Mainitaan itsenäisenä seurakuntana ja pitäjänä jainakin jo 1346. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan olisi kuulunut alkuaan Pirkkalan tai Karkun emäseurakuntaan. Seurakunnan tiettävästi järjestyksessään toinen kirkko vihittiin Pietari-Paavalin nimikoski 3.2.1422 ja tästä kirkosta oli myöhemmin jäljellä kivinen sakaristo hautausmaalla. Uusi kirkko laajennettiin 1732 ja rakennettiin uudelleen 1801–1803. Vesilahden kunta perustettiin 1869.
Seurakuntaan kuuluneista Lempäälä erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi jo 1400-luvulla. Tottijärvi perustettiin noin 1662, muodostettiin kappeliksi 1689 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1906. Vesilahden Heinäsuon, Riipilän ja Sarkkilan kylät sekä osia Lohnattilan, Unajalan, Viljulan, Menkalan, Pörölän ja Halmeenmäen kylistä liitettiin kuuluvaksi perustettiin Viialan seurakuntaan 1921.
Muut nimet
Vesilax
Kylät
Alholahti, Hakkila, Halkivaha, Heinäsuo (Heinutsuu), Hiirenoja, Hinsala, Iloinen, Järvenranta, Jokioinen, Junnila, Kaakila, Kahnala, Kaltsila, Kärkölä, Kirkonkylä, Korpiniemi, Koski, Kostiala, Kurala, Kurkela, Lohnattila, Mantere, Menkala, Mustinen, Naarva, Niemenkylä, Niemenpää, Ojoinen, Onkemäki, Palho, Pörölä, Pöyhölä, Rautiala, Riitiälä, Saarela, Sakoinen, Salospohja, Sarkkila, Suonola, Toivola, Unajala, Vakkala, Valkkinen, Vännilä, Viljula, Yliskylä
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kappalaisen palkasta kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa 28.6.1681 ja keisarillisen senaatin päätös 13.10.1863. Seurakuntaan perustettiin Ahlmanin testamenttivaroilla, joka käsitti kaikkiaan 52 000 riikintaaleria, pedagogi 1817. Pitäjänapulaisia oli seurakunnassa ainakin vuodesta 1662, kunnes virka muutettiin koulunopetajan viraksi keisarillisella käskykirjeellä 7.11.1856, jonka mukaan opettajan tuli olla papiksi vihitty ja ottaa osaa muun papiston kanssa kirkollisiin toimituksiin. Opettajan palkasta keisarillisen senaatin päätös 22.9.1881. Pitäjänapulaisen virka lakkautettiin kokonaan keisarillisen senaatin päätöksellä 2.6.1887, jolloin seurakunnan papiston palkkaus järjestettiin uudelleen.
Kirkkoherrat
1554–1567 Jöns Laurentii Torsth
1567–1578 Jören Person
1580–1611 Magnus Olaj
1612–1626 Jacobus Matthiae
1626–1643 Josephus Michaelis Wallenius
1744–1767 Johan Hacks
1769–1806 David Vegelius
1808–1809 Karl Fredrik Vegelius
1813–1822 Karl Konstantin Hildén
1827–1837 Erik Roos
1839–1857 Benjamin Lilljestrand
1859–1882 Gustaf Ticklén
1884–1893 Gustaf Fredrik Pohjala
1895–1921 Johan Saladin Ticklén
1922–1934 Frans Alfred Penttinen
Kappalaiset
1565–1566 Magnus Olai
1589–1602 Jacobus Matthiae
1624–1626 Josephus Michaelis Wallenius
1634–1639 Christianus Jacobi
1740–1744 Johan Hacks
1744–1766 Jeremias Wallenius
1767–1781 Lars Eckman
1781–1786 Herman Wegelius
1787–1808 Karl Fredrik Vegelius
1808–1822 Karl Brasse
1825–1836 Paul Carlsson
1838–1850 Gustaf Ticklén, ensin vt. kappalainen
1851–1861 Gustaf Hackstedt
1865–1870 Herman Gustaf Finckenberg
1870–1872 Anton Emil Vellenius
1872–1884 Gustaf Fredrik Pohjala
1885–1887 Edvard Hannula
1889–1914 Karl Hjalmar Hildén
1914–1919 Vihtori Severus Hiissa
1920–1922 Leonard Pietari (Pekka) Tapaninen
1923–1927 August Ferdinand Raatsi
1928–1933 Frans Arvi Kaukomaa
Pitäjänapulaiset
1729–1730 Josef Wallenius
1731–1738 Henrik Melartopaeus
1738–1744 Jeremias Wallenius
1744–1759 Johan Chydenius
1760–1786 Paul Rajalin
1786–1787 Karl Fredrik Wegelius
1788–1793 Jakob Gullsten
1797–1808 Karl Brasse
1811–1834 Adolf Vahlberg
1836–1846 Mikael Kellman
1849–1851 Gustaf Hackstedt
1852–1857 Gustaf Ferdinand Johnsson
1857–1859 Karl Johan Indrén, ensin vt.
