Perustettiin Lapuan emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi 1913. Tätä ennen alueen asukkaat olivat anoneet oman kirkkoherrakunnan muodostamista Tiistenjoen kylästä ja eräistä Lapuaan kuuluneista tiloista ja torpista 1908, mutta keisarillinen senaatti hylkäsi tämän anomuksen. Tiistenjoen kirkko paloi perustuksiaan myöten kylän palossa 26.5.1941, jolloin vain alttaritaulu ja kastemalja saatiin pelastetuksi.

Uudenkirkon emäseurakunnan rukoushuonekunta, joka lakkautettiin 4.3.1781 tarkastuksen jälkeen, jolloin sen kirkkorakennus oli niin rappeutunut, ettei siinä voitu enää ilman hengenvaaraa pitää jumalanpalveluksia. Aiemmin vuoden 1772 konsistoriaalitarkastuksessa oli Humolan, Näykin, Kauppolan, Kaukjärven ja Summan kylien yhteensä 32 tilan asukkailta kysytty, haluaisivatko he rakentaa uuden kirkon rappeutuneen tilalle, jolloin kirkkoraati oli vastannut, ettei erillistä hautausmaata tarvita, jos ei kirkkorakennusta saanut rakentaa. Uutta kirkkoa ei rakennettu ja vanhasta kirkkorakennuksesta tehtiin pari vuotta myöhemmin lato, sen jälkeen, kun jumalanpalvelusten pitäminen siinä oli kielletty. Aiemmin matkustavaiset olivat uhranneet rahaa tälle "Pirjatan" eli Pyhän Birgitan kirkolle ja kirkon hävittämisen jälkeen siirtyivät nämä kunnianosoitukset ainakin osittain Kuolemajärven kirkolle. Myöhemmin Kaukjärvi oli yksi Uudenkirkon seurakunnan ja kunnan kylistä. Kaukjärvi mainitaan paikkana jo 24.6.1362, jolloin Nikolaus Bielke lahjoitti Äyräpään pitäjään kuuluneen Kaukjärven tilan Växsjön piispanistuimelle samoilla ehdoilla kuin Sääminginsalo oli lahjoitettu 1364 ja 1365, minkä ehtojen mukaan oli tila annettava Karjalaan mahdollisesti perustettavalle piispanistuimelle. Kaukjärvi oli Turun tuomiokirkon Sigfridin alttarin prebendana 1554–1590, jolloin se ilmeisesti muodosti oman nimismiehenpitäjän. Kaukjärven eli Talpolan rukoushuoneessa, joka oli Pyhän Birgitan nimikko, pidettiin aikanaan jumalanpalveluksia kahdesti vuodessa, ja toinen kerta oli Birgitan päivä. Ilmeisesti Vaxsjön piispa luopui ainakaan Kaukjärvestä Vadstenan luostarin hyväksi ja tältä luostarilta Turun tuomiokirkon Sigfridin alttari sai sen prebendaksi myöhemmin.

Muodostui itsenäiseksi seurakunnaksi, kun Suomeen sijoitettujen venäläisten joukko-osastojen luterilaisia sotilaita varten asetettiin erityinen saarnaaja Krimin sodan aikana 1854–1856. Saarnaaja oli Venäjän kruunun palkkaama ja saarnaajan virkapaikaksi asetettiin Helsinki, joskin hänet velvoitettiin suorittamaan jumalanpalveluksia eri venäläisissä joukko-osastoissa ympäri Suomea. Seurakunta käytti kirkkonaan Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon siipirakennuksen alakerrassa ollutta kirkkosalia. Seurakunta ja saarnaajan virka lakkautettiin Venäjän keisarikunnan sotaministerin käskyllä 21.7.1896. Muut nimet Estnisk-lettiska militärförsamlingen Naapuriseurakunnat Helsinki Saarnaajat 1856–1865 Klemens Johan Gabriel Sirelius 1865–1871 Klas Gustaf Beyrath 1871–1877 Klemens Johan Gabriel Sirelius 1877–1883 Kleofas Immanuel Nordlund 1883–1896 Alfons Johans Alexander Lönnroth, virka lakkautettiin Arkisto Helsingin virolais-lättiläisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1857, tilikirjat vuodesta 1856 ja historiakirjat vuodesta 1856. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1856–1916. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Tukholmassa asuneet suomalaiset saivat käyttöönsä dominikaaniluostarin kirkon 1500-luvulla ja siellä pidettiin ensimmäinen suomenkielinen jumalanpalvelus 1533, jota pidetään Tukholman suomalaisen seurakunnan syntyvuotena. Kirkko purettiin kuninkaan käskystä 1547. Seurakunta osti Ruotsin kuningas Fredrik I:n suostumuksella vuosina 1648–1653 rakennetun nykyisen kirkkorakennuksen 1725 ja se vihittiin käyttöön Fredrikin kirkkona 19.12.1725. Ostetusta rakennuksesta tehtiin kirkko hoviarkkitehti Göran Adelcrantzin johdolla ja seurakunnan ensimmäiseksi suojelija oli kansliapresidentti Arvid Horn. Kirkkoneuvoston vaatimuksesta seurakunnasta tuli kaksikielinen 1730-luvun lopulla. Suomen tultua liitetyksi suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809 seurakunnan tilanne muuttui kriittiseksi, mutta sen toimintaa päätettiin jatkaa 1811. Muut nimet Finska församlingen i Stockholm Papisto Kirkkoherrat 1573 Jöns 1593–1600 Canutus Martini Carelius 1600–1604 Hans eli Johannes Martini 1609–1610 Martinus Matthiæi Wargius 1612–1616 Jacobus Axelii Awuin 1616–1632 Thomas Georgii Wiburgensis eli Careljus 1633–1646 Bartholdus Johannis Hordelius 1648–1661 Ericus Pauli Ketarenius 1661–1663 Thomas Johannis 1665–1670 Jacobus Johannis Collin(us) 1670–1673 Benedictus Andreæ Quivander 1675–1677 Christianus Petri Procopæus, nimitetty 1673 1677–1691 Nicolaus (Nils) Jacobi Amberg (Anberg) 1692–1699 Thomas Thomæ Gestrinius 1702–1711 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1711–1713 Andreas Mennander 1713–1716 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1716–1724 Andreas Mennander 1725–1730 Johannes Forsskåhl 1730–1746 Henricus Johannis Prochæus 1748–1750 Johannes Forsskåhl 1750–1771 Carl Gustaf Werander 1774–1775 Andreas Tötterman 1776–1782 Joël Jacob Petrejus 1782–1805 Ivar Wallenius 1807–1811 Isaac Lagus 1812–1836 Georg Stolpe, vt. kirkkoherra 1846–1851 Pehr Olof Wikström 1855 Carl Axel Danielsson 1855–1900 Adolf Sjöding 1903–1941 Wilhelm Montell, virkavapaalla 1930–1933 Saarnaajat 1536 Mattes (Matts) 1560–1570 Olof 1566–1571 Hans 1576–1577 Henricus Canuti 1577–1582 Henricus Erici Röd 1582–1584 Jacobus Henrici Smogrodh (Småråd) 1586–1587 Zacharias Martini 1589–1591 Ericus 1650 Melchior Cennitius Kappalaiset 1544–1550 Martinus Olai 1551–1564 Ericus Matthiae Hwiit (Hvitth, Hvit) 1571–1572 Jören 1573–1586 Matthæus Petri 1584–1588 Lars 1596–1600 Henricus Michaelis 1603–1604 Simon Johannis Teetgren 1614–1616 Thomas Georgii Wiburgensis (Careljus) 1617–1623 Josephus Thomae Myrolæus 1631–1639 Andreæ Nitrarius Sigfridus 1639–1643 Martinus Matthiæ 1643–1644 Andreas Andreæ Essevius 1644–1646 Ericus Pauli Ketarenius 1648–1650 Jacobus Simonis Kempe 1650 Henricus Caspari Ekman e Eichman, kappalainen kirkkoherran luvalla 1670–1676 Johannes Gregorii Teet 1685–1692 Thomas Thomæ Gestrinius 1692–1699 Petrus Johannis Frisius 1699–1712 Jacobus Axelii Awuin 1754–1762 Johan Welin Komministerit 1624–1629 Jacob 1651–1661 Thomas Johannis 1661–1665 Jacobus Johannis Collin(us) 1665–1669 Benedictus Andreæ Quivander 1676–1680 Johannes Thomæus 1680–1685 Abrahamus Christierni Agricola 1699–1702 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1702–1710 Anders Bohm 1711–1719 Clemens Curtilius 1719–1723 Abraham Dahlman 1723–1724 Johannes Forsskåhl, vt. komministeri 1725–1730 Henricus Johannis Prochæus 1730–1733 Johannes Kranck 1744–1754 Israel Hartman 1764–1770 Eric Widenius 1771–1772 Andreas Tötterman 1774–1778 Gustaf Avellan 1778–1784 Georg Jacob Öhman 1785–1799 Israel Ståhlberg 1800–1823 Bengt Lange eli Benedict Lang 1824–1843 Johan Tulindberg Muut papit 1553 Mickel Nicolai, apulaissaarnaaja 1646–1648 Ericus Pauli Ketarenius, varakirkkoherra 1663–1665 Benedictus Andreæ Quivander, papiston avustaja, armovuodensaarnaaja 1670–1674 Johannes Johannis Cerestes, saarna–apulainen 1673–1676 Johannes Thomæus, apulainen, armovuodensaarnaaja, varakirkkoherra 1678–1680 Abrahamus Christierni Agricola, kirkkoherran apulainen 1680 Erik Thomæus, kappalaisen sijainen, armovuodensaarnaaja 1688 Ericus Erici Ketarenius, adjunkti 1690–1692 Theodor Alfred Mazér, kirkkoherran apulainen 1691–1692 Jakob Martini Zidenius Raumoensis, varakappalainen –1692 Michel Marcusson Zadler, koulunopettaja 1693–1701 Anders Marcusson Råckman, pedagogi 1697–1799 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij), kirkkoherran apulainen 1700–1702 Anders Bohm, armovuodensaarnaaja 1710 Anders Svedberg, armovuodensaarnaaja 1710 Simon Fretin, armovuodensaarnaaja 1710–1711 Jakob Rusk (Rusch), ruttopappi 1711 Gabriel Erici Palén (Palenius, Paleen), armovuodensaarnaaja 1724–1725 Henricus Johannis Prochæus, kirkkoherran avustaja 