihana aikana, kun venäläiset valloittivat kaupungin 1714 ja muuttivat sen luterilaisen kirkon kreikkalais-venäläiseksi. Venäläiset valloittivat Olavinlinnnan uudelleen 1742 ja sen pysyvä venäläinen varuskunta oli toiminnassa vuoteen 1847, jolloin linna siirtyi siviilihallinnolle. Seurakuntaan kuuluivat koko Mikkelin läänin ortodoksit mutta alkuaan sen väkimäärä oli vähäinen. Muut nimet Savonlinnan ortodoksinen seurakunta Arkisto Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1801. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800-luku–1930. Kansallisarkisto on digitoinut Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Viaporin ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi elokuussa 1808, noin neljä kuukautta aiemmin tapahtuneen linnoituksen valloituksen jälkeen. Varsinaisen seurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1812, jolloin sen omien kirkonkirjojen pito aloitettiin. Bysanttilais-venäläistä tyyliä edustanut kirkko, Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, rakennettiin venäläisen arkkitehti Ivan Varnekin johdolla sotilaskirkoksi 1849–1854. Seurakunnan ja sen kirkon toiminta lakkasi 1917 ja kirkko muutettiin luterilaiseksi sotilaskirkoksi seuraavana vuonna. Muut nimet Suomenlinnan Aleksanteri Nevskin ortodoksinen sotilasseurakunta Arkisto Viaporin eli Suomenlinnan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1810–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Seurakunta tunnettiin Uspenskin seurakunnan nimellä 1800-luvun alkupuolella ja myöhemmin myös Troitsan seurakuntana. Seurakunnalla oli esimiehen lisäksi diakoni 1700-luvulla sekä vuodesta 1821 aina 1870-luvulle saakka. Suojärven  ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Suojärven ortodoksinen seurakunta Arkisto Suojärven ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1830 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1802. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1722–1969. Kansallisarkisto on digitoinut Suojärven ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Alkuaan Sortavalaan kuulunut saarnahuonekunta, joka mainitaan ensimmäisen kerran 1500. Erotettiin Sortavalasta itsenäiseksi seurakunnakseen 1700-luvun lopulla. Seurakunnan laajuuden vuoksi perustettiin kolmannen piirin matkapapisto 1833, jossa oli sekä papin että lukkarin virka. Suistamon kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Suistamon ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Suistamon asukkaat sijoitettiin Lapinlahdelle, Iisalmen maalaiskuntaan, Kiuruvedelle, Pielavedelle ja Keiteleelle. Muut nimet Suistamon ortodoksinen seurakunta Arkisto Suistamon ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1786 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1792. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1786–1950. Kansallisarkisto on digitoinut Suistamon ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Sortavalan seudulle mainitaan ensimmäisten ortodoksisten saarnaajien tulleen jo ennen 1000-lukua. Seurakunnan perustamiseen vaikutti Valamon luostarin perustaminen. Miikkulan kirkko rakennettiin 1681, jonka jälkeen seurakuntaan luettiin kuuluvaksi Otsoisten, Kiteen, Suistamon, Möntsölän, Impilahden ja Suojärven kappelit. Seurakunnan pääkirkko, Pietarin ja Paavalin kirkko, rakennettiin 1873. Sortavalassa oli 1900-luvun alussa kaksi ortodoksista suuntausta, venäläismielinen venäläis-katolinen sekä kreikkalais-katolinen, joista viimeksi mainitusta tuli vallitseva suuntaus itsenäisyytemme alussa. Suomen itsenäistymisen jälkeen ortodoksinen kirkkokunta sai virallisen aseman toisena valtiokirkkona ja sen keskukseksi muodostettiin Suistamo 1925. Sortavalan ortodoksiseen seurakuntaan kuuluivat Sortavalan kaupungin sekä maalaiskunnan, Ruskealan, Harlun, Uukuniemen, Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran ortodoksit. Sortavalan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Sortavalan ortodoksinen seurakunta Arkisto Sortavalan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1791 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1795. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1780–1980. Kansallisarkisto on digitoinut Sortavalan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Soanlahden mainitaan kuuluneen Ilomantsin pogostan Pälkjärven perevaaraan 1500 ja Soanlahti mainitaan Ilomantsin kappelina 1589. Soanlahden alueen luterilaiset kuuluivat alkuaan Pälkjärven emäseurakuntaan kunnes Uudenkaupungin rauhassa Leppälahden alue erotettiin ja yhdistettiin Venäjän puolella sijainneeseen Ruskealan seurakuntaan 1721. Leppälahti mainitaan kappeliseurakunnaksi 1728. Ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin 1769 mutta seurakunnalla ei ollut vielä omaa pappia. Leppälahden kylä oli alkuaan kuulunut Sortavalan pogostan Lahden perevaaraan. Leppälahden saarnahuone määrättiin purettavaksi ja kirkko rakennettavaksi Soanlahdelle, jonne kappelikirkko siirrettiin Jänisjärven länsirannalta Soanlahden itärannalle 1855. Uusi valtionvaroilla rakennettu kirkko vihittiin käyttöön 4.1.1891. Erotettiin Ruskealasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 16.11.1885, jolloin määrättiin kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavaksi. Perustettuun kirkkoherrakuntaan liitettiin Ruskealan Havuvaara, Harsun, Juttulammin, Kiekuun, Koirinvaaran, Kuikan ja Soanlahden kylät, Korpiselältä Sarivaaran kylä, Impilahdelta koko Suistamo ja Niinisyrjän kylä sekä Korpiselän ja Suojärven luterilaiset, joita varten oli aiemmin ollut asetettuna erityinen matkasaarnaaja vuodesta 1851. Suistamon ja Suojärven luterilaiset asukkaat olivat aiemmin kuuluneet Impilahden emäseurakuntaan. Soanlahden ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1899. Seurakunnan Niinisyrjän kylä liitettiin Harluun 1925 ja seurakuntaan kuuluneista Suojärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1928. Pälkjärven Lupasniemen kylä liitettiin Soanlahteen 1936. Soanlahden kunta perustettiin 1894. Soanlahden kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Soanlahden seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Tämän jälkeen näiden siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Soanlahden asukkaat sijoitettiin Pyhäjärvelle, Kärsämäelle, Haapajärvelle, Nivalaan, Ylivieskaan ja Haapavedelle. Muut nimet Leppälahti, Soanlaks Maakirjakylät Anonniemi, Harsunvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekkua, Koirinvaara, Kuikka, Soanlahti Naapuriseurakunnat Korpiselkä , Pälkjärvi , Ruskeala , Salmi , Suojärvi , Värtsilä Papisto Kirkkoherrakunnan erottamisen yhteydessä kirkkoherran virkataloksi määrättiin annettavaksi 206,33 tynnyrinalaa maata ja 4,90 tynnyrinalaa joutomaata sekä tarpellinen määrä metsämaata. Kirkko ja pappila olivat seurakunnan ylläpidettävät. Jumalanpalveluksien järjestyksestä Keisarillisen senaatin kirje 17.11.1888. Uudessa palkkausjärjestyksessä 19.2.1897 säädettiin, että kirkkoherrakunta oli kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavana. Maksuperustuksena olivat ne manttaalit, jotka uudessa veronlaskussa tiloille pantiin. Kirkkoherra sai nostaa valtionapua vuosittain 2 000 markkaa, jolla tämän tuli palkata ja elättää virallinen apulainen niitä velvollisuuksia vastaan, jotka mainitaan Keisarillisen senaatin kirjeessä 16.11.1885. Kirkkoherrat 1899– Karl Robert Tavast Ylimääräiset papit 1888–1899 Karl Robert Tavast , vt. kirkkoherra 1898–1901 Otto Edvard Lahtinen , virallinen apulainen 1901–1902 Johan Kustaa Sakkinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1902–1903 Viktor Hämäläinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1903–1905 Antero Juhana Räty , kirkkoherran virallinen apulainen 1905–1906 Kaarle Juhana Hämäläinen , kirkkoherran virallinen apulainen 1906–1908 Aleksanteri Kuusisto (Granholm) , kirkkoherran virallinen apulainen 1908–1910 Emanuel Suvanne , virallinen apulainen ja vt. kirkkoherra Arkisto Soanlahden seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1852 ja tilikirjat vuodesta 1901. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1808–1975. Seurakunnan arkistoon sisältyy myös Salmin, Suojärven ja Korpiselän saarnaajan rippi- ja lastenkirja sekä historiakirjat vuosilta 1852–1887. Myöhemmät kirkonkirjat alkavat Korpiselän osalta vuodesta 1909 ja Suojärven osalta vuodesta 1924. Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990. Kansallisarkisto on digitoinut Soanlahden seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Vanha ortodoksinen seurakunta, jonka väestöä pakeni Ruotsin valloitusta ja nälkää lähinnä Aunukseen 1600-luvun alussa. Salmissa mainitaan olleen reilut 400 tilaa 1500-luvulla mutta 1600-luvun puolivälissä jäljellä oli vain 60 perhettä. Pääkirkon, Pyhän Nikolaoksen kirkon, rakennutti kreivitär Anna Orlova Tuleman kirkonkylään 1825. Lisäksi kirkkoja rakennettiin Manssilaan 1906 ja Orusjärvelle 1910. Lisäksi seurakunnassa oli eri kylissä 17 rukoushuonetta. Seurakunnasta erotettiin Tulema itsenäiseksi seurakunnaksi, kun Mantsinsaarelle siirrettiin Tuleman puukirkko 1882. Tuleman seurakunta aloitti toimintansa 1884. Salmin seurakuntaan kuuluneen Uuksun kylän asukkaat liitettiin kuulumaan perustettuun Pitkärannan ortodoksiseen seurakuntaan 1925. Salmin ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Salmin ortodoksinen seurakunta Arkisto Salmin ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1819. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1722–1967. Kansallisarkisto on digitoinut Salmin ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha