Perustettiin Hollolan emäseurakunnan kappeliksi noin 1630, joskin joidenkin tietojen mukaan oli alkuaan vain rukoushuonekunta. Seurakuntaan sijoitettiin emäseurakunnan kappalainen vasta 1687. Erotettiin Hollolasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi keisarin käskykirjeellä 20.3.1848 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1862. Sysmän ja Mäntyharjun kyliä liitettiin kuuluvaksi seurakuntaan keisarin käskykirjeellä 10.1.1870. Heinolan maalaiskunta liitettiin Heinolan kaupunkiin 1997.
Seurakuntaan kuulunut Heinolan kaupunki sai oman saarnaajansa 1812 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1917.
Muut nimet
Heinola landsförsamling, Heinolan maaseurakunta
Maakirjakylät
Heinola, Hirvisalo, Hujansalo, Härkälä, Imjärvi, Jyränkö, Lusi, Marjoniemi, Nuoramo, Onalisto (Onali), Onkiniemi, Paaso, Paistjärvi, Taipale, Tuusjärvi, Vaippilainen
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherran virkatalo lunastettiin kirkkoherran palkan säästövaroilla, 3 257 ruplalla, ja lisämaita ostettiin tuhannella ruplalla pitäjänkokouksen päätöksellä 28.8.1848. Kappalaisen virkatalon haltija sai uudisviljelyksestään lukea 44 verovapausvuotta alkaen vuodesta 1847. Suostumus papiston palkasta tehtiin 5.2.1732 ja suostumus vahvistettiin 28.3.1732. Papiston palkasta keisarin käskykirjeet 20.3.1848, 7.5.1864 ja 15.3.1866.
Kirkkoherrat
1862–1874 Karl Henrik Gardberg
1876–1886 Gustaf Adolf Holmström
1887–1909 Anshelm Everhard Tarenius
1911–1920 Paul Osvald Stenroth
1921–1926 Emil Ferdinand Aarnio
1928–1956 Onni Albin Eerikäinen
Kappalaiset
1687–1726 Henricus Polonus
1727–1731 Anders Forselius
1734–1738 Johan Strandman
1738–1749 Johan Serenius
1752–1774 David Hirn
1775–1786 Magnus Kyander
1787–1812 Samuel Johan Antell
1812–1813 Gustaf Serenius
1816–1828 Erik Engman
1831–1840 Hernik Johan von Pfaler
1840–1861 Anders Gustaf Sevén
1862–1867 Karl Hellén
1867–1876 Gustaf Adolf Holmström
1876–1887 Gustaf Ernfrid Herckman
1888–1899 Frans Oskar Kekoni
1900–1904 Kauno Edvard Uino
1905–1906 Niilo Pispala
1909–1913 Iisakki Vihtori Talvitie,
1913–1926 Heikki Haapanen, virka lakkautettiin 1926
Ylimääräiset papit
1807–1808 Anders Johan Holmsten, kappalaisen apulainen
1810–1812 Karl Gabriel Lyra, kappalaisen apulainen, välisaarnaaja
1813 Gustaf Varén, kappalaisen apulainen
1813 Johan Arnell, virkavuosisaarnaaja
1814–1815 Karl Johan Hollender, virka- ja armovuodensaarnaaja
1824–1825 Johan Björkström, kappalaisen apulainen
1826–1828 Karl Hahl, kappalaisen apulainen, sijainen
1828–1829 Karl Vilhelm Becker, kappalaisen sijainen, virkavuosisaarnaaja
1829–1831 Karl Anders Svanström, armovuosisaarnaaja
1830 August Blomqvist, armovuosisaarnaaja
1834–1835 Elias Samuel Nymalm, vt. kappalainen
1850 Karl Adolf Streng, kappalaisen apulainen
1850–1853 Filemon Dahl, kappalaisen apulainen
1857–1861 Karl Fredrik Blomqvist, kappalaisen apulainen, välisaarnaaja
1861–1862 Karl Adolf Streng, vt. kappalainen, sijaiskirkkoherra
1886–1888 Otto Vilhelm Olander, vt. kirkkoherra, vt. kappalainen
1886–1888 Fredrik Eliel Cleve, kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen
1888–1889 David Konstantin Kröger, kirkkoherran apulainen
1899–1900 Jaakko Ripatti, vt. kappalainen
1904 Bror Hannes Helander, vt. kappalainen
1906–1907 Paul Osvald Stenroth, vt. kappalainen ja virkavuosi ja armovuoden saarnaaja
1907 Henrik Tanner, vt. kappalainen ja armovuoden saarnaaja
1909 Henrikki Vihtori Talvitie, vt. kappalainen
Arkisto
Heinolan maaseurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1760, tilikirjat vuodesta 1804 ja historiakirjat vuodesta 1727. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1681–1900.
Seurakunnan pappila paloi tuhopoltossa vähän ennen 8.10.1791. Pitäjänkokouksen päytäkirjan mukaan se oli tällöin tuhottu tuhaksi, niin että pastori Samuel Johan Antellin on täytynyt "rakkaan puolisonsa kanssa öiseen aikaan paeta Jumalan armollisen avun turvin" palavasta rakennuksesta. Uusi pappila oli 27 kyynärää pitkä ja 12 kyynärää leveä pitäjänkokouksen pöytäkirjan 18.3.1792 mukaan. Uusi pappila valmistui kuitenkin lopullisesti vasta 30.8.1818. Sisällissodan aikana punaiset turmelivat ja hävittivät osan kirkonarkistoa 1918, jolloin tuhoutui muun muassa annettujen todistusten konspetit vuosilta 1886-1908 ja painotuotteita, kolehtikirjan tilit revittiin vuosilta 1911–1918 ja useita vanhimpia kirkonkirjoja lävistettiin pistimillä. Myös kirkon alttaritaulu ammuttiin ainakin viidestä kohtaa puhki.
Kansallisarkisto on digitoinut Heinolan maaseurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.
Comments