Muodostettiin Viipurin maaseurakunnan osista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1919, jolloin siihen liitettiin osia myös Säkkijärven ja Lappeen emäseurakunnista. Kirkko rakennettiin lahjoituksena saadulle tontillea Terijoelta siirretystä suuresta umakattoisesta huvilarakennuksesta rakennusmestari August Kolehmaisen suunnitelmien mukaan 1920. Kirkon itäpäähän rakennettiin yksinkertainen nelikulmainen kellotorni 1922. Vahvialan kunta perustettiin 1921.
Osa Vahvialan kunnasta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja loput liitettiin Lappeen ja Ylämaan kuntiin 1946. Vahvialan seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Vahvialan luovutettujen kylien asukkaat sijoitettiin Iittiin, Elimäelle, Orimattilaan ja Artjärvelle.
Kylät
Hanhijoki, Häsälä, Hiivaniemi, Houni, Hovinmaa, Huotari, Järvenpää, Kintere, Koskela, Loukola, Löytömäki, Nurmi, Rakkola, Rakkolanjoki, Sipilä, Sydänmaa, Tervajärvi, Tervajoki, Vahviala, Vanhakylä
Naapuriseurakunnat
Arkisto
Vahvialan seurakunnan rippi- ja historiakirjat alkavat vuodesta 1921. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1893–1988.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Vahvialan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.