Perustettiin Tuusulaan sijoitetun venäläisen tykistörykmentin upseeriston aloitteesta sotilaita ja halukkaita siviilejä varten 1895. Tuusulan venäläinen varuskuntakirkko eli Pyhän Nikolaoksen kirkko rakennettiin venäläisen arkkitehti Šaposnikovin piirustusten mukaan 1897–1900. Kirkon kellot nostettiin paikoilleen Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin läsnäollessa maaliskuussa 1900 ja kirkko vihittiin käyttöön saman vuoden lokakuussa. Itsenäistyneessä Suomessa ortodoksisten sotilaskirkkojen toiminta lakkautettiin viimeistään 1918 mutta Tuusulan ortodoksisen seurakunnan toiminta jatkui erityisluvalla vuoteen 1922, jolloin sen kirkko suljettiin. Käyttämätön ja rapistunut kirkko purettiin 1958, jonka jälkeen kirkon ympärillä ollut hautausmaa hiljalleen katosi. Muut nimet Tuusulan Nikolain ortodoksinen seurakunta Arkisto Tuusulan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1897. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1897–1918. Tuusulassa toimi myös väliaikaisen sotilassairaalan ortodoksinen sotilasseurakunta, jonka arkistossa on säilynyt esimerkiksi rippi- eli pääkirja vuosilta 1858–1861, syntyneiden luettelot vuosilta 1859–1861, kuolleiden luettelot vuosilta 1856–1861 sekä ripillä ja ehtoollisella käyneiden luetteloita vuosilta 1857–1861. Sotilasseurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1855–1861. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Turkuun rakennettiin arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten pohjalta ortodoksinen kirkko, Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko, kaupungin kauppatorin laidalle keisarin 5.1.1838 määräyksellä. Kirkko vihittiin käyttöön 2.9.1846, jonka jälkeen seurakunta aloitti toimintansa. Seurakuntaan kuuluivat Varsinais-Suomen alueen sekä Ahvenanmaan ortodoksit. Seurakunnan väkimäärästä puolet oli ulkomaalaisia 1920-luvulla. Muut nimet Turun ortodoksinen seurakunta Arkisto Turun ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1845. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1845–1958. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Tornion ortodoksinen kirkko, Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, rakennettiin venäläisen varuskunnan sotilaskirkoksi 1884. Puinen kirkko vahingoittui tulipalossa 1911 ja jäi tyhjilleen seuraavana vuonna mutta otettiin uudelleen käyttöön 1915. Seurakunnan kirkko oli toiminnassa vuoteen 1918, jonka jälkeen se siirtyi itsenäistyneen Suomen valtion omistukseen takavarikoituna sotasaaliina. Valtioneuvosto teki 1925 päätöksen rakennuksen käyttämisestä Peräpohjolan ja Lapin kotiseutuyhdistyksen maakuntamuseona. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen 1956. Kirkko entisöitiin 1985 ja palautettiin kirkkorakennukseksi Oulun ortodoksisen seurakunnan käyttöön 1987. Muut nimet Tornion Pietarin-Paavalin ortodoksinen sotilasseurakunta Arkisto Tornion ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1872. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1871–1911. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Laatokan länsipuolella sijainnut Hiitolan Tiurulan kylän mukaan nimensä saanut vanha ortodoksinen seurakunta, joka muodostui alueen kirkolliseksi keskukseksi 1600-luvulla. Seurakunta lienee ollut olemassa jo 1500-luvulla. Se perustettiin uudelleen 1836 ja sen keskus siirrettiin Hiitolasta Kurkijoelle. Seurakunta kattoi Hiitolan, Kurkijoen, Parikkalan, Rautjärven, Saaren ja Simpeleen. Seurakunnalla oli kaksi kirkkoa; Hiitolan Tiurulan kylässä sijainnut Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistolle pyhitetty kirkko rakennettiin 1922 ja Kurkijoen Raholan kylässä sijainnut Neitsyt Marian ilmestyksen muistolle pyhitetty kirkko rakennettiin 1933. Molemmat kirkot säilyivät talvisodassa mutta tuhoutuivat jatkosodassa. Tiurulan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Tiurulan ortodoksinen seurakunta Arkisto Tiurulan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1892 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1810. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1810–1950. Seurakunnan kirkko paloi 1917, jolloin vanhimmat metrikat ja muut kirkolliset asiakirjat pääkirjoja lukuun ottamatta ilmeisesti tuhoutuivat. Kansallisarkisto on digitoinut Tiurulan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Terijoen ortodoksiset asukkaat, mukaanluettuna sen huvila-alueen venäläiset ja vähälukuiset kauppiaat, kuuluivat alkuaan Raivolan ortodoksiseen seurakuntaan, kunnes Terijoelle perustettiin oma seurakunta 1880. Erotettiin Raivolasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1898, jolloin seurakunnalle palkattiin oma pappi ja diakoni. Kellomäellä ja Kuokkalassa itsenäisen esimiehen johtamina toimineet seurakunnat liitettiin Terijoen seurakuntaan 1925. Terijoen ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Terijoen ortodoksinen seurakunta Arkisto Terijoen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1801 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1800. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1975. Kansallisarkisto on digitoinut Terijoen ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Tampereen kaupunkiin perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Tampereen ortodoksit kuuluivat aiemmin Hämeenlinnan ortodoksiseen seurakuntaan. Tampereen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, tyyliltään uusbysanttilaista punatiiliarkkitehtuuria edustava Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkko, rakennettiin Kyttälän kaupunginosaan keskeiselle paikalle kaupungin rautatieaseman läheisyyteen insinöörieversti T. U. Jazykovin suunnitelmien mukaan 1896–1899. Muut nimet Tampereen ortodoksinen seurakunta

Mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa verotusluettelossa 1589 mutta seurakunta lienee perustettu jo huomattavasti aiemmin. Luterilaisten painostuksen seurauksena Käkisalmen alueella oli 1700-luvun alussa vain yksi ortodoksinen kirkkopitäjä, jonka keskuksena oli Taipale. Seurakunnalla oli yhteinen saarnaaja Ilomantsin kanssa kunnes se sai oman kirkkoherran, tosin vasta 1739. Seurakunnassa alettiin toimittaa säännöllisesti suomenkielisiä jumalanpalveluksia ensimmäisenä Suomessa vuonna1858. Seurakunnan pääkirkko, jugend-vaikutteinen Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko, rakennettiin pääosin venäläisen kauppiaan Ivan Stretskovin lahjoitusvaroin Liperin Viinijärvelle 1906. Kirkon vihki käyttöön Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei 9.11.1906. Seurakuntaan kuuluneeseen Joensuuhun rakennettiin oma kirkko 1887. Joensuu erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1894, jolloin siihen tulivat kuulumaan Kontiolahden, Kiteen, Rääkkylän, Tohmajärven, Kesälahden ja Pälkjärven ortodoksiset asukkaat. Polvijärvelle rakennettiin kirkko 1902, mutta hanke seurakunnan erottamiseksi raukesi. Muut nimet Taipaleen ortodoksinen seurakunta Arkisto Taipaleen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1809 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1806. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1768–1950. Kansallisarkisto on digitoinut Taipaleen ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1920-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Savonlinnassa ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi ensimmäisen kerran isonvihana aikana, kun venäläiset valloittivat kaupungin 1714 ja muuttivat sen luterilaisen kirkon kreikkalais-venäläiseksi. Venäläiset valloittivat Olavinlinnnan uudelleen 1742 ja sen pysyvä venäläinen varuskunta oli toiminnassa vuoteen 1847, jolloin linna siirtyi siviilihallinnolle. Seurakuntaan kuuluivat koko Mikkelin läänin ortodoksit mutta alkuaan sen väkimäärä oli vähäinen. Muut nimet Savonlinnan ortodoksinen seurakunta Arkisto Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1801. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800-luku–1930. Kansallisarkisto on digitoinut Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Viaporin ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi elokuussa 1808, noin neljä kuukautta aiemmin tapahtuneen linnoituksen valloituksen jälkeen. Varsinaisen seurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1812, jolloin sen omien kirkonkirjojen pito aloitettiin. Bysanttilais-venäläistä tyyliä edustanut kirkko, Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, rakennettiin venäläisen arkkitehti Ivan Varnekin johdolla sotilaskirkoksi 1849–1854. Seurakunnan ja sen kirkon toiminta lakkasi 1917 ja kirkko muutettiin luterilaiseksi sotilaskirkoksi seuraavana vuonna. Muut nimet Suomenlinnan Aleksanteri Nevskin ortodoksinen sotilasseurakunta Arkisto Viaporin eli Suomenlinnan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1810–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Seurakunta tunnettiin Uspenskin seurakunnan nimellä 1800-luvun alkupuolella ja myöhemmin myös Troitsan seurakuntana. Seurakunnalla oli esimiehen lisäksi diakoni 1700-luvulla sekä vuodesta 1821 aina 1870-luvulle saakka. Suojärven  ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Suojärven ortodoksinen seurakunta Arkisto Suojärven ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1830 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1802. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1722–1969. Kansallisarkisto on digitoinut Suojärven ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha