Rajakartta: Uukuniemi Perustettiin Stolbovan vuoden 1617 rauhan jälkeen luterilaiseksi seurakunnaksi, jolla oli oma kirkkoherra ainakin 1632. Seurakuntaa kutsuttiin alkuaan myös Kesälahdeksi, sillä kirkko ja pappila sijaistivat Kesälahden kylässä. Paremman tilan saamiseksi rakennettiin kuninkaan vuonna 1675 antamalla luvalla toinen kirkko Uukuniemen Pyhämäelle 1692 ja se vihittiin käyttöön 11.3.1694. Kirkon poltti ukkosen tuli 19.7.1694, jonka jälkeen rakennettiin uusi ristikirkko 1699 ja se vihittiin käyttöön 24.2.1700. Uusi kirkko rakennettiin 1709 ja uudelleen 1853. Vanhan kellokastarin poltti ukkosen tuli 3.6.1849. Uudenkaupungin rauhassa pitäjä jaettiin kahtia, Uukuniemi jäi Venäjän puolelle ja Kesälahti Ruotsin puolelle. Tämän seurauksena Kesälahdelle asetettiin oma kirkkoherra 1721 ja Kesälahti erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1728. Muut nimet Uguniemi Maakirjakylät Härkälä, Kalattoma, Kokonlahti, Kumpu, Latvasyrjä, Marttinansaari, Matri, Mensunvaara, Niukkala, Parikka, Ristlahti, Rossinniemi, Sikopohja, Uukuniemi (Kirkonkylä), Ännikkä (Ännikänniemi) Naapuriseurakunnat Jaakkima , Kesälahti , Kitee , Parikkala , Ruskeala , Saari , Sortavala Papisto Kirkkoherran virkataloksi Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernööri, sotamarsalkka ja vapaaherra Otto Wihelm von Fersen määräsi Jeremias Yrjönpojan, Olavi Pöyhösen ja Lauri Kokon kruununtilat 29.9.1696, kun seurakunta oli jo 1693 luvannut rakentaa virkatalon. Virkataloon kuului sekä 73,54 hehtaarin suuruinen osa Matalajärven laskemisella kuivatusta lietteestä Matrin kylässä, 16 kilometriä talvitieltä, josta 19,25 hehtaaria oli luhtaa ja 54 hehtaaria metsää, että Ristolan augmenttitila Latvasyrjän kylässä, joka sijaitsi kesällä 44 ja talvella 21 kilometrin päässä virkatalosta. Ristolan augmenttitilaa viljeli lampuoti, joka maksoi vuotuisena vuokrana osan sadosta ja piti huoneet kunnossa. Toinen augmenttitila lohkaistiin pois isojaossa 1848. Kappalaisen virkataloon kuului myöskin 32,08 hehtaarin suuruinen osa Matalajärven lietteestä, josta 11,35 hehtaaria oli luhtaniittyä ja 20,73 metsää, sekä Puuston aputila, jolla sijaitsi metsänvartijan torppa. Papiston palkasta tehtiin suostumus 14.7.1848. Kirkkoherrat 1632–1673 Martti Fabritius 1673–1684 Jonas Ulrichius 1684–1690 Samuel Germanicus 1691–1700 Fabian Isaaksson Nircko 1701–1710 Peter Hartz 1710–1731 Gregorius S. Wastin 1731–1741 Sveno Wastin 1741–1762 Samuel Wastin 1762–1786 Johan Schroeder 1788–1802 Jakob Johan Slottman 1803–1823 Johan Schroeder 1824–1837 Anders Landgren 1838 Karl Gustaf Strömborg 1840–1845 Johan Boxström , ensin vt. 1846–1848 Erik Niklander 1849–1865 Anders Emanuel Berner 1865–1874 Aleksander Fredrik Alander 1875–1910 Aleksander Walle 1936–1943 Bruno Kunnala 1945–1949 Ilmari Saukkonen Kappalaiset 1651–1684 Samuel Germanicus 1684–1701 Matti Molarius 1702–1710 Jakob Johannes Ruthenius 1714–1728 Sveno Wastin 1735–1752 Carl Wastén 1752–1791 Gustaf Stråhlman 1793–1798 Henrik Esaias Mondén 1798–1815 Jakob Charenius 1816–1841 Karl Fredrik Lukander , ensin vt. kappalainen 1842–1856 Berndt Magnus Zilliacus 1857–1867 Gabriel Plathan 1868–1876 Isaak Alexis Wallenius 1876 Henrik Salenius 1877–1889 Paavo Poutiainen 1897 August Kyyniö 1897–1901 Bror Dahlgren 1901 Paavo Paunu 1901–1903 Akseli Kytö 1903–1904 Matti Lauha 1914–1921 Matti Markkanen 1921–1923 Niilo Mustola 1924–1934 Juho Nukari 1935–1939 Matti Tukia 1939–1948 Tauno Kalervo Rantalainen Apulaispapit 1726–1727 J. Wastin, kirkkoherran apulainen 1752 G. Stråhlman , armovuodensaarnaaja 1762–1763 J. Schroeder, kirkkoherran apulainen 1787 J. Åkerstedt , armovuodensaarnaaja 1789 A. Ahlgren, apulaispappi 1793 C. Appelroth , kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1798–1804 J. F. Hulkovius, kirkkoherran apulainen 1806–1809 G. G. (G. W.) Åkerblom , kirkkoherran apulainen 1810–11 A. J. Wahlberg , kirkkoherran apulainen 1815–1817 Johan Reinhold Vinter , virka– ja armovuodensaarnaaja 1823–1826 Gustaf Stråhlman , armovuodensaarnaaja 1827–1828 Johan Ollberg , kirkkoherran apulainen 1828–1830 David Arenius , kirkkoherran apulainen 1830 Johan Fredrik Palm , kirkkoherran apulainen 1831–1832 August Blomqvist , kirkkoherran apulainen 1832–1837 Bengt Simming , sijaiskirkkoherra, kappalaisen apulainen 1833 Gustaf Gabriel Bonsdorff , kappalaisen apulainen 1837–1838 Jonas Justén , virkavuodensaarnaaja 1838–1840 Anders Nord , armovuodensaarnaaja ja sijaiskirkkoherra 1840 Alexander Asp , sijaiskirkkoherra 1840–1843 Karl Liljeqvist , kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja 1842–1843 Karl Alfred Nystén , vt. kirkkoherra 1845–1850 Niklas Emanuel Tengén , sijaiskirkkoherra 1854–1858 Gabriel Plathan , vt. kappalainen 1879–1889 Paul Poutiainen , vt. kappalainen 1889–1896 Heikki Hukkanen , vt. kappalainen 1897 August Hjalmar Kyyniö , vt. kappalainen 1897–1901 Bror Artur Rudolf Dahlgren , vt. kappalainen 1901 Paavo Ilkka Paunu , vt. kappalainen 1901–1903 Akseli Kytö , vt. kappalainen 1903 Kaarle Teodor Nikolai Hulkkonen , vt. kappalainen 1903–1904 Matti Nikodemus Lauha , vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen 1904– Juho Nukari , vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1908 Pekka Hyttinen , kirkkoherran apulainen Arkisto Uukuniemen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1690, tilikirjat vuodesta 1699 ja historiakirjat vuodesta 1691. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1690–1922. Kansallisarkisto on digitoinut Uukuniemen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1890-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin Tuusulaan sijoitetun venäläisen tykistörykmentin upseeriston aloitteesta sotilaita ja halukkaita siviilejä varten 1895. Tuusulan venäläinen varuskuntakirkko eli Pyhän Nikolaoksen kirkko rakennettiin venäläisen arkkitehti Šaposnikovin piirustusten mukaan 1897–1900. Kirkon kellot nostettiin paikoilleen Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin läsnäollessa maaliskuussa 1900 ja kirkko vihittiin käyttöön saman vuoden lokakuussa. Itsenäistyneessä Suomessa ortodoksisten sotilaskirkkojen toiminta lakkautettiin viimeistään 1918 mutta Tuusulan ortodoksisen seurakunnan toiminta jatkui erityisluvalla vuoteen 1922, jolloin sen kirkko suljettiin. Käyttämätön ja rapistunut kirkko purettiin 1958, jonka jälkeen kirkon ympärillä ollut hautausmaa hiljalleen katosi. Muut nimet Tuusulan Nikolain ortodoksinen seurakunta Arkisto Tuusulan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1897. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1897–1918. Tuusulassa toimi myös väliaikaisen sotilassairaalan ortodoksinen sotilasseurakunta, jonka arkistossa on säilynyt esimerkiksi rippi- eli pääkirja vuosilta 1858–1861, syntyneiden luettelot vuosilta 1859–1861, kuolleiden luettelot vuosilta 1856–1861 sekä ripillä ja ehtoollisella käyneiden luetteloita vuosilta 1857–1861. Sotilasseurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1855–1861. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Turkuun rakennettiin arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten pohjalta ortodoksinen kirkko, Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko, kaupungin kauppatorin laidalle keisarin 5.1.1838 määräyksellä. Kirkko vihittiin käyttöön 2.9.1846, jonka jälkeen seurakunta aloitti toimintansa. Seurakuntaan kuuluivat Varsinais-Suomen alueen sekä Ahvenanmaan ortodoksit. Seurakunnan väkimäärästä puolet oli ulkomaalaisia 1920-luvulla. Muut nimet Turun ortodoksinen seurakunta Arkisto Turun ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1845. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1845–1958. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Tornion ortodoksinen kirkko, Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, rakennettiin venäläisen varuskunnan sotilaskirkoksi 1884. Puinen kirkko vahingoittui tulipalossa 1911 ja jäi tyhjilleen seuraavana vuonna mutta otettiin uudelleen käyttöön 1915. Seurakunnan kirkko oli toiminnassa vuoteen 1918, jonka jälkeen se siirtyi itsenäistyneen Suomen valtion omistukseen takavarikoituna sotasaaliina. Valtioneuvosto teki 1925 päätöksen rakennuksen käyttämisestä Peräpohjolan ja Lapin kotiseutuyhdistyksen maakuntamuseona. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen 1956. Kirkko entisöitiin 1985 ja palautettiin kirkkorakennukseksi Oulun ortodoksisen seurakunnan käyttöön 1987. Muut nimet Tornion Pietarin-Paavalin ortodoksinen sotilasseurakunta Arkisto Tornion ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1872. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1871–1911. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Laatokan länsipuolella sijainnut Hiitolan Tiurulan kylän mukaan nimensä saanut vanha ortodoksinen seurakunta, joka muodostui alueen kirkolliseksi keskukseksi 1600-luvulla. Seurakunta lienee ollut olemassa jo 1500-luvulla. Se perustettiin uudelleen 1836 ja sen keskus siirrettiin Hiitolasta Kurkijoelle. Seurakunta kattoi Hiitolan, Kurkijoen, Parikkalan, Rautjärven, Saaren ja Simpeleen. Seurakunnalla oli kaksi kirkkoa; Hiitolan Tiurulan kylässä sijainnut Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistolle pyhitetty kirkko rakennettiin 1922 ja Kurkijoen Raholan kylässä sijainnut Neitsyt Marian ilmestyksen muistolle pyhitetty kirkko rakennettiin 1933. Molemmat kirkot säilyivät talvisodassa mutta tuhoutuivat jatkosodassa. Tiurulan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Tiurulan ortodoksinen seurakunta Arkisto Tiurulan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1892 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1810. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1810–1950. Seurakunnan kirkko paloi 1917, jolloin vanhimmat metrikat ja muut kirkolliset asiakirjat pääkirjoja lukuun ottamatta ilmeisesti tuhoutuivat. Kansallisarkisto on digitoinut Tiurulan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Terijoen ortodoksiset asukkaat, mukaanluettuna sen huvila-alueen venäläiset ja vähälukuiset kauppiaat, kuuluivat alkuaan Raivolan ortodoksiseen seurakuntaan, kunnes Terijoelle perustettiin oma seurakunta 1880. Erotettiin Raivolasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1898, jolloin seurakunnalle palkattiin oma pappi ja diakoni. Kellomäellä ja Kuokkalassa itsenäisen esimiehen johtamina toimineet seurakunnat liitettiin Terijoen seurakuntaan 1925. Terijoen ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Terijoen ortodoksinen seurakunta Arkisto Terijoen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1801 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1800. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1975. Kansallisarkisto on digitoinut Terijoen ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Tampereen kaupunkiin perustettiin yksi Suomen 14 ortodoksisesta seurakunnasta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Tampereen ortodoksit kuuluivat aiemmin Hämeenlinnan ortodoksiseen seurakuntaan. Tampereen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, tyyliltään uusbysanttilaista punatiiliarkkitehtuuria edustava Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkko, rakennettiin Kyttälän kaupunginosaan keskeiselle paikalle kaupungin rautatieaseman läheisyyteen insinöörieversti T. U. Jazykovin suunnitelmien mukaan 1896–1899. Muut nimet Tampereen ortodoksinen seurakunta

Mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa verotusluettelossa 1589 mutta seurakunta lienee perustettu jo huomattavasti aiemmin. Luterilaisten painostuksen seurauksena Käkisalmen alueella oli 1700-luvun alussa vain yksi ortodoksinen kirkkopitäjä, jonka keskuksena oli Taipale. Seurakunnalla oli yhteinen saarnaaja Ilomantsin kanssa kunnes se sai oman kirkkoherran, tosin vasta 1739. Seurakunnassa alettiin toimittaa säännöllisesti suomenkielisiä jumalanpalveluksia ensimmäisenä Suomessa vuonna1858. Seurakunnan pääkirkko, jugend-vaikutteinen Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko, rakennettiin pääosin venäläisen kauppiaan Ivan Stretskovin lahjoitusvaroin Liperin Viinijärvelle 1906. Kirkon vihki käyttöön Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei 9.11.1906. Seurakuntaan kuuluneeseen Joensuuhun rakennettiin oma kirkko 1887. Joensuu erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1894, jolloin siihen tulivat kuulumaan Kontiolahden, Kiteen, Rääkkylän, Tohmajärven, Kesälahden ja Pälkjärven ortodoksiset asukkaat. Polvijärvelle rakennettiin kirkko 1902, mutta hanke seurakunnan erottamiseksi raukesi. Muut nimet Taipaleen ortodoksinen seurakunta Arkisto Taipaleen ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1809 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1806. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1768–1950. Kansallisarkisto on digitoinut Taipaleen ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1920-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Savonlinnassa ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi ensimmäisen kerran isonvihana aikana, kun venäläiset valloittivat kaupungin 1714 ja muuttivat sen luterilaisen kirkon kreikkalais-venäläiseksi. Venäläiset valloittivat Olavinlinnnan uudelleen 1742 ja sen pysyvä venäläinen varuskunta oli toiminnassa vuoteen 1847, jolloin linna siirtyi siviilihallinnolle. Seurakuntaan kuuluivat koko Mikkelin läänin ortodoksit mutta alkuaan sen väkimäärä oli vähäinen. Muut nimet Savonlinnan ortodoksinen seurakunta Arkisto Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1801. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800-luku–1930. Kansallisarkisto on digitoinut Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Viaporin ortodoksinen kirkollinen toiminta alkoi elokuussa 1808, noin neljä kuukautta aiemmin tapahtuneen linnoituksen valloituksen jälkeen. Varsinaisen seurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1812, jolloin sen omien kirkonkirjojen pito aloitettiin. Bysanttilais-venäläistä tyyliä edustanut kirkko, Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, rakennettiin venäläisen arkkitehti Ivan Varnekin johdolla sotilaskirkoksi 1849–1854. Seurakunnan ja sen kirkon toiminta lakkasi 1917 ja kirkko muutettiin luterilaiseksi sotilaskirkoksi seuraavana vuonna. Muut nimet Suomenlinnan Aleksanteri Nevskin ortodoksinen sotilasseurakunta Arkisto Viaporin eli Suomenlinnan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1810–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi