Helsingin kaupunki perustettiin Vantaanjoen suulle 1550 ja se sai privilegionsa 3.8.1569. Ensimmäinen kirkkoherra mainitaan 1555 ja kappalainen 1593. Kaupunki määrättiin siirrettäväksi Sandhamniin eli Santahaminaan 13.11.1638, seuraavana vuonna ehdotettiin kaupungin siirtämistä Södernäsiin eli Sörnäisiin ja lopulta privilegiot uudelle kaupungille annettiin 2.10.1639. Kaupunkia ei kuitenkaan rakennettu mainittuihin paikkoihin vaan Estnäsin skatelle eli Vironniemelle holhoojahallituksen kirjeiden 29.10.1640 ja 2.11.1640 mukaisesti. Anomukseen Helsingin pitäjän liittämisestä anneksina Helsingin kaupunkiin antoi kuningas ensinnä kieltävän vastauksen 25.2.1642 mutta Helsingin pitäjän maksamasta kirkkoherran kruununpalkasta puolet annettiin "ikuisiksi ajoiksi" anneksin vastikkeena kaupunkiseurakunnalle kuninkaan käskykirjeillä 4.11.1652 ja 1.9.1664.
Kaupungin luterilainen seurakunta toimi jakamattomana ruotsalais-suomalaisena seurakuntana, kunnes se määrättiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 17.10.1905 jaettavaksi kolmeen alueeseen, joilla kullakin oli suomalainen ja ruotsalainen seurakunta. Päätös pantiin toimeen 1906 ja sen mukaisesti perustettiin Helsingin eteläinen ruotsalainen seurakunta (SSv), eteläinen suomalainen seurakunta (ES), pohjoisen ruotsalainen seurakunta (NSv), pohjoisen suomalainen seurakunta (PS), Sörnäisten ruotsalainen seurakunta (Sör) ja Sörnäisten suomalainen seurakunta (SS). Kaupunkiseurakunnan jakaminen mainitaan ensimmäisen kerran Keisarillisen senaatin käskykirjeessä 23.10.1852 mutta tehdyt ehdotukset seurakunnan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, ruotsalaiseen ja suomalaiseen seurakuntaan, kumottiin Keisarillisen senaatin päätöksillä 18.4.1867, 6.3.1876 ja 21.10.1891. Jakoa varten oli asetettu kirkkoneuvoston 7.4.1904 ehdotuksen mukaisesti 16-henkinen komitea, kahdeksan suomenkielistä ja kahdeksan ruotsinkielistä jäsentä. Komitealla oli käytettävissään 4 000 markkaa, jotta se esimerkiksi tarvittaessa pystyi hankkimaan ulkomailta seurakuntien jakoa koskeneita tietoja. Porvoon hiippakunnan tuomikapituli antoi senaatin päätöksen mukaisen esityksen jaosta kirjeessään 8.8.1905. Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Karl August Hildén, ilmoitti kirjeessään tuomiokapitulille 9.1.1911, että Helsingin vanhan suomalais-ruotsalaisen seurakunnan jako kuudeksi eri seurakunnaksi oli loppuun suoritettu.
Vanhan kaupungin kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1550-luvulla ja uusi kivikirkko suunniteltiin rakennettavaksi 1589. Kaupungin siirtämisen jälkeen vanhan kaupungin kirkkoa käytettiin hospitaalikirkkona. Kirkon arvellaan tuhoutuneen palossa 1600-luvulla. Uusi hospitaalikirkko rakennettiin 1734 ja se purettiin 1785. Uuteen kaupunkiin rakennettiin kivikirkko ja lupa tiiliruukin perustamiselle Töölön maalle kirkon rakennustarpeita varten myönnettiin 20.11.1643. Kaupunki ja kirkko paloivat 5.8.1654. Tiedetään, että tuhoutuneen kirkon tilalle rakennettava uusi kirkko, joka sijaitsi myöhemmän Nikolainkirkon läntisen paviljongin kohdalla, ei ollut vielä valmistunut 1693. Sittemmin tämä kirkko poltettiin isonvihan aikana toukokuussa 1713. Kolehti uutta kirkkoa varten sai luvan kuninkaalta 15.10.1692 ja se määrättiin kannettavaksi 15.12.1692. Jumalanpalveluksia mainitaan pidetyn venäläisessä kirkossa 1713–1721 ja lautaladossa 1721–1727. Kolmas ristikirkko rakennettiin edellisen kirkon paikalle 1724, kirkkoa uudistettiin 1746 ja se laudoitettiin 1772. Nykyinen Helsingin vanha kirkko rakennettiin väliaikaista tarvetta varten 1827.