1728–1730 Johannes Kranck, kirkkoherran apulainen 1733–1744 Carl Zidbäck, apulaissaarnaaja, komministerin sijainen 1738–1744 Israel Hartman, saarna–apulainen, kirkkoherran apulainen 1743– Isac Jacobi Hougberg, saarna–apulainen 1744–1749 Jakob Matthiæ Malmsten, kirkkoherran apulainen 1746–1747 Petter Berg, armovuodensaarnaaja 1746–1750 Peter Murbeck eli Muhrbeck, apulaissaarnaaja 1747– Georg Blomberg, pedagogi 1747–1752 Per August Johannes Boreman, kirkkoherran sijainen 1749–1752 Jacobus Andreæ Aemelæus, kirkkoherran apulainen 1753–1754 Casparus Johannis Bäck, kirkkoherran apulainen 1754–1760 Johan Georg Lovén e Lufween, kirkkoherran apulainen 1754–1765 Anders Nohrborg, kirkkoherran apulainen 1755 Olof Roth, saarnaajaharjoittelija, vs. kappalainen 1758 Anders Lagerbom (Lagerbohm), kappalaisen sijainen 1760–1764 Eric Widenius, kirkkoherran apulainen 1761–1777 Petrus Wennander (Wenander), papiston apulainen, komministerin sijainen 1763 Petter Aveman (Aweman), saarna–apulainen 1764–1774 Andreas Tötterman, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1766–1767 Johan Michael Fant, apulainen 1767–1771 Carl Johan Nortman, kirkkoherran apulainen 1769 Georg Rajalin (Rajalen, Raijalin), komministerin sijainen 1772–1773 Johan Gabriel Billing, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1771–1773 Isaac Recklin (Recklijn, Reuchlin), apulaissaarnaaja 1771–1775 Erik Magni Westzynthius, kirkkokherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1773–1775 Arnold Asplund, jumalanpalvelusvastaava 1774–1778 Georg Jacob Öhman, kirkkoherran apulainen 1775–1786 Anders Peter Hallberg, kirkkoherran apulainen, papiston apulainen 1776 Carl Gustaf Weman, kappalaisen sijainen 1777–1779 Johan Magnus Ljung e Jung, papiston apulainen 1778–1785 Israel Ståhlberg, kirkkoherran apulainen 1781–1800 Bengt Lange eli Benedict Lang, apulaissaarnaja, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen, komministerin sijainen 1782 Jacob Zidén, kappalaisen apulainen 1786–1788 Johan Henrik Brantenberg, kirkkoherran apulainen 1788–1791 Anders Gabriel Beijer (Beyer), kirkkoherran apulainen 1791–1801 Fredrik Erik Alner, kirkkoherran apulainen 1800–1807 Abraham Mollerus, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1802–1807 Bengt Lennéus, kirkkoherran apulainen 1807–1809 Georg Stolpe, kirkkoherran apulainen 1807–1809 Jakob Hagberg, kirkkoherran apulainen 1809–1812 Johan Dillner, kirkkoherran apulainen 1812–1813 Carl Magnus Hederström, kirkkoherran apulainen 1813–1815 Abraham Blom, kirkkoherran apulainen 1815–1816 Peter Johan Sundström, kirkkoherran apulainen 1815–1817 Daniel Peter Lundblad, kirkkoherran apulainen 1818–1825 Johan Gabriel Bergström, kirkkoherran apulainen 1819 Carl Olof Fineman, kirkkoherran apulainen 1820 Anders Petter Lundberg, kirkkoherran sijainen 1822 Anders Petter Lundberg, kirkkoherran sijainen 1822 Abraham Nordström, kirkkoherran apulaisen sijainen 1823–1824 Abraham Poppius, armovuodensaarnaaja, kirkkoherran sijainen 1824 Johan Tulindberg, komministerin viran armovuodensaarnaaja 1836–1840 Johan Tulindberg, sijaiskirkkoherra 1843–1845 Fredrik Joachim Ekman, komministerin sijainen, tilapäissaarnaaja 1825–1827 Johan Olof Liedholm, kirkkoherran apulainen 1827–1829 Johan Martin Lutteman, kirkkoherran apulainen 1829–1833 Johan Gustaf Pihl, kirkkoherran apulainen 1833–1838 Erik Henrik Eriksson, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1840–1844 Erik Henrik Eriksson, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1834–1839 Fredrik Wilhelm Tydén, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen 1835–1845 Fredrik Wilhelm Öfwerström, kirkkoherran 2. apulainen, sijaiskirkkoherra 1838–1849 Jacob Herman Tydén, kirkkoherran toisen apulaisen sijainen, vt. kirkkoherra 1839–1844 Pehr Niclas Daniel Ihre, komministerin apulainen 1841–1842 Gerdt Wilhelm Hjertström, komministerin apulainen 1842–1849 Carl Herman Levin, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen 1844–1846 Christoffer Olsson Angeldorff, kirkkoherran sijainen 