Soanlahden mainitaan kuuluneen Ilomantsin pogostan Pälkjärven perevaaraan 1500 ja Soanlahti mainitaan Ilomantsin kappelina 1589. Soanlahden alueen luterilaiset kuuluivat alkuaan Pälkjärven emäseurakuntaan kunnes Uudenkaupungin rauhassa Leppälahden alue erotettiin ja yhdistettiin Venäjän puolella sijainneeseen Ruskealan seurakuntaan 1721. Leppälahti mainitaan kappeliseurakunnaksi 1728. Ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin 1769 mutta seurakunnalla ei ollut vielä omaa pappia. Leppälahden kylä oli alkuaan kuulunut Sortavalan pogostan Lahden perevaaraan. Leppälahden saarnahuone määrättiin purettavaksi ja kirkko rakennettavaksi Soanlahdelle, jonne kappelikirkko siirrettiin Jänisjärven länsirannalta Soanlahden itärannalle 1855. Uusi valtionvaroilla rakennettu kirkko vihittiin käyttöön 4.1.1891.
Erotettiin Ruskealasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 16.11.1885, jolloin määrättiin kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavaksi. Perustettuun kirkkoherrakuntaan liitettiin Ruskealan Havuvaara, Harsun, Juttulammin, Kiekuun, Koirinvaaran, Kuikan ja Soanlahden kylät, Korpiselältä Sarivaaran kylä, Impilahdelta koko Suistamo ja Niinisyrjän kylä sekä Korpiselän ja Suojärven luterilaiset, joita varten oli aiemmin ollut asetettuna erityinen matkasaarnaaja vuodesta 1851. Suistamon ja Suojärven luterilaiset asukkaat olivat aiemmin kuuluneet Impilahden emäseurakuntaan. Soanlahden ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1899. Seurakunnan Niinisyrjän kylä liitettiin Harluun 1925 ja seurakuntaan kuuluneista Suojärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1928. Pälkjärven Lupasniemen kylä liitettiin Soanlahteen 1936. Soanlahden kunta perustettiin 1894.
Soanlahden kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Soanlahden seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Tämän jälkeen näiden siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Soanlahden asukkaat sijoitettiin Pyhäjärvelle, Kärsämäelle, Haapajärvelle, Nivalaan, Ylivieskaan ja Haapavedelle.
Muut nimet
Leppälahti, Soanlaks
Maakirjakylät
Anonniemi, Harsunvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekkua, Koirinvaara, Kuikka, Soanlahti
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherrakunnan erottamisen yhteydessä kirkkoherran virkataloksi määrättiin annettavaksi 206,33 tynnyrinalaa maata ja 4,90 tynnyrinalaa joutomaata sekä tarpellinen määrä metsämaata. Kirkko ja pappila olivat seurakunnan ylläpidettävät. Jumalanpalveluksien järjestyksestä Keisarillisen senaatin kirje 17.11.1888.
Uudessa palkkausjärjestyksessä 19.2.1897 säädettiin, että kirkkoherrakunta oli kirkkoherran ja virallisen apulaisen hoidettavana. Maksuperustuksena olivat ne manttaalit, jotka uudessa veronlaskussa tiloille pantiin. Kirkkoherra sai nostaa valtionapua vuosittain 2 000 markkaa, jolla tämän tuli palkata ja elättää virallinen apulainen niitä velvollisuuksia vastaan, jotka mainitaan Keisarillisen senaatin kirjeessä 16.11.1885.
Kirkkoherrat
1899– Karl Robert Tavast
Ylimääräiset papit
1888–1899 Karl Robert Tavast, vt. kirkkoherra
1898–1901 Otto Edvard Lahtinen, virallinen apulainen
1901–1902 Johan Kustaa Sakkinen, kirkkoherran virallinen apulainen
1902–1903 Viktor Hämäläinen, kirkkoherran virallinen apulainen
1903–1905 Antero Juhana Räty, kirkkoherran virallinen apulainen
1905–1906 Kaarle Juhana Hämäläinen, kirkkoherran virallinen apulainen
1906–1908 Aleksanteri Kuusisto (Granholm), kirkkoherran virallinen apulainen
1908–1910 Emanuel Suvanne, virallinen apulainen ja vt. kirkkoherra
Arkisto
Soanlahden seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1852 ja tilikirjat vuodesta 1901. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1808–1975.
Seurakunnan arkistoon sisältyy myös Salmin, Suojärven ja Korpiselän saarnaajan rippi- ja lastenkirja sekä historiakirjat vuosilta 1852–1887. Myöhemmät kirkonkirjat alkavat Korpiselän osalta vuodesta 1909 ja Suojärven osalta vuodesta 1924.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Soanlahden seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.