Nikolainkirkko eli nykyinen Helsingin tuomiokirkko, joka tunnettiin Suurkirkkona 1917–1959, valmistui 1840. Kirkko vihittiin vasta 1852 ja otettiin käyttöön saman vuoden 1. advettina. Keisarin käskykirjeellä 5.7.1851 annettiin valtionvaroista 8 000 ruplaa kaluston hankkimiseksi kirkkoa varten sekä vuosittain 650 tynnyriä viljaa, josta 400 tynnyriä käytettiin kirkkoa varten. Papiston ja kirkonpalvelijoiden palkkaamiseen käytetyt loput 250 tynnyriä peruutettiin 1880-luvulla. Nikolainkirkkoa ei alkuaan vakuutettu rakennuksena, mutta sen irtaimisto vakuutettiin 140 000 markasta. Seurakunnan kivinen kansliarakennus valmistui 1896 ja sen rakennuskustannukset olivat 90 000 markkaa.
Muut nimet
Helsingfors, Helsingin jakamaton seurakunta, Helsingin kaupungin ruotsalais-suomalainen seurakunta, Helsingfors stads svensk-finska församling
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kuningas Kustaa Vaasan lahjoitusrekisterin mukaan Helsingin kaupungin kirkkoherralle annettiin kaksi puntalästiä eli 96 tynnyriä kruununpalkkaa 1561. Tämä palkka määrättiin maksettavaksi Helsingin pitäjän kruununkymmenyksistä kolmella lästillä eli 144 tynnyrillä kuningas Kaarle IX:n kirjeellä 27.8.1595. Kirkkoherran kruununpalkka vahvistettiin ainakin 1607, 1614 ja 1642, sillä kirkkoherralla ei ollut omaa virkataloa. Kirkkoherra sai virkatalon vasta 1700-luvun alkupuolella.
Kirkkoherran palkasta Keisarillisen senaatin päätökset 23.10.1852, 27.5.1865 ja 25.2.1891. Kirkkoherran kruununpalkasta ja virkatalosta keisarillinen käskykirje 5.7.1851. Kappalaisten ja komministerien palkoista piätäjän kokouksen pöytäkirjassa 22.2.1817 sekä Keisarillisen senaatin päätökset 6.10.1827, 11.10.1849, 1.5.1851, 23.10.1852, 5.3.1855, 9.12.1875 ja 25.2.1891. Seurakunnan palkkaamien pastorinapulaisten palkoista kirkolliskokouksen päätökset 7.12.1881 ja 4.6.1890 ja Keisarillisen senaatin päätös 25.2.1891. Jakamattoman seurakunnan kirkkoherran, kappalaisten ja komministerien virkojen avonaiseksi julistamisesta keisarillisessa käskykirjeessä 18.4.1867.
Seurakunnan toinen kappalainen asetettiin armollisella kirjeellä 6.10.1827. Tällöin määrättiin, että hänet oli ilman hakemusta tai vaalia siirrettävä ensimmäisen kappalaisen virkaan edellisen viranhaltijan virasta poistuttua. Ensimmäinen kappalainen sai laskea kaksinkertaiset virkavuodet ja hänellä oli oma virkatalo ainakin jo 1800-luvun alkupuolella. Papiston apulaisen virka perustettiin 1836 ja muutettiin komministerin viraksi 1856. Ensimmäisen komministerin virka asetettiin 1583. Tätä aiemmin oli määrätty kaksi komministeria asetettavaksi vaalin kautta hoitamaan seurakuntaa molemmilla kielillä ja seurakunnan molemmissa kirkoissa keisarillisella käskykirjeellä 23.10.1852. Samalla kirkkoherra määrättiin palkkaamaan itselleen apulainen.
Jumalanpalvelusten järjestämisestä Keisarillisen senaatin kirjeet 24.4.1852, 1.12.1864 ja 26.1.1870. Pappien virkavelvollisuuksien järjestämisestä tuomiokapitulin päätös 9.3.1853. Äänestystavoista papinvaaleissa Keisarillisen senaatin päätös 19.1.1860. Toinen pastorinapulainen ja kansliankirjoittaja sisääntulleita varten asetettiin kirkonkokouksen päätöksellä 7.12.1881. Kolmannen kappalaisen, kolmannen ja neljännen komministerin sekä kolmannen pastorinapulaisen asettamisesta kirkonvaroilla, tilivelvollisuutta ja kansaliatöiden lisäapua vastaan, säädettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 25.2.1891.
