
Viipurissa toimi jakamaton maa- ja kaupunkiseurakunta kunnes se määrättiin jaettavaksi kolmeksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 2.5.1889. Seurakunta jakautui Viipurin kaupungin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan sekä Viipurin maaseurakuntaan, jotka aloittivat toimintansa 1906. Viipurin maalaiskunta perustettiin 1869.
Viipurin maaseurakunnasta liitettiin osia perustettuun Vahvialan kirkkoherrakuntaan 1919 ja Ihantalaan 1926. Viipurin maalaiskuntaan luetut Viipurin kaupungin esikaupunkialueet liitettiin kuuluvaksi Viipurin kaupunkiin 1924–1933, jolloin alueet erotettiin myös kirkollisesti maaseurakunnasta. Seurakuntaan kuuluneeseen Säiniöön rakennettiin rukoushuone 1920 mutta anomukseen muodostaa Säiniö itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi antoi tuomiokapituli kieltävän vastauksen 1933. Suunniteltuun seurakuntaan olisivat tulleet kuulumaan Viipurin maalaiskunnan Säiniön, Korpela-Aution, Hämäläisen ja Suurperon kylät, Heinjoen Pienperon kylä sekä Kuolemajärven Järvenpään, Huumolan ja Kämärän kylät.
Viipurin maalaiskunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta lakkasi vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Viipurin maaseurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Tämän jälkeen näiden siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Viipurin maalaiskunnan asukkaat sijoitettiin Tuusulaan, Nurmijärvelle, Hyvinkään ja Lohjan maalaiskuntiin.
Muut nimet
Viborgs landsförsamling
Maakirjakylät
Ahokas, Alasomme, Alasäiniö, Haka, Hapenensaari, Hotakkala (Piiskola), Hämäläinen, Ignatala, Ihantala, Juustilanjoki, Jyrkilä, Järvelä, Kaipola, Karppila, Kaukola, Kiiskilä, Kilpeenjoki, Kilpeenjoen sydänmaa, Konkkala, Korpela, Kurikkala, Kylliälä (Uusikartano), Kähäri, Kärki, Kärstilä, Lahti, Lavola, Leppälä, Lihaniemi, Lyykylänjärvi, Mannikkala, Merijoki, Mälkki, Naulasaari, Nikoskela, Nuoraa, Näätälä, Pakkainen (Pönkinen), Parkans (Barkkari), Perojoensuu, Pienmerijoki (Toikka), Pietilä, Pihkala (Pihkalanjärvi), Piispansaari, Porkansaari (Bruunsaari), Rapattila, Rasalahti, Repola-Lyykylä (Repola), Repola-Tervajoki, Rikkola, Ryysylä, Rääsiälä, Saarela, Samola, Savolainen, Suikinsilta, Suurmerijoki, Suurpero, Tali, Terävälä, Tikkala, Tirhiä, Uskila, Uuras (Trångsund), Vahvaniemi, Vatikivi, Ventelä (Kaukkallio), Ykspää, Ylivesi (Strömsnäs), Yläsomme, Yläsäiniö
Naapuriseurakunnat
Antrea, Heinjoki, Ihantala, Johannes, Jääski, Kuolemajärvi, Nuijamaa, Vahviala, Viipuri, Viipurin ruotsalainen seurakunta, Viipurin saksalainen seurakunta
Papisto
Kirkkoherrat
1913–1919 Jooseppi Mustakallio
1920–1937 Juho Friman
1939–1949 Kustaa Lauri Helle
1. kappalaiset
1907–1920 Arthur Henrik Saarnio
1920–1940 Jooseppi Arra
2. kappalaiset
1906–1920 Bror Mikko Liukku
1924–1933 Toivo Kukkonen
1935–1942 Martti Malakias Kantele
Ylimääräiset papit
1906 Juho Friman, väliajan saarnaaja
1906 Sune Fredrik Gräsbeck, vt. kirkkoherra
1906–1908 Antero Juhana Räty, vt. 1. kappalainen
1906–1908 Adolf Manninen, kirkkoherran apulainen
Arkisto
Viipurin maaseurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1756, tilikirjat vuodesta 1828 ja historiakirjat vuodesta 1686. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mkkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1686–1989.
Viipurin maaseurakunnan kirkonkirjat ovat Viipurin kaupungin seurakunnista poiketen säilyneet hyvin, sillä ainoastaan luettelo muuttaneista ennen vuotta 1881 jäi talvisodan aikana Venäjälle tai tuhoutui.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Viipurin maaseurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.