1846–1847 Eric Magnsu Schultzberg, kirkkoherran toinen apulainen 1846–1855 Carl Erik Fabian Oskar Åkerhjelm, kirkkoherran 1. apulainen 1849–1855 Johan Zacharias Gustaf Wikström (Wijkström), apulaissaarnaaja, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1849–1851 Nils Jakob Stahre, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1850–1856 Axel Emanuel Holmberg, kirkkoherran toinen apulainen, varakirkkoherra 1854 Axel Alexander Blanche, kirkkoherran sijaisen apulainen 1857–1870 Carl Henrik Bergman, kirkkoherran apulainen 1868 Karl Eugéne Fristedt, kirkkoherran apulainen 1872–1876 Karl Emil Beckman, kirkkoherran apulainen 1876 August Alfred Ericson, kirkkoherran apulainen 1877–1880 Anders Johan Petersson, kirkkoherran sijainen 1879–1882 Erik Fredlund, apulainen, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1880–1885 Frans Gustaf Lindgren, kirkkoherran toinen, sittemmin ensimmäinen apulainen 1880–1883 Klas Bruno Hennig, kirkkkoherran apulainen 1885–1888 Johan August Stenström, kirkkoherran apulainen 1886–1887 Olof Abraham Öström, kirkkoherran apulainen 1888–1891 Gustaf Bernhard Hytönen, kirkkoherran apulainen 1891–1893 Frans August Lindström, kirkkoherran apulaisen sijainen, apulaissaarnaaja, kirkkoherran sijainen, adjunkti 1894–1898 Onni Herman Ronimus, kirkkoherran apulainen 1895 Erik Gustaf Thegerström, kirkkoherran apulainen 1899–1901 Nils Johan Velinder Welinder, kirkkoherran apulainen ja sijainen, vt. kirkkoherra 1899–1900 Artur Gabriel Ellis, kirkkoherran apulaisen apulainen 1899–1900 Ludvig Vilhelm Sjöstedt, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1901–1903 Wilhelm Montell, varapastori 1902–1928 Robert Albin Brandel, kirkkoherran sijainen 1909–1910 Bror Sigurd Westman, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1919–1921 Johan Gustaf Remmer, apulaissaarnaaja, kirkkoherran sijainen 1929 Gustaf Kihlstedt, varakirkkoherra 1930–1933 Gustaf Kihlstedt, varakirkkoherra 1930–1933 Harald Orvin (Orajärv)i, vt. kirkkoherra, kirkkoherran sijainen Arkisto Tukholman suomalaisen seurakunnan rippikirjat (församlingsböcker) alkavat vuodesta 1783, historiakirjat vuodesta 1664 ja kirkkoneuvoston pöytäkirjat vuodesta 1677. Rippikirjat ovat tuhoutuneet vuosilta 1877–1810. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Tukholman kaupunginarkistossa (Stockholms stadsarkiv, Liljeholmskajen) ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1577–1999. Linkit Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarkivet: Digitala forskarsalen Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Perustettiin Övertorneån eli Ruotsin Ylitornion emäseurakunnan kappeliksi kuninkaan kirjeellä 6.2.1828, jolloin Pajalan asukkaille luvattiin tuolloisen Ylitornion kirkkoherran kuoleman jälkeen erottautua itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Kirkkoherra kuoli 1842, mutta erityisten olosuhteiden vuoksi ensimmäinen Pajalan kirkkoherra astui virkaansa vasta 1849. Kappeli historia ulottuu 9.8.1725 saakka, jolloin Ylitornion pohjoisosien asukkaat, jotka asuivat Tornion- ja Muonionjien yhtymäkohdassa, saivat luvan rakentaa kirkon Pajalan kylään ja Fredrikin kappelin nimen saanut kirkko vihittiin 1725. Kirkkoon siirretiin läheisen Könkään ruukin kirkosta muun muassa saarnatuoli ja kellot. Uusi kirkko rakennettiin 100 kyynärän päähän vanhasta kirkosta rakennusmestari Erik Lauton johdolla 1772 ja kirkko vihittiin käyttöön 1787. Seurakuntaan liitettiin Könkään ruukinseurakunta 1783. Kirkko siirretiin kuusi kilometriä itään pän 1861 ja uusi kulmatuetulla tornilla ja harjakatolla varustettu puukirkko valmistui 1869. Seurakuntaan kuulunut Täräntö muodostettiin kappeliksi 1877 ja Junosuando 1903. Ensiksi mainittu erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1815 ja viimeksi mainittu 1914. Papisto Pajala sai oman papin 1757, jolloin tänne asetettiin Ylitornion emäseurakunnan toinen komministeri. Tästä lähtien seurakunnan pienessä kappelissa saarnasi yksi pappi suomenkielisille kappelin asukkaille ja toinen ruotsinkielisille Könkään ruukin asukkaille. Ensimmäinen kirkkoherra astui virkaan 1849. Kirkkoherrat 1849–1861 Lars Levi Laestadius 1863–1897 Per Lorens Stenborg 1899– Otto William Zeidlitz Kappalaiset 1892–1895 Otto William Zeidlitz 1895–1899 Andreas Nikolai Juliebø 1900–1902 Karl Vitalis Karnell 1902–1912 Artur Gabriel Ellis Arkisto Pajalan seurakunnan rippikirjat (husförhörsböcker) alkavat vuodesta 1731, tilikirjat vuodesta 1764 ja historiakirjat vuodesta 1728. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Ruotsin Härnösandin maakunta-arkistossa (Landsarkivet i Härnösand, Rosenbäcken) ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1728–1999. Osa seurakunnan 1800-luvun kirkonarkistoa tuhoutui tulipalossa 24.11.1941. Könkään ruukinseurakunnan kirkonarkisto sisältyy Pajalan seurakunnan arkistoon. Linkit Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarivet: Digitala forskarsalen SSHY: Digiarkisto

Rajakartta: Saloinen Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia, joka mainitaan ensimmäisen kerran 1329. Tällöin määrättiin kymmenysten maksuista Salosta ja Kemistä (omnibus Salo et Kemi Östernorlandia habitantibus). Kreivi Per Brahe perusti kaupungin Salon eli Saloisten pitäjän alueelle 1649. Kaupungin nimi muutettiin Salonkaupungista (Salostad) Raaheksi (Brahestad) 1652, jolloin kaupunki erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Saloisten papiston ilmoitettiin 1668 pitävän kulmasaarnoja neljä kertaa vuodessa, Vihannin ja Luohuan saarnatupien lisäksi, Iveskorven, Alpuan, Piippolan, Lamun, Tavastkengän, Kestilän, Sipolan, Mankilan, Paavolan, Lapin ja Revonlahden kylissä. Raahen kaupunki ja suurin osa Saloisten pitäjästä yhdistettiin Raahen ja Saloisten emäseurakunnaksi kuninkaan päätöksellä 26.5.1691. Tällöin jäljelle jääneistä alueista muodostettiin Salon kappeliseurakunta, joka itsenäistyi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1911, sai virallisen nimen Saloinen ja aloitti toimintansa 1921. Jumalanpalveluksista eri kielillä kuninkaan päätös 19.7.1737. Seurakunnassa oli 1600-luvulla ainakin kaksi kappalaista, joista toinen siirrettiin Vihantiin 1751. Pitäjänapulainen seurakunnassa oli ainakin jo 1641, kunnes virka säädettiin lakkautettavaksi ja kaupunkia, emäseurakuntaa ja Salon kappelia varten asetettiin kappalainen Keisarillisen senaatin päätöksellä 18.9.1858. Kirkkoherran virkatalo Maunula muutettiin kansakouluksi ja tämän jälkeen virkatalo sijaitsi kaupungissa. Kirkko paloi perustuksiaan myöden 6.1.1930. Seurakuntaan alkuaan kappeleina kuulunut Liminka mainitaan itsenäisenä kirkkoherrakuntana ainakin jo 1477, jolloin siihen kuului Muhoksen kappeli. Seurakuntaan kuuluneista kappeleista Kalajoki erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1525, Pyhäjoki ja Hailuoto 1573, Vihanti 1688, Siikajoki, Rantsila ja Pulkkila 1689 sekä Pattijoki 1909. Saloisten kunta perustettiin 1865 ja liitettiin Raahen kaupunkiin 1973. Samalla seurakunta liittyi Pattijoen seurakunnan kanssa Raahen seurakuntayhtymään. Muut nimet Salo, Saloinen, Salon pitäjä Maakirjakylät Palo, Piehinki, Saloinen (Salo), Savolahti Naapuriseurakunnat Pattijoki, Pyhäjoki, Raahe, Vihanti Papisto Kirkkoherralla oli voikymmenyksiä ja kolme lestiä vastikejyviä 1564. Vastikejyvät supistettiin kahdeksi lestiksi 1571 ja yhdeksi puntalestiksi 5.3.1574 sekä korotettiin viideksi puntalestiksi 11.9.1882. Siikajoen kirkkoherran kanssa tehtiin vuonna 1703 sopimus, jonka mukaan Saloisten kirkkoherra sai puolet entisistä vastikejyvistä. Kuninkaan 11.9.1734 vahvistuksella molemmat kirkkoherrat saivat 10 tynnyriä. Kirkkoherran vastikejyvät 16,5 hehtolitraa viljaa peräytettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 18.2.1896. Kappalaisen palkasta tehtiin suostumus 15.8.1744. Emäseurakunnan kappalaisella oli virkatalo kaupungissa ja Maunulan entinen virkatalo muutettiin kansakouluksi. Kirkkoherrat 1550–1560 Petrus Simonis 1561–1564 Henricus Laurentii Svart 1566–1581 Henricus Olaj Rödh 1582–1587 Liungo Thomae 1593–1604 Johannes Marci Tammelensis 1604–1622 Matthias Georgii Mathesius 1624–1668 Johannes Thoae Londinus (Tonttinen 1668–1691 Matthias Johannis Londinus Kappalaiset, ensimmäinen sarja 1593 Jacobus Marci Finno Phillippus 1628–1636 Laurentius Jacobi 1653–1670 Gabriel Johannis Salonius Kappalaiset, toinen sarja 1621–1624 Johannes Thomæ Londinus eli Tontinen 1628 Andreas Matthiæ Mathesius 1632–1648 Marcus Jacobi Saloënsis 1650–1668 Matthias Johannis Londinus 1668–1671 Johan Johannis Salonius, vanhempi 1683–1691 Martinus Peitzius, Raahessa 1771–1787 Johan Johannis Salonius, nuorempi 1887–1889 Anton Jacklin, virka lakkautettiin 1901 Pitäjänapulaiset –1641 Olaus Marci Kelhovius 1661 Eschillus Fabricius –1671 Johan Salonius 1671–1677 Jonas Littorenius Raahe ja Saloinen Kirkkoherrat 1674–1692 Magnus Gabrielis Westzynthius 1692–1695 Petrus Portinus 1695–1726 Martinus Henrici Peitzius 1728–1737 Anders Winqvist 1737–1756 Gustaf Bogman 1757–1773 Thomas Stenbäck 1774–1791 Johan Simelius 1793–1803 Jakob Arndt Carp 1804–1817 Jonas Cajanus 1819–1824 Gabriel Borg 1826–1843 Johan Gyllenberg 1845–1850 Hans Nyman 1853–1858 Konstantin Törnudd 1861–1866 Karl Kristian Lindfors 1869–1886 Edvard Vilhelm Borg 1888–1919 Knut Fredrik Durchman Kappalaiset (Salossa) 1683–1695 Martinus Peitzius 1696–1728 Abraham Remahl 1729–1748 Mikael Montin 1759–1761 Mikael Gumse 1761–1780 Petter Groen 1782–1799 Petter Carlén 1801 Jakob Lagerberg 1801–1820 Johan Gyllenberg 1821–1847 Anders Helander 1847–1867 Otto Mauritz Hohenthal Kappalaiset, toinen sarja –1712 Samuel Johannis Antilius 1714–1730 Samuel Samuelsson Antilius, venäläisten vankina vuoteen 1721 1731–1749 Georg Ståhlberg Maaseurakunnan kappalaiset 1874–1881 Viktor Vilhelm Wichmann 1883–1893 Gustaf Junnelius 1894–1897 Juho Arvid Sarkkila 1897–1901 Gustaf Gideon Castrén 1901–1904 Aali Riihimäki, virka lakkautettiin Pitäjänapulaiset, vuosina 1737–1820 myös pedagogi 1713–1722 Johan Magni Westzynthius 1722–1725 Gabriel Martini Peitzius 1725–1731 Georg Ståhlberg 1732–1738 Daniel Winqvist 1740–1745 Martin Peitzius 1746–1752 Aron Prochman 1752–1767 Johan Juntelius 1766–1782 Petter Carlén 1783–1786 Johan Hedberg 1787–1798 Nils Petter Cajaner 1799–1812 Erik Johan Frosterus 1812–1829 Johan Henrik Hildeen 1830–1868 Zakris Toppelius, virka lakkautettiin Ylimääräiset papit 1756–1757 Petter Groen, papiston apulainen 1757–1758 Petter Kjellin, kirkkoheran apulainen 1770– Karl Borg, kirkkoherran apulainen 1778– Nils Simelius, kirkkoherran apulainen 1780–1781 Abraham Laurin, kirkkoherran apulainen, vt. pedagogi 1782–1783 Johan Hedberg, kappalaisen apulainen 1784–1786 Matthias Laurin, kappalaisen apulainen, vt. pedagogi 1786–1790 Gustaf Bohm, kirkkoherra apulainen 1789–1790 Erik Ekdahl, kappalaisen apulainen 1790– Henrik Widell, kappalaisen apulainen 1791– Jakob Lagerberg, kirkkoherran apulainen 1794– Erik Johan Frosterus, kirkkoherran apulainen 1796– Jakob Cajanus, vt. pedagogi, vt. pitäjänapulainen 1800–1801 Karl Jakob Frosterus, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen 1801–1803 Baltasar Frans Groen, kirkkoherran apulainen 1810–1821 Anders Helander, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen 1820–1822 Mårten Israel Laurin, kirkkoherran apulainen 1825–1826 Gabriel Anders Chydenius, armovuodensaarnaaja 1829 Salomon Albert Möller, pitäjänapulaisen sijainen 1829–1830 Gustaf Adold Hornborg, vt. pitäjänapulainen 1834–1845 Johan Gyllenberg, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1842–1843 Karl Robert Heikel, kirkkoherran apulainen, virkavapaa saarnaaja 1844–1845 Viktor Lars Helander, kappalaisen apulainen 1846 Reinhold Helander, kappalaisen apulainen 1848–1849 Karl Filip Tillman, kirkkoherran apulainen 1850–1853 Johan Peter Lithovius, sijaiskirkkoherra 1857–1860 August Johan Frosterus, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1857–1860 Viktor Wilhelm Wichmann, armovuodensaarnaaja, alkuaan opettaja 1867–1869 Edvard Vilhelm Borg, sijaiskirkkoherra ja vt. kappalainen 1877–1879 Natanael Elfving, vt. kaupungin