Kirkkoherrat
1557 Sigfridus
1561 Carolus
1563–1566 Nicolaus Matthiae
1572 Benedictus
1574–1578 Laurentius
1579–1590 Simon Laurentii
1592–1597 Henricus Henrici Witticius
1598–1624 Samuel Andreae Savonius
1634–1637 Sveno Torchilli
1638–1640 Johannes Birgeri Orbergius
1641–1656 Georgius Petri Orlander
1661–1688 Andreas Laurentii Nycopensis
1688–1710 Andreas Matthiæ Ignatius
1711–1713 Johan Serlachius
1721–1728 Johan Wång
1729–1740 Johan Simonsson Forsskåhl
1741–1765 Johan Fortelius
1767–1781 Zachris Cajander
1784–1816 Fredrik Collin
1817–1821 Gustaf Lars Zetterman
1824–1865 Erik Anders Crohns
1868–1873 Frans Arvid Snellman
1876–1878 Anders Johan Hornborg
1879–1904 Alexander Wilhelm Lyra
1904–1906 Juuso Hedberg, siirrettiin Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan
1. kappalaiset
1593 Simon Petri
1610–1626 Abraham Henrici
1635–1640 Bartholdus Canuti
1641 Jacobus Marci Insulanus
1650–1653 Gabriel Arvidi
1662 Josephus
1674 Johan Wisenius
1675–1688 Josef Auricola
1688–1689 Nils Gestrinus
1691–1694 Johan Porthanus
1695–1700 Nils Burtz
1702–1711 Magnus Auricola
1711 Anders Luscinius
1723 Anders Cajanus
1728 Joakim von Glahnn
1731–1743 Abraham Mjödh
1744–1758 Alexander Helsingberg
1758–1771 Joakim Clewe
1772 Zachrias Cygnæus, ei ottanut virkaa vastaan
1772–1788 Peter Aweman
1789–1791 Elias Reinhold Bergstadius
1794–1805 Karl Gustaf Dahlström
1805–1817 Gustaf Lars Zetterman
1818–1829 Johan Didrik Schröder
1855–1880 Karl Konstantin Grahn
1882–1995 Johan Jakob Sihvonen
1897–1906 Frans Ludvig Bengelsdorff
2. kappalaiset
1829–1854 Johan Didrik Schröder
1855–1880 Karl Konstantin Grahn
1882–1895 Johan Jakob Sihvonen
1897–1906 Frans Ludvig Bengelsdorff, siirrettiin Helsingin pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntaan
3. kappalaiset
1829–1845 Johan Zacharias Lange
1847–1855 Karl Konstantin Grahn
1856–1868 Frans Arvid Snellman
1869–1882 Johan Jakob Sihvonen
1882–1897 Frans Ludvig Bengelsdorff
1897–1901 Karl Teodor Broberg
1903–1906 Emil Ferdinand Murén, sirrettiin Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan
4. kappalaiset
1893–1906 Karl August Hildén, siirrettiin Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan
1. komministerit
1836–1841 Fredrik Melart, virallinen apulainen
1853–1856 Frans Arvid Snellman
1857–1859 Karl Ferdinand Forstén
1862–1866 Daniel August Saelan
1868–1876 Otto Adolf Stenroth
1877–1882 Frans Ludvig Bengelsdorff
1882–1897 Karl Teodor Broberg
1898–1906 Julius Ivar Engström, siirrettiin Sörnäisten suomalaiseen seurakuntaan
2. komministerit
1853–1863 Johan Alexander Thomander
1865–1869 Johan Jakob Sihvonen
1870–1880 Erik Johan Liljestrand
1880–1892 Karl August Hildén
1894–1903 Emil Ferdinand Murén
1904–1905 Alfred Johannes Bäck
3. komministerit
1892–1899 Aleksander Auvinen
1900–1906 Valter Erik Lampén, siirrettiin Sörnäisten ruotsalaiseen seurakuntaan
4. komministerit
1892–1906 Jakob Esaias Stenberg, siirrettiin Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan
Apupapit ja armovuodensaarnaajat
1790–1806 Johan Perander, kirkkoherran apulainen
1806–1809 Johan Henrik Gustavson, kirkkoherran apulainen
1809 Gustaf Adolf Brunou, kirkkoherran apulainen
1809–1818 Johan Didrik Schröder, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja, vt. kappalainen
