Alkuaan Uudenkirkon emäseurakunnan kappeli, joka mainitaan Hatjalahden nimellä 1619, ja jossa oli oma kappalainen ainakin 1684. Seurakunnan kirkko oli Pyhän Katariinan nimikko ja nimi mainitaan vielä kirkolla, joka rakennettiin 1759. Uudenkirkon kirkkoherra velvoitettiin palkkaamaan apulainen Kuolemajärvelle keisarin käskykirjeellä 16.1.1847. Erotettiin Uudestakirkosta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 19.1.1863, jolloin määrättiin kirkkoherran ja tämän palkkaaman apulaisen hoidettavaksi. Koiviston Näykkilän kylä liitettiin Kuolemajärveen keisarillisen senaatin päätöksellä 24.5.1895.
Kuolemajärven kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Kuolemajärven seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Kuolemajärven asukkaat sijoitettiin Askaisiin, Taivassaloon, Kuistaviin, Velkualle, Rymättylään, Kakskertaan, Vahtoon, Paattisille, Auraan, Tarvasjoelle, Maariaan, Raisioon, Ruskoon, Maskuun, Naantaliin, Lemulle, Nousiaisiin ja Mietoisiin.
Muut nimet
Hatialahti, Hatialaks, Hatjalahti, Pyhä Katariina, S:t Katarina
Kylät
Akkala, Hatjalahti (Hatelahti), Hopiala, Huumola, Iivanala, Inkilä, Järvenpää, Karjalainen, Kaukola, Kipinola, Kiskola, Kolkkala, Kuolemajärvi, Laasola, Mellala, Muurila, Näykki, Nuutila, Paavola, Pentikkälä, Pihkala, Pitkälä, Seivästö, Siprola, Summa, Taatila, Työppölä, Varpulila, Viuhkola, Yläkirjola
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherrat
1864–1877 Niklas Emanuel Tengén
1878–1880 Gustaf Adolf Sivenius
1883–1897 Oskar Vilhelm Vilskman
1899–1908 Martin Edvard Snellman
1911–1914 Heikki Hukkanen
1918–1930 Kaarlo Reetrikki Sorri, nimitettiin virkaan 1916
Kappalaiset
1684–1728 Henrik Elimaeus
1732–1737 Anders Wasenius
1741–1751 Gustaf Palander
1753–1763 Johan Herlin
–1769 Michael Blomgren
1769–1783 Jakob Forssman
1784–1792 Kristian Hornborg
1792–1793 Jakob Molin
1794–1797 Isaak Emanuel Europaeus
1798–1806 Jonas Corpaeus
1807–1817 Fredrik Grenqvist
1819–1823 Georg Alexander Örn
1823–1834 Peter Adolf Vahlberg
1836–1846 Anders Henrik Hornborg
1846–1853 Alexander Benedikt Zilliacus
1853–1864 Niklas Emanuel Tengén
Viralliset apulaiset
1918–1926 Kaarle Adolf Viika (Wikman)
1926 Julius Utriainen
1926–1928 Otto Akseli Myyryläinen
1928–1929 Akseli Elomaa
Ylimääräiset papit
1806–1807 Fredrik Grenqvist, vt. kappalainen
1817 Georg Alexander Örn, vt. kappalainen
1817–1819 Peter David Starck, vt. kappalainen
1834–1836 David Brummer, vt. kappalainen
1877–1878 Ernst Robert Harlin, vt. kirkkoherra
1880–1881 Johan Emil Lindegren, vt. kirkkoherra
1881–1883 Matias Takala, vt. kirkkoherra
1897–1899 Heikki Hukkanen, vt. kirkkoherra
1908–1911 Karl Eliel Mela e Malmberg, vt. kirkkoherra ja armovuodensaarnaaja
1909 Anshelm Pärnänen, vt. kirkkoherra, armovuodensaarnaaja
1918– Kaarlo August Piironen, vt. kirkkoherra
Arkisto
Kuolemajärven seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1769, tilikirjat vuodesta 1773 ja historiakirjat vuodesta 1752. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1752–1989.
Seurakunnan pappila syttyi tuleen 14.6.1905, mutta palo saatiin tuolloin sammutetuksi, ja paloi poroksi 23.3.1908, jolloin kirkkoherra Martin Edvard Snellman kuoli sydänhalvaukseen, mutta kirkonarkisto pelastui suurelta osin. Seurakunnan kirkkoherranviraston myöhemmin antaman ilmoituksen mukaan viimeksi mainitussa pappilan palossa tuhoutui rippikirja vuosilta 1752-1768, inventaariluettelo, konspeteja syntyneistä ja muista, kaikki sisään tulleet muuttokirjat, kaikki kuulutukset, kuusi painettua kirjaa sekä muun muassa hopeinen öylättirasia, tinainen rippikalkki sekä vanhan kansliapöydän mukana palanut vanha kynttiläkruunu.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Kuolemajärven seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.