top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Viapori

Päivitetty: 16. toukok.

Viaporin linnoituksen rakentaminen saaristoon Helsingin kaupungin edustalle aloitettiin 1749. Linnoitukseen rakennettiin myös oma kirkko. Alkuaan linnoituksen kuritushuoneen saarnaaja hoiti sielunhoitoa, kunnes kuningas määräsi käskykirjeessä 29.11.1766, että sielunhoito linnoituksessa kuului sotapapin tehtäviin. Ruotsin vallan lopulla linnoitukseen perustettiin garnisooni- eli linnanseurakunta, johon kuuluivat sekä sotilaat että lähisaarten siviilit, ja jolla oli oma saarnaaja.


Suomen sodassa 3.5.1808 linnoitus luovutettiin antautumisen jälkeen venäläisille ja saarnaaja joutui vangiksi, mutta seurakunnan toiminta jatkui saarnaajan apulaisen turvin. Samaan aikaan Viaporin vanha puinen luterilainen kirkko tuhoutui. Venäjän vallan alussa seurakuntaa alettiin kutsua Viaporin suomalais-ruotsalais-saksalaiseksi evankelis-luterilaiseksi seurakunnaksi, sillä siihen kuului siviilien ohessa Venäjän keisarillisen armeijan saksankielisiä sotilaita, ja se sai oman erityisen saarnaajan, jota kutsuttiin Viaporin sotaväkeen kuulumattomien evankelisluterilaisten saarnaajaksi ja Viaporin venäläisen sotaväen ja linnoitusten luterilaisten kirkkoherraksi. Viaporin luterilainen kirkko suljettiin ja seurakunnan papiston asunto otettiin valtion haltuun Venäjän keisarikunnan sotaministeriön käskyllä 21.12.1882. Tämän jälkeen Viaporissa ei ollut seurakunnallista toimintaa vuoteen 1887 ja lopulta seurakunta yhdistettiin Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan 1905.


Suomen itsenäisyyden jälkeen Viaporin linnoitus nimettiin uudelleen Suomenlinnaksi ja Suomenlinnan korjattu kirkko luovutettiin puolustusministeriön käyttöön maan ainoana sotilaskirkkona. Kirkko siirrettiin takaisin Suomenlinnan luterilaiselle seurakunnalle 1960.


Muut nimet

Suomenlinna, Sveaborg, Sveaborgs garnisonsförsamling, Sveaborgs fästningsförsamling, Viaporin linnoitusseurakunta, Viaporin garnisooniseurakunta

 

Papisto


Viaporin linnoituksen saarnaajan eli sen luterilaisen sotaväen kirkkoherran palkasta sääti väliaikaisesti keisarilillinen meridepartementti jo 16.1.1809 ja vankihuoneensaarnaajan palkasta määrättiin keisarin käskykirjellä 26.8.1811. Saarnaajan palkasta annettiin armollinen ohjesääntö 19.10.1829, kenraalikuvernöörin kirje 29.1.1835 ja keisarillisen senaatin kirkollisasiain toimituskunnan kirje 25.4.1857. Seurakunnan saarnaajalla oli kaksinkertaiset virkavuodet.


Kirkkoherrat

1925–1951 Paavo Virkkunen


Saarnaajat


Linnoitusseurakunnan yliopettajat

1807–1809 Jakob Johan Björksten, virka lakkautettiin

 

Arkisto


Viaporin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1796, tilikirjat vuodesta 1856 ja historiakirjat vuodesta 1815. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1796–1909.


Seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat tuhoutuivat Suomen sodassa antautumisen aikana 3.5.1808, jolloi säilyi vain rippikirja vuosilta 1796–1808. Viaporin luterilainen kirkko ja seurakunnan koko arkisto tuhoutuivat Krimin sodan aikaisen pommituksen aiheuttamassa palossa 9.8.1855. Seurakunnan rippikirjat tämän jälkeen alkavat vuodesta 1866, mutta historiakirjat ovat säilyneet katkonaisesti vuodesta 1815 ja lähes täydellisesti vuodesta 1857.


Linkit

45 katselukertaa

Comments


Hae

bottom of page