kappalainen 1881–1883 Gustaf Junnelius, vt. maaseurakunnan kappalainen 1888–1894 Juho Arvid Sarkkila, kirkkoherran apulainen 1891–1892 Karl Gustaf Mustonen, vt. kaupungin kappalainen 1893–1905 Pietari Harald Heickell, vt. ms. kappalainen, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1903 Juho Kinnunen, kappalaisen apulainen, välisaarnaaja 1905–1909 Kaarlo Henrik Airas, armovuodensaarnaaja, vt. maaseurakunnan kappalainen 1906 Aksel Armas Elias Roschier, vt. kirkkoherra 1906–1909 Yrjö Heikki Simelius, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen Salossa, vt. kirkkoherra 1907–1910 Paavo Iikka Paunu, vt. kappalainen ja välisaarnaaja kaupungissa 1909– Kaarlo Alfred Strömmer, vt. kirkkoherra, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen 1909– Anto Alarik Verkkoranta, emäseurakunnan vt. kappalainen Arkisto Saloisten seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1738, tilikirjat vuodesta 1728 ja historiakirjat vuodesta 1749. Pappila paloi 1663, jolloin ilmeisesti tuhoutui osa vanhinta arkistoa. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1668–1953. Kansallisarkisto on digitoinut Saloisten seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Kalajoki Kuului alkuaan Salon emäseurakuntaan, mainitaan kauppapaikkana jo 1500-luvun alussa ja erotettiin Salosta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1525. Siirrettiin uudelleen Salon kappeliksi 1536 ja erotettiin uudelleen itsenäiseksi seurakunnaksi 1543. Kalajoen käsittänyt Ikalaborgin vapaaherrakunta annettiin läänityksenä Schering Rosenhanelle 1652 ja se peruutettiin kruunulle 1675. Kirkko muutettiin etelämmäksi sen aiemmasta paikasta 1600-luvulla. Seurakunnassa oli kaksi kappalaista ainakin 1616 kunnes näistä toinen sijoitettiin Haapajärvelle 1693. Kuningas suostui 21.11.1685 ehdotukseen, että kappalaisille annettaisiin kaksi autiotilaa vastikkeeksi Ylivieskan erottamisesta omaksi kappelikseen. Ellilän tilasta tehtiin hakemus 24.9.1723. Seurakunnan pitäjänapulainen sijoitettiin Alavieskaan tuomiokapitulin päätöksellä 8.12.1733. Kalajoen kunta perustettiin 1865. Isonvihan aikana ryöstettin kirkkoa säälimättä. Kreivi A. L. von Schwerin poltti kirkon ja sen kellotapulin ilman aihetta 7.11.1808. Uusi kirkko rakennettiin 1815 ja se paloi salamaniskun sytyttämänä 26.7.1869. Kalajoen, Haapajärven, Pyhäjoen ja Salon pitäjiin perustettiin köyhäinkouluja tuomari Zacharias Alopaeuksen testamenttivaroilla, joista annettiin järjestys 20.12.1839. Seurakuntaan kuuluneista kappeleista Haapajärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1838, Ylivieska 1861, Evijärvi eli Sievi 1862, Alavieska 1870 ja Rautio 1912. Albackan perintötila rekisterinumerolla 14 ja Jokela rekisterinumerolla 15 siirrettiin Kalajoelta Rautioon keisarillisella käskykirjeellä 17.3.1896. Kirkko paloi uudelleen perustuksiaan myöden 16.2.1930. Kalajoen edustalla sijaitsevalla Maakallan eli Kallankarin saarella oli kirkko ainakin jo 1680. Kokkolan koulun rehtorit pitivät kirkossa saarnoja Kokkolasta, Kälviältä, Lohtajalta, Kalajoelta ja Pyhäjoelta saapuneille kalastajille. Saarelle rakennettiin uusi rukoushuone 1780 ja se oli kunnossa vielä 1800-luvun lopussa, jolloin kalastajat pitivät satunnaisesti rukoushuoneessa keskenään jumalanpalveluksia. Maakirjakylät Ala-Kääntä, Etelänkylä, Kärkinen, Mehtäkylä, Pitkäsenkylä, Pohjankylä, Rahja, Talus, Tynkä, Wasankari Naapuriseurakunnat Alavieska, Himanka, Merijärvi, Pyhäjoki, Rautio, Sievi Papisto Kirkkoherra sai vastikejyviä kaksi lestiä kuninkaan kirjeiden 26.8.1558 ja 5.3.1569 mukaan ja 12 tynnyriä keisarillisella käskykirjeellä 19.6.1840. Kirkkoherralle maksettavista kalakymmenyksistä maaherran päätös 5.10.1811. Kirkkoherralle kuului heikkojen heinämaiden korvauksena luonnossa 850 kiloa heiniä kultakin manttaalilta. Kirkkoherran vastikejyvät 10,72 hehtolitraa viljaa peräytettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 23.11.1894. Kirkkoherrat 1543 Simon 1544–1548 Petrus 1551–1555 Michael Erici Tavastius 1555–1577 Gregorius