Heinävesi
- Mikko Kuitula
- 1. tammik. 2023
- 2 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 23. elok. 2024
Perustettiin Rantasalmen emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi, kun kirkon rakentamiselle annettiin lupa tuomiokapitulin päätöksellä 8.10.1744 ja maaherran päätöksellä 25.10.1744. Kirkko valmistui ja vihittiin käyttöön 1748. Emäseurakunnan toinen kappalainen asui vakituisesti Heinävedellä 1748–1750. Myöhemmin kappalaiset kieltäytyivät asumasta seurakunnassa, jossa ei ollut virkataloa ja tämän vuoksi kirkollisia toimituksia hoitivat emäseurakunnan papiston apulaiset vuoteen 1806. Rantasalmen toisen kappalaisen virkatalo Rantasalon kylästä päätettiin vaihtaa Heinäveden Marjamäen kruununtilaan pitäjänkokouksen päätöksellä 22.10.1809. Tuomikapituli vahvisti päätöksen 21.10.1810, jolloin Heinävesi muodostettin kappeliseurakunnaksi. Erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi keisarin käskykirjeellä 18.10.1852, jolloin siihen liitettiin kuuluvaksi muutamia tiloja Säämingistä ja Leppävirralta. Ero toteutui 1856 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1857. Kirkko paloi ukkosentulesta 3.7.1887. Uusi kirkko rakennettiin 1890–1891 ja vihittiin käyttöön 6.3.1892. Keisarillisen senaatin päätöksellä 20.9.1894 seurakunnasta erotettiin muutamia tiloja kuuluvaksi tuolloin perustettuun Enonkosken kirkkoherrakuntaan. Heinäveden kunta perustettiin 1869.
Maakirjakylät
Ahvensalmi, Asikkala, Hasumäki, Ihamaniemi, Juvola, Juurikkasalmi, Karhilantaipale, Karvio, Koivulahti, Koivumäki, Koskijärvi, Kuittua, Kypäräjärvi, Malkkila, Papinniemi, Petrumaa, Pirttimäki, Polvijärvi, Pölläkkä, Raaminmäki, Rantasalo, Rauhamäki, Rummukkala, Sarvikumpu, Sompasaari, Teemassaari, Torasalo, Vaaluvirta, Vahvalahti, Varistaipale, Vihtari, Viitalahti, Voinsalmi
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherran virkatalon rakentamisesta Rantasalmen kirkkoherran virkataloon kuuluneelle Vahvalahden ulkopalstalle keisarin käskykirje 13.4.1835. Papiston palkkauksesta keisarin kirjeissä 23.10.1852, 28.2.1853 ja 16.1.1862.
Kirkkoherrat
1857–1865 Karl Gustaf Vargentin
1866–1879 Johan Jakob Rahm
1879– Carl Johan Lind
Kappalaiset
1748–1759 Johan Pontanus, Rantasalmen toinen kappalainen
1812–1823 Anders Ambrosius Rosberg
1823–1828 Johan Adolf Gröhn
1830–1833 Nils Aschan
1833–1841 David Alexander Metén
1843–1854 Ernst Johan Harlin
1855–1860 Erik Johan Blom
1861–1878 Alexander Edvard Ruuth
1880– Fredrik Mietonen
Pitäjänapulaiset
1761–1775 Jakob Johansson Pontanus
1778–1806 Johan Syvenius
Ylimääräiset papit
1788–1808 Stefan Björnholm, papiston apulaisen apulainen, vt. saarnaaja
1808–1809 Karl Johan Pontan, vt. saarnaaja
1809–1812 Anders Ambrosius Rosberg, vt. saarnaaja
1828–1830 Klas Kristian Albert Tötterman, vt. kappalainen
1838–1840 Erik Johan Roschier, kirkkoherra, virallinen apulainen
1840 Johan Immanuel Polén, kirkkoherra, virallinen apulainen
1840–1841 Klas Gustaf Beyrath, kirkkoherra, virallinen apulainen
1841–1848 Albert Ingman, kirkkoherra, virallinen apulainen
1841–1843 Magnus Ingman, virka– ja armovuodensaarnaaja
1848–1857 Jakob Molin, kirkkoherra, virallinen apulainen
1851–1857 Alexander Krogerus, välisaarnaaja
1860–1861 Klas Israel Joakim Molander, vt. kappalainen
1871–1876 Johannes Schwartzberg, kirkkoherranapulainen
1878–1879 Karl Johan Lind, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen
1879–1880 Karl Robert Tavast, vt. kirkkoherra
1879–1880 Petter Sormunen, vt. kappalainen
1883–1885 Herman Miettinen, kirkkoherran apulainen
1887–1888 Viktor Aksel Markkula, kirkkoherranapulainen, vt. kirkkoherra
1889–1890 Juho Varonen, kirkkoherranapulainen
1890–1895 Viktor Aksel Markkula, kirkkoherranapulainen, vt. kirkkoherra
1895–1896 Aleksanteri Vehniäinen, kirkkoherranapulainen
1896–1897 Frans Simeon Suokas, kirkkoherranapulainen
1897 Karl Konstantin Aalto, kirkkoherranapulainen
Arkisto
Heinäveden seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1751, tilikirjat vuodesta 1749 ja historiakirjat vuodesta 1747. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1744–1952.
Kansallisarkisto on digitoinut Heinäveden seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.