1860–1876 Johan Gustaf Skogström, virka lakkautettiin 1881
Ylimääräiset papit
1721– Josef Wallenius, kappalaisen apulainen
1740–1744 Johan Chydenius, kirkkoherran apulainen
1740–1744 Simon Åström, kappalaisen viran armovuodensaarnaaja
1753–1760 Paul Rajalin, vt. pitäjänapulainen
1753– Henrik Telenius, kappalaisen apulainen
1763–1767 Lars Eckman, kirkkoherran apulainen
1778–1784 Herman Wegelilus, kirkkoherran apulainen
1782–1786 Karl Fredrik Wegelius, kirkkoherran apulainen
1792–1797 Karl Brasse, kirkkoeherran apulainen
1796–1799 Mikael Lundén, kirkkoherran apulainen
1800–1807 Johan Reilin, kirkkoherran apulainen
1809–1813 Johan Daniel Hagner, armovuodensaarnaaja
1814–1822 Bror Konstantin Hildén, kirkkoherran apulainen
1822–1825 Henrik Vilhelm Vegelius, virka– ja armovuodensaarnaaja
1822–1825 Jakob Ekberg, armovuodensaarnaaja
1826–1827 Jakob Vahlberg, armovuodensaarnaaja
1828 Fredrik Johan Colerus, apupappi
1830–1835 Gustaf Ticklén, kirkkoherran apulainen
1834–1836 Mikael Kellman, armovuodensaarnaaja
1837 Karl Gustaf Grönqvist, kirkkoherran apulainen
1837–1839 Berndt Josef Amnell, armovuodensaarnaaja
1839–1843 Karl Hacklin, kirkkoherran apulainen
1843–1849 Gustaf Hackstedt, kirkkoherran apulainen
1848–1852 Karl Elis Roos, armovuodensaarnaaja
1878 Otto August Lundqvist, kirkkoherran apulainen
1879 Johan Adolf Leivo, kirkkoherran apulainen
1884–1885 Karl Gustaf Elomaa, vt. kappalainen
1887–1888 Johan Kristian Mäkinen, vt. kappalainen
1888–1889 Axel Rudolf Leván, vt. kappalainen
1889 Karl Viktor Petrell, vt. kappalainen
1893–1895 Karl Konstantin Aalto, armovuodensaarnaaja
1916–1917 Lauri Vilho Halla
1917–1920 Torsten Leonard Salminen
1921–1922 Martti Henrik Haavio
1922–1923 Lauri Henrik Pietilä
Arkisto
Vesilahden seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1688, tilikirjat vuodesta 1858 ja historiakirjat vuodesta 1755. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Hämeenlinna ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1688–1922.
Seurakunnan pappila paloi 15.5.1868, jolloin tulipalossa tuhoutui esimerkiksi keskiajalta säilyneitä kirjeitä ja vanhimmat sekä historiakirjat vuosilta 1808-1831 ja rippikirjat vuosilta 1694-1774. Kappalaisen virkatalo paloi ensimmäisen kerran 16.6.1907 ja toisen kerran sisällissodan aikana 7.4.1918, jolloin lähes kaikki sen rakennukset tuhoutuivat, mutta kirkonarkistoja ei tiettävästi tuhoutunut.
Kansallisarkisto on digitoinut Vesilahden seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.