1811–1812 Johan Gabriel Aveman, kirkkoherran apulainen
1817–1821 Gustaf Aldolf Hoffrén, kirkkoherran apulainen
1824–1828 Johan Zakarias Lange, kirkkoherran apulainen
1828–1833 Karl Fredrik Strandman, kirkkoherran apulainen
1831–1832 Fredrik Melart, 1. kappalaisen apulainen
1832–1836 Knut Öhman, 1. kappalaisen apulainen
1833–1834 Karl August Rehbinder, kirkkoherran apulainen
1834–1838 Karl Konstantin Grahn, kirkkoherran apulainen
1837–1838 Anders Nord, 1. kappalaisen apulainen
1838–1843 Samuel Strömmer, kirkkoherran apulainen
1838–1841 Karl Aleksander Lillström, kappalaisen apulainen
1841 Johan Jakob Rahm, kappalaisen apulainen
1841 Samuel Henrik Nordström, kappalaisen apulainen
1843–1851 Georg Edvard af Enehjelm, kappalaisen apulainen
1843–1848 Gustaf Reinhold Blomqvist, kirkkoherran apulainen, vt. 2. kappalainen
1843–1853 Frans Arvid Snellman, kirkkoherran apulainen, papiston virallinen apulainen
1847–1857 Karl Ferdinand Forstén, kirkkoherran apulainen
1851 Ismael Ruuth, kappalaisen apulainen
1852–1855 Johan Adolf Alopaeus, kirkkoherran apulainen
1854–1855 Henrik August Reinholm, kappalaisen apulainen
1855 Karl Johan Strandman, kappalaisen apulainen
1855 Vilhelm Sjöström, kappalaisen apulainen
1856 Anders Johan Silvander, kirkkoherran apulainen
1871–1877 Frans Ludvig Bengelsdorff, armonvuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen
1875–1876 Gustaf Rancken, papiston apulainen
1877–1881 Karl Aksel Hyrckstedt, kirkkoherran apulainen
1881–1892 Aleksander Auvinen, kirkkoherran apulainen
1882–1891 Karl Ludvig Enkvist, kirkkoherran apulainen
1884–1885 Johannes Bäck, papiston apulainen
1884–1885 Zakarias Schalin, komministerin apulainen
1885–1892 Jakob Esaias Stenberg, komministerin apulainen, kappalaisen apulainen
1886–1888 Gustaf Elis Bergroth, kirkkoherran apulainen
1887 Gustaf Artur Palmroth, kirkkoherran apulainen
1888 Johan Samuel Pajula, papiston apulainen
1887–1892 Otto Magnus Hahl, kirkkoherran apulainen
1891–1893 Emil Ferdinand Murén, kirkkoherran apulainen
1892–1898 Julius Ivar Engström, papiston apulainen
1893 Lars Johannes Ingman, papiston apulainen
1893–1896 Aksel Ferdinand Ahlbom, kirkkoherran apulainen
1893–1897 Karl Gustaf Olsoni, papiston apulainen
1893–1895 Otto Vilho Lillqvist, papiston apulainen
1893–1894 Viktor August Dahlström, kirkkoherran apulainen
1895–1896 Ludvig Vilhelm Sjöstedt, papiston apulainen
1896–1900 Viktor August Dahlström, kirkkoherran apulainen
1896–1897 Karl Oskar Ahlström, kirkkoherran apulainen
1897–1898 Jaakko Gummerus, papiston apulainen
1898–1904 Alfred Johannes Bäck, 1. kappalaisen apulainen
1898 Onni Herman Ronimus, 3. kappalaisen apulainen
1898–1899 Johan Henrik Ekman, 1. kappalaisen apulainen
1900–1902 Karl Gustaf Emanuel Mosander, kirkkoherran apulainen
1900 Gustaf Storgårds, kirkkoherran apulainen
1900 Alfred Richard Vellroos, 1. kappalaisen apulainen
1900–1906 Lennart Leander Byman, 1. komministeri, apupappi
1900–1906 Kaarle Abel Silén, kirkkoherran apulainen, vt. 3. komministeri
1902–1904 Mauno Brynolf Hoffrén, kirkkoherran apulainen
1901–1906 Kaarlo Arvid Vallenius, 3. kappalaisen apulainen, vt. 3. kappalainen
1899 Bror Hannes Helander, 1. kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen
1901 Bror Hannes Helander, 1. kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen
1902–1906 Yrjö Arvid Vilhelm (Lindstedt) Loimaranta, 3:n komministerin apulainen
1903 Martti Johannes Ruuth, papiston apulainen
1903–1905 Antti Villiam Kuusisto, kirkkoherran apulainen
1903–1906 Paavo Emil Snellman, 3. komministerin apulainen
1905 Edvard Eliel Lundell, kirkkoherran apulainen
Ylimääräiset papit
1821–1822 Arvid Gottfrid Nordqvist, kirkkoherran virallinen välisaarnaaja
1851–1855 Israel Holmström, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen
1852–1855 Johannes Vitikka, kappalaisen sijainen, vt. komministeri, kirkkoherran apulainen
1852–1853 Adolf Ture Schulman, kappalaisen sijainen, vt. 2 kappalainen
1855–1856 Adolf Ture Schulman, kappalaisen sijainen, vt. 2 kappalainen
1855 Alexis Kniper, vt. 1. kappalainen
1855–1863 Gustaf Bernhard Mortimer Forstén, kirkkoherran sijainen
1856–1857 Per Mauritz Forsblom, vt. 2. kappalainen, kappalaisen sijainen
1856 Johan Matias Hackzell, vt. 1. komministeri
1856 Klemens Johan Gabriel Sirelus, papiston apulainen. vt. 1. komminsteri
1857–1863 Johan Albert Tengén, kirkkoherran apulainen, vt. 1. komministeri
1858–1865 Johan Jakob Sihvonen, kappalaisen sijainen
1859 Erik Johan Vilhelm Boisman, kirkkoherran apulainen, kappalaisen sijainen
1863–1866 Johannes Vitikka, kappalaisen sijainen, vt. komministeri, kirkkoherran apulainen
1864–1866 Erik Viktor Peterson, vt. 2. komministeri, kappalaisen sijainen
1866–1871 Klas Gustaf Beyrath, vt. 1. kappalainen
1866–1868 Johan Vilhelm Murman, vt. 2. kappalainen
1871–1877 Kleofas Immanuel Nordman, vt. 1. kappalainen
1877–1880 Johan Vilhelm Lindqvist, vt. 1. kappalainen
1878–1882 Karl Tehodor Broberg, papiston apulainen, 1. kappalaisen virallinen välisaarnaaja
1882–1884 Lennart Alfons Forstén, vt. 2. komministeri, papiston apulainen
1891 Nestor Nordling, vt. 3. komministeri
1892–1897 Lars Johan Molander, vt. 3. komministeri, kirkkoherran apulainen
1892–1893 Berndt Robert Henriksson, vt. 4. komministeri, kirkkoherran apulainen
1892 Aksel Valfrid Murén, vt. 3. komministeri
1892–1906 Ernst Sjöblom, kappalaisen ja kirkkoherran apulainen, vt. 1. kappalainen
1893–1900 Valter Erik Lampén, vt. 2. komministeri, kirkkoherran apulainen
1897–1898 Uno Henrik Berndt Dufva, vt. 3. komministeri, vt. 1 komministeri
1897–1899 Knut Albert Segerstråle, papiston apulainen, vt. 3. komministeri
1899–1900 Robert Leonard Hernberg, vt. 3. komministeri
1903–1906 Gottlieb Aron Kleofas Hymander, vt. 2. kappalainen, kirkkoherran apulainen
Arkisto
Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1722, tilikirjat vuodesta 1722 ja historiakirjat sekä syntyneiden, vihittyjen että kuolleiden osalta vuodesta 1667. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1639–1906.
Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.
Helsingin jakamattoman seurakunnan kaikkia kirkonkirjoja vuodesta 1856 ja kaupungin myöhempien kuuden seurakunnan kaikkia kirkonkirjoja säilytettään Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisterissä. Jakamattoman seurakunnan kirkonkirjat ovat tutkittavissa mikrokuvattuina Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa rippikirjojen osalta vuoteen 1910 ja historiakirjojen osalta vuoteen 1906.