Muodostettiin Iisalmen Haajaisten ja Haajaistaipaleen kylistä sekä suurimmasta osaa Kaarakkalan ja Vieremäjärven kyliä itsenäiseksi Vieremän kirkkoherrakunnaksi Keisarillisen senaatin päätöksellä 23.3.1897. Seurakunta aloitti toimintansa 1920 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa seuraavana vuonna. Vieremän kunta perustettiin 1922. Maakirjakylät Haajaiskylä, Haajaistaival, Haapajärvi, Iisalmi, Kaarakkala, Kauppilanmäki, Luupue, Luupuvesi, Marttisenjärvi, Nissilä, Partala, Porovesi, Pyöriä, Salahmi, Valkeiskylä (Valkeamäki), Vieremä (Vieremäjärvi) Naapuriseurakunnat Iisalmen kaupunki , Iisalmi , Kiuruvesi , Pyhäntä , Sonkajärvi , Vuolijoki Papisto Vieremän seurakunnan kirkkoherra nautti virkatalonaan Iisalmen seurakunnan kappalaisen virkataloa, joka tuli seurakunnan rakentaa lailliseen kuntoon ennen kuin kirkkoherran virka julistettiin haettavaksi. Kirkkoherrat 1921–1928 Aale Johannes Sariola 1928–1942 Matti Markkanen 1942–1954 Onni Ilmari Kena Viralliset apulaiset 1941–1947 Veikko Johannes Huttunen, vt. kirkkoherra 1947–1952 Timo Väätäinen Arkisto Vieremän seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1921.

Rajakartta: Veteli Perustettiin Kokkolan emäseurakunnan kappeliksi 1639, jolloin seurakunta sai oman kirkon ja nimen Yliveteli. Seurakunta sai kappalaisen 1643. Kirkko rakennettiin puusta ja maalattiin öljyvärillä 1839. Erotettiin Kokkolasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 1.10.1860, jolloin seurakunnan nimi muutettiin Veteliksi. Vetelin kunta perustettiin 1868. Seurakuntaan liitettiin Kokkolan emäseurakunnan Perhon kappeli 1865, joka erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1879. Vuonna 1860 seurakuntaan liitettiin saarnahuonekuntana vuonna 1826 perustettu Halsuan kappeli, joka erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1906. Muut nimet Vetil, Yliveteli, Yläveteli, Övervetil, Maakirjakylät Jokikylä, Kallinen, Kaustari (Kaustar), Kirilahti (Kirilaks), Korpilahti, Närvilä, Pulkkinen, Räyrinki, Sokoja, Sokanoja, Weteli (Yliveteli), Vitsari, Oivu (Åivu) Naapuriseurakunnat Evijärvi , Halsua , Kaustinen , Kruunupyy , Lappajärvi , Perho , Teerijärvi , Vimpeli Papisto Seurakuntalaisten rakennusvelvollisuudesta tehtiin sopimus 1726. Papiston palkkaus suoritettiin vuoden 1743 asetuksen mukaan. Kirkkoherran virkatalo Koskela sijaitsi 1 3/4 virstan päässä kirkosta. Vuonna 1873 virkataloon kuului yhdeksän huonetta ja kyökki. Kotieläiminä pidettiin 3 hevosta, 15 lehmää ja 25 lammasta. Virkatalolla oli 7 torppaa, jotka tekivät vuosittain 65 jalkapäivää, ottivat osaa maantien tekoon ja maksoivat 120 markkaa. Kirkkoherrat 1873–1881 Karl August Snellman 1885–1903 Julius Bergroth 1904–1925 Oskar Vilhelm Oksanen 1927–1950 Aarre Viktor Lehtola Kappalaiset 1641 Henricus Laurentii Merijerfvius (Ristenius) 1643–1673 Ericus Raumannus 1673–1733 Elias Eriksson Forselius eli Raumannus 1733–1758 Jakob Eliasson Forselius 1760–1791 Henrik Hedberg 1794–1807 Zacharias Forsman 1808–1814 Nils Johan Ahlbäck 1817–1825 Esaias Wegelius 1826–1829 Gabriel Sarlin 1832–1840 Henrik Isaksson Hedberg 1843–1854 Bror Henrik Reinhold Aspelin 1855–1864 Antero Vilhelm Ingman , virka lakkautettiin 1860 1865–1867 Adolf Wegelius , kappalaisen apulainen, vt. kappalainen 1868–1872 Karl Johan Idman , vt. kappalainen 1872–1873 Antti Gustaf Heikkilä , vt. kirkkoherra Ylimääräiset papit 1723–1733 Jakob Eliasson Forselius , kappalaisen apulainen 1737–1740 