top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Soanlahti

Soanlahden mainitaan kuuluneen Ilomantsin pogostan Pälkjärven perevaaraan 1500 ja Soanlahti mainitaan Ilomantsin kappelina 1589. Soanlahden alueen luterilaisen kuuluivat alkuaan Pälkjärven emäseurakuntaan, kunnes Uudenkaupungin rauhassa Leppälahden alue erotettiin ja yhdistettiin Venäjän puolella sijainneeseen Ruskealan seurakuntaan 1721. Leppälahti mainitaan kappeliseurakunnaksi 1728. Ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin 1769, mutta seurakunnalla ei ollut vielä omaa pappia. Leppälahden kylä oli alkuaan kuulunut Sortavalan pogostan Lahden perevaaraan. Leppälahden saarnahuone määrättiin purettavaksi ja kirkko rakennettavaksi Soanlahdelle, jonne kappelikirkko siirrettiin Jänisjärven länsirannalta Soanlahden itärannalle 1855. Uusi valtionvaroilla rakennettu kirkko vihittiin käyttään 4.1.1891.


Erotettiin Ruskealasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 16.11.1885, jolloin määrättiin kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavaksi. Perustettiin kirkkoherrakuntaan liitettiin Ruskealan Havuvaara, Harsun, Juttulammin, Kiekuun, Koirinvaaran, Kuikan ja Soanlahden kylät, Korpiselältä Sarivaaran kylä, Impilahdelta koko Suistamo ja Niinisyrjän kylä sekä Korpiselän ja Suojärven luterilaiset, joita varten oli aiemmin ollut asetettuna erityinen matkasaarnaaja vuodesta 1851. Soanlahden ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1899. Seurakunnan Niinisyrjän kylä liitettiin Harluun 1925 ja seurakuntaan kuuluneista Suojärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1928. Pälkjärven Lupasniemen kylä liitettiin Soanlahteen 1936. Soanlahden kunta lakkautettiin 1948 ja seurakunta 1949.


Muut nimet

Leppälahti, Soanlaks


Kylät

Harsuvaara, Hartikanvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekua, Koirivaara, Kuikka, Laaja, Lehtomäki, Päätyy, Pohjoispää, Polvivaara, Prolavaara, Soanlahti, Suvipää, Ypäkkö


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Kirkkoherran virkataloksi määrättiin annettavaksi 206,33 tynnyrin ala maata ja 4,90 tynnyrin ala joutomaata sekä tarpellinen määrä metsämaata kirkkoherrakunnan erottamisen yhteydessä. Kirkko ja pappila olivat seurakunnan ylläpidettävät. Jumalanpalveluksien järjestyksestä keisarillisen senaatin kirje 17.11.1888.


Uudessa palkkausjärjestyksessä 19.2.1897 säädettiin, että kirkkoherrakunta oli kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavana. Maksuperustuksena olivat ne manttaalit, jotka uudessa veronlaskussa tiloille pantiin. Kirkkoherra sai nostaa valtionapua vuosittain 2 000 markaa, jolla tämän tuli palkata ja elättää virallinen apulainen niitä velvollisuuksia vastaan, jotka mainitaan keisarillisen senaatin kirjeessä 16.11.1885.


Kirkkoherrat


Ylimääräiset papit

1888–1899 Karl Robert Tavast, vt. kirkkoherra

1898–1901 Otto Edvard Lahtinen, virallinen apulainen

1901–1902 Johan Kustaa Sakkinen, kirkkoherran virallinen apulainen

1902–1903 Viktor Hämäläinen, kirkkoherran virallinen apulainen

1903–1905 Antero Juhana Räty, kirkkoherran virallinen apulainen

1905–1906 Kaarle Juhana Hämäläinen, kirkkoherran virallinen apulainen

1906–1908 Aleksanteri Kuusisto (Granholm), kirkkoherran virallinen apulainen

1908–1910 Emanuel Suvanne, virallinen apulainen ja vt. kirkkoherra

 

Arkisto


Soanlahden seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1852 ja tilikirjat vuodesta 1901. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1808–1975.


Seurakunnan arkistoon sisältyy myös Salmin, Suojärven ja Korpiselän saarnaajan rippi- ja lastenkirja sekä historiakirjat vuosilta 1852–1887. Myöhemmät ovat kirkonkirjat alkavat Korpiselän osalta vuodesta 1909 ja Suojärven osalta vuodesta 1924.


Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.


Linkit

Hae

bottom of page