Anders Blåholm , kappalaisen apulainen 1741–1742 Samuel Simalin , kappalaisen apulainen 1751–1760 Daniel Lampell , kappalaisen apulainen ja armovuodensaarnaaja 1765 Jonas Spoof, kappalaisen apulainen 1765 Mikael Choraeus , vt. kappalainen 1770 Fredrik Hedberg , kappalaisen apulainen 1778–1784 Kristoffer Carlenius , kappalaisen apulainen 1785–1788 Johannes Erenius , kappalaisen apulainen 1791–1793 Mikael Lindfors , kappalaisen apulainen, virka- ja armovuodensaarnaaja 1793 Jakob Simelius, armovuodensaarnaaja 1793–1894 Isak Hedberg , armovuoden saarnaaja 1807–1808 Elias Jeremias Fonselius , vt. kappalainen 1812–1817 Gabriel Sarlin , kappalaisen apulainen ja armovuodensaarnaaja 1825–1826 Gustaf Thorén , välisaarnaaja 1826–1832 Johan Tamlander , kappalaisen apulainen, armovuoden- ja välisaarnaaja 1840–1842 Anders Gustaf Östberg , vt. kappalainen ja välisaarnaaja 1842–1843 Jakob Hemming , välisaarnaaja 1854–1855 Emanuel Snellman , välisaarnaaja 1856–1859 Antti Juhana Lilius , kappalaisen apulainen 1859–1861 Mauritz Edvard Caselius , kappalaisen apulainen 1861–1867 Adolf Wegelius , kappalaisen apulainen, vt. kappalainen 1865–1867 Adolf Wegelius , kappalaisen apulainen, vt. kappalainen 1868–1872 Karl Johan Idman , vt. kappalainen 1872–1873 Antti Gustaf Heikkilä , vt. kirkkoherra 1884 Karl Henrik Lindgren, vt. kirkkoherra 1884–1885 Paul Ferdinand Leino , vt. kirkkoherra 1897–1898 Niilo Viitala , kirkkoherran apulainen 1899–1900 Frans Oskar Lampola , kirkkoherran apulainen 1899 Juho Lauronen , vt. kirkkoherra 1901 Henrik Vilhelm Lindgren , kirkkoherran apulainen 1902 Antti Fabian Oja , kirkkoherran apulainen 1903–1904 Antti Haikola , vt. kirkkoherra, välisaarnaaja Arkisto Vetelin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1729, tilikirjat vuodesta 1713 ja historiakirjat vuodesta 1673. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Vaasassa. Kansallisarkisto on digitoinut Vetelin seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Tenon seutu kuului alkuaan Lebespyyn (Lebesby) seurakuntaan ja alue liitettiin osaksi Uuniemen (Nesseby) seurakuntaa 1846. Erotettiin Uuniemestä itsenäiseksi seurakunnaksi kuninkaallisella käskykirjeellä 16.11.1861, jolloin Teno (Tana) muodosti pääpitäjän. Osa Kelavuonon (Kjøllefjord) anneksipitäjästä liitettiin Lebespyystä seurakuntaan Gamvikin anneksina. Lupa rakentaa rukoshuone Gamvikiin annettiin kuninkaallisilla käskykirjeillä 28.8.1854 ja 3.3.1856. Tenon ja Gamvikin seurakuntien rajoja muutettiin 1.1.1914 siten, että osa Tenon seurakunnasta siirrettiin kuuluvaksi Gamvikiin. Samalla osa Tenon seurakuntaa erotettiin itsenäiseksi Päärlyvookin (Berlevåg) seurakunnaksi. Muut nimet Deatnu, Taana, Tana Naapuriseurakunnat Kaarasjoki , Utsjoki , Uuniemi , Vesisaari Arkisto Tenon seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) alkavat vuodesta 1846 ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit vuodesta 1853. Vuotta 1845 vanhemmat ministeriaalikirjat löytyvät Lebespyyn (Lebesby) seurakunnan kirkonkirjoista ja lukkarinkirjat Uuniemen (Nessebyn) kirkonkirjoista vuosilta 1846–1853. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Mainitaan reformaation aikana 1589, jolloin Vesisaari kuului anneksina Vuoreijan seurakuntaan. Muodostettiin pääpitäjäksi 1694, jolloin Vuoreijasta tuli kappeli, joka erotettiin myöhemmin vuonna 1771 itsenäiseksi seurakunnaksi. Seurakunta oli pitkään jaettuna kahteen pitäjään, Vesisaareen ja Uuniemeen (Nesseby). Vuoreijasta tuli uudelleen seurakunnan anneksi kuninkaallisella käskykirjeellä 3.12.1819 ja se itsenäistyi uudelleen 7.5.1849. Seurakuntaan kuulunut Uuniemi erotettiin Tenon (Tana) kanssa itsenäiseksi seurakunnaksi 1846 ja Etelä-Varanki (Sør-Varanger) 1864. Uuniemen ja Vesisaaren raja Varanginvuonon molemmin puolin vahvistettiin kuninkaallisella käskykirjeellä 27.2.1863. Seurakunnan kirkko sijaitsi ensinnä Kirkkosaaressa (Kirkeøen) mutta siirrettiin mantereelle ja vihittiin käyttöön 1711. Tämä kirkko oli käytössä vuoteen 1861 ja se purettiin 1869. Uusi kirkko vihittiin käyttöön Galgebakkenissa 1861. Kuninkaallisella käskykirjeellä 18.3.1857 annettiin lupa rakentaa kirkko Varanginvuonon (Varangerfjorden) eteläpuolelle ja kirkon valmistuttua sitä ympäröinyt alue erotettiin itsenäiseksi Etelä-Varangin seurakunnaksi kuten edellä kerrottiin. Lupa kappelin rakentamiselle Annijoelle (Vestre Jakobslev) annettiin 1939. Muut nimet Čáhcesuolu, Vadsø, Vadsö Naapuriseurakunnat Etelä-Varanki , Teno , Uuniemi Arkisto Vesisaaren seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) alkavat vuodesta 1747 ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit vuodesta 1843. Ministeriaalikirjat puuttuvat Vesisaaren kaupungista vuosilta 1839–1873 ja lukkarinkirjat Vesisaaren kaupungista ja maaseurakunnsta 1854–1874. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Vesisaaren vihittyjen ja kuolleiden luetteloita löytyy myös Varangin pitäjänkirjurin (Varanger sorenskriverarkiv) arkistosta. Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Perustettiin Rautalammin emäseurakunnan pohjoiskulmaan rukoushuonekunnaksi, kun Sonkarinsaaren kylään rakennettavalle rukoushuoneelle myönnettiin lupa armollisella käskykirjeellä 31.3.1854. Kirkko rakennettiin 1857. Rukoushuonekunnan aluetta laajennettiin keisarillisilla käskykirjeillä 9.10.1858 ja 26.11.1868. Muodostettiin Vesannon kappeliseurakunnaksi 26.11.1868. Erotettiin Rautalammista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Keisarillisen senaatin päätöksellä 25.1.1895, jolloin seurakunta asetettiin kirkkoherran ja pitäjänapulaisen hoidettavaksi. Vesannon kunta perustettiin 1871. Muut nimet Songarinsaari, Sonkarinsaari Maakirjakylät Horontaival (Vesijärvi), Juurikkaniemi, Kuuslahti, Riitlampi, Sonkari (Sonkarinsaari), Särkisalo, Vesamäki Naapuriseurakunnat Karttula , Keitele , Konginkangas , Konnevesi , Rautalampi , Sumiainen , Tervo , Viitasaari Papisto Kirkkoherralle annettiin nautittavaksi kappalaisen virkatalo ja seurakunnan tuli laillisessa järjestyksessä hakea sille virkatalon oikeudet. Pitäjänapulaiselle tuli seurakunnan rakentaa täyteen kuntoon tarpeelliset asunto- ja ulkohuoneet ennen kuin virka julistettiin haettavaksi sekä hankkia vähintään sen kaltaiset edut kuin säädettiin armollisen asetuksen 19.7.1892 toisessa pykälässä. Kirkkoherrat 1904– Matti Laitinen Kappalaiset 1868–1901 Karl Johan Strandman , virka lakkautettiin Saarnaajat 1858–1868 Karl Johan Strandman , virka lakkautettiin Ylimääräiset papit 1881–1882 Johan Tanskanen , kappalaisen sijainen 1885–1890 Frans Ferdinand Alcenius , apupappi 1890–1898 Matti Laitinen , kappalaisen sijainen 1898–1901 Arvid Esaias Ruuskanen , kappalaisen sijainen 1901–1902 Samuel Wilhelm Renfors , kappalaisen sijainen, armovuodensaarnaaja 1902 Karl Sanfrid Nyman , vt. kappalainen 1902–1904 Johan Nikolai Mecklin , armovuodensaarnaaja, vt. kirkkoherra, väliajansaarnaaja Arkisto Vesannon seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1858. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1856–1902. Kansallisarkisto on digitoinut Vesannon seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1870-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Kuului alkuaan Tuutarin seurakuntaan. Erotettiin Tuutarista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1897. Seurakunnassa oli 5 077 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Naapuriseurakunnat Ropsu , Skuoritsa , Tuutari , Tyrö , Venjoki Arkisto Hietamäen seurakunnan vanhimmat säilyneet rippikirjat alkavat vuodesta 1782. Hietamäen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteri- ja tiliasiakirjoja vuosilta 1781–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Hietamäen seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Hatsinan luterilainen seurakunta perustettiin 1789, jolloin siihen kuului vain saksalaisia. Se muodostettiin saksalais-suomalais-virolaiseksi seurakunnaksi 1846, jolloin kaupungin ja sen lähikylien suomalaisista tuli seurakunnan jäseniä. Alkuaan Hatsinan alueen suomalaiset kuuluivat Skuoritsan luterilaiseen seurakuntaan. Venäjän keisarihuone rakennennutti Hatsinaan puukirkon 1794 ja uusi kivikirkko valmistui 1828. Seurakuntaan kuului 450 suomalaista, 4 000 virolaista, noin 300 saksalaista ja 35 romania vuonna 1904. Seurakunta jaettiin saksalais-virololaiseksi ja suomalaiseksi seurakunnaksi Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen. Suomalainen seurakunnan toiminta lakkasi 1938. Kylät Ala-Sakosta, Pieni-Hatsina, Hatsinanmylly, Karjakankylä, Kokkola (Suuri-Kokkola), Korhosi, Käppälä (Pieni-Kokkola, Vaija), Vanha-Mosina, Pieni-Mosina, Uusi-Mosina (p. Puhra), Mosinanmylly, Mäyrylä, Porttila, Rahkola, Sahala (Sahamylly), Saamusti, Vaijala, Verevä Naapuriseurakunnat Kolppana , Koprina , Venjoki

Mynämäen emäseurakunnan kappeli, joka mainitaan jo 1366 ja vielä 1722. Seurakunnan suunnilleen Mynämäen ja Vehmaan kirkkojen välissä sijainnut kirkko oli Pyhän Jakobin nimikko. Viimeinen saarna kirkossa pidettiin 1731, jonka jälkeen se jäi rukoushuoneeksi, hiljalleen raunioitui ja kappeliseurakunta lakkautettiin. Naapuriseurakunnat Mynämäki , Vehmaa

Perustettiin 1641, jonka jälkeen siihen kuuluivat kappeleina Liissilä ja Inkere, jotka myöhemmin erotettiin itsenäisiksi kirkkoherrakunnikseen. Seurakunnnan viimeisin kirkko rakennettiin 1885. Kirkko suljettiin 1930-luvun lopulla, jonka jälkeen se toimi neuvostoklubina. Seurakunnassa oli 12 954 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Venjoki oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin suurin luterilainen seurakunta. Kylät Anttila, Glaasova, Haapasaari, Haikkola, Hampaala, Hietakylä, Humalasaari (Hynnisi), Huuhka, Hyvösi, Hällölä, Häyhäsi, Hörkkölä, Jäniskylä, Kaakkala, Kapasi, Kaskisaari, Kekälekylä, Kelola (Jurkina), Kiiskilä, Kivola, Kokkola, Kommola, Koprala, Korhosi, Korkanmäki, Korkeamaa, Kouru (Kotsalainen), Koussula, Kuivila, Latukka, Leppälä, Luukkasi, Lyysmäki, Länkioja, Marinova, Mestilä, Montila, Mosina, Mosinanmylly, Novavesti, Paapala, Pappilanautio, Patamäki, Pieni-Ruussova, Pieni-Saklina (Ahola), Pieni-Selkelevä, Piisinä, Poritsa, Porttila, Poru, Pääsölä, Rahkola, Rajakivi, Repola, Ripsevä, Ropola, Rusinautio (Rusila), Rönölä, Saamosti, Saapru, Saksala, Sintosi, Suosaari, Suuri-Kattilaisi, Suuri-Ruussova, Suuri-Saklina, Suuri-Selkelevä, Särtsä, Tanilova (Hantsula), Tonnila, Torasaari, Tärölä, Uusi-Kattilaisi, Uusikylä, Uusi-Onttola, Vanhala, Vanhamoisio, Vanhamylly, Vanha-Onttola, Vekkilä, Ventola, Verevä, Vähikkälä, Väärälä Naapuriseurakunnat Hatsina , Hietamäki , Inkere , Keltto , Koprina , Liissilä , Skuoritsa , Tuutari Arkisto Venjoen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää seurakunnan rippikirjat vuosilta 1881–1891 ja personaalikirjan kopion vuosilta 1927–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Venjoen seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Velkua Perustettiin Taivassalon emäseurakunnan saarnahuonekunnaksi 1793, jolloin seurakunta sai oman kirkon, saarnaajan ja omat kirkonkirjat. Velkua eli Palva mainitaan aiemmin kappeliseurakuntana jo 1554. Seurakunnan oikeus pysyä omana seurakuntana ja saarnaajan palkkauksesta mainitaan keisarin käskykirjeessä 21.6.1864. Erotettiin Taivassalosta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1913 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1917. Velkuan kunta perustettiin 1913 ja liitettiin Naantalin kaupunkiin 2009. Muut nimet Palva Maakirjakylät Haukka, Kaltsaari, Kettumaa, Krööpilä, Palva, Pohjakylä, Salavainen, Teersalo, Tiurla, Valju Naapuriseurakunnat Askainen , Iniö , Korppoo , Kustavi , Merimasku , Rymättylä , Taivassalo Papisto Saarnaajat 1795–1798 Jakob Syrenius 1799–1804 Kristian Sandbäck 1805–1818 Mikael Malmsten 1818–1822 Gustaf Fredrik Fraser 1823–1828 Erik Daniel Hjerpe 1829–1834 Johan Fredrik Lindberg 1836–1850 Matias Sandell , ensin vt. saarnaaja 1851–1856 Otto Mauritz von Essen , ensin vt. saarnaaja 1856–1864 Richard Teofil Pontelius 1865–1867 Nils Johan Almark 1868–1871 Gustaf Alfred Lönnmark 1899–1900 Emanuel Seppäläinen 1903–1909 Kustaa Seelimi Tommila Ylimääräiset papit 1804–1805 Tomas Timoteus Kriander , välisaarnaaja 1822–1823 Erik Daniel Hjerpe , välisaarnaaja 1828 Karl Adolf Wellingk, välisaarnaaja 1834–1835 Johan Ambrosius Hedenberg , vt. saarnaaja 1835–1836 Abraham Engblom , armovuodensaarnaaja 1850–1851 Vilhelm Carstedt , vt. saarnaaja 1864–1865 Erik Vilhelm Henrik Linderoos , välisaarnaaja 1876–1877 Frans Bernhard Inberg , vt. saarnaaja 1884 Frans Evert Richter , vt. saarnaaja 1884 Karl Emil Bergroth , vt. saarnaaja 1885–1886 Evald Ferdinand Jahnsson , vt. saarnaaja 1886–1890 David Sirenius , vt. saarnaaja 1891–1893 Adolf Aleksander Halme , vt. saarnaaja 1893–1894 Abram Auer , vt. saarnaaja 1894–1898 Fredrik Julius Fredriksson , vt. saarnaaja 1898–1899 Emanuel Leppäläinen, vt. saarnaaja 1901–1902 Juho Heikki Lindström , vt. saarnaaja 1902 Kaarle Jalmari Rostet , vt. saarnaaja Arkisto Velkuan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1802, tilikirjat vuodesta 1850 ja historiakirjat vuodesta 1809. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Turussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1802–1954. Seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat vuosilta 1796–1808 tuhoutuivat Velkuan vesillä käydyn meritaistelun jälkimainingeissa Suomen sodan aikana. Venäläiset sotajoukot nousivat maihin Palvan saarella syyskuussa 1808 ja ryöstivät kirkon omaisuutta hävittäen kirkonkirjat. Kirjallisuudessa esitetyn toisen näkemyksen mukaan seurakunnan arkistoa ryöstettiin Suomen sodan aikana 18.9.1908, jonka jälkeen ainakin yksi "personaalikirja" eli rippikirja löydettiin sittemmin metsästä. Kansallisarkisto on digitoinut Velkuan seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)