Henrici Balss (Keiraskins Aboensis) 1578–1588 Dionisius Henrici Tavastensis 1589–1592 Sigfridus Balk Raumensis 1592–1610 Ljungo Thomae Limingensis 1610–1647 Petrus Michaelis Arctophilacius 1647 Martinus Michaelis Peitzius, nimitettiin 1647, mutta nimitys peruttiin 1648–1684 Josephus Matthiae Mathesius 1685–1689 Josephus Josephi Mathesius 1689–1697 Carolus Carolii Kalling 1697–1709 Abraham Erici Falander 1709–1715 Ericus Andreae Wallenius 1716–1722 Petrus Gabrielis Calamnius 1722–1730 Olaus Birgeri Cygnell 1731–1739 Erik Falander 1739–1778 Johannes Salmenius, vanhempi 1780–1795 Johannes Salmenius, nuorempi 1799–1806 Jakob Simelius 1809–1838 Johan Frosterus 1839–1861 Abraham Montin 1863–1866 Herman Magnus Inberg 1869–1879 Berndt Enok Ingman 1881–1899 Karl Adam Ottelin 1901–1919 Jaakko Pohjonen 1920–1927 Juho Anton Heilala 1929–1940 Juho Arvi Metsovaara 1940–1968 Vilho Heikki Kivioja Kappalaiset, ensimmäinen sarja 1573–1604 Ericus Henrici Frosterus 1607–1610 Petrus Michaelis Arctophilacius 1612–1622 Georg Johannis Wesilaxensis 1622–1630 Johannes Olai Pictorius 1630–1648 Josephus Matthiae Mathesius 1648–1672 Carolus Petri Kalling 1673–1683 Gabriel Josephi Mathesius 1692–1693 Petrus Josephi Mathesius, virka siirrettiin Haapajärvelle Kappalaiset, toinen sarja 1610 Johannes Florinus (Florin) –1616 Henricus Erici Frosterus 1631–1643 Gabriel Petri Calamnius (Calajokius) 1643–1648 Henricus Simonis Carlander 1648–1675 Jacobus Jacobi Teudschovius 1675–1689 Carolus Carolii Kalling 1691–1697 Abraham Erici Falander 1698–1702 Gabriel Gabrielis Lithovius 1685–1691 Johannes Carolii Prochman, toinen kappalainen 1690–1716 Petrus Gabrielis Calamnius, toinen kappalainen 1717–1721 Johannes Henrici Röring 1721–1724 Petrus Prochman 1726–1754 Gabriel Josephi Calamnius 1755–1785 Johannes Wilander 1786–1817 Karl Meurling 1820–1826 Johan Gyllenberg 1826–1857 Elias Robert Alcenius 1858–1864 Erik August Montin 1866–1896 Jakob Hemming 1897–1902 Juho Heikki Ihalainen 1902–1909 Aapeli Kivioja 1911–1922 Aale Johannes Sariola, nimitetty 1909 1923–1940 Vilho Heikki Kivioja, virka lakkautettiin 1934. Pitäjänapulaiset, kappalainen vuodesta 1685 1654–1692 Petrus Josephi Mathesius 1692–1695 Josephus Gabrielis Calamnius 1709–1717 Johannes Henrici Röring 1724–1726 Gabriel Calamnius 1726–1731 Thomas Ganander 1731–1734 Magnus Westzynthius, virka siirrettiin Alavieskaan 1734 ja Reisjärvelle 1782 Ylimääräiset papit 1725–1726 Thomas Ganander, kappalaisen viran armovuodensaarnaaja 1729–1730 Petter Cajanus, kirkkoherran apulainen 1735–1739 Martin Laurin, kappalaisen apulainen 1748–1755 Johan Wilander, kappalaisen apulainen 1754–1758 Johan Salmenius, kirkkoherran apulainen 1757–1760 Petter Groen, kirkkoherran apulainen 1758–1761 Petter Kjellin, kirkkoherran apulainen 1760–1763 Gabriel Calamnius, kappalaisen apulainen 1760–1764 Johan Gummerus, kirkkoherran apulainen 1765–1767 Matthias Pilén, kappalaisen viran armovuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen 1767–1768 Aron Mathesius, kirkkoherran apulainen 1768– Arvid Mennander, kirkkoherran apulainen 1778–1785 Karl Meurling, kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja 1784–1796 Johan Salmenius, apupappi 1797–1799 Emanuel Salmenius, kirkkoherran viran armovuodensaarnaaja 1800–1806 Simon Björklöf, kirkkoherran apulainen 1806–1809 Johan Lagus, kappalaisen apulainen 1806–1809 Isak Grönforss, armovuodensaarnaaja 1809–1816 Jakob Frosterus, kirkkoherran apulainen, kappalaisen apulainen 1810–1819 Johan Uhlbom, kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja 1816–1821 Nils Peter Cajaner, kirkkoherran apulainen 1819–1820 Matias Voldstedt, armovuodensaarnaaja 1821–1823 Jakob Heickell, kirkkoherran apulainen 1823–1828 Samuel Elenius, kirkkoherran apulainen 1828–1830 Frans Mikael Toppelius, kirkkoherran apulainen 1830–1833 Nils Gustaf Malmberg, kirkkoherran apulainen 1831–1835 Anders Nils Holmström, kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen 1833–1834 Gustaf Lövenmark, kappalaisen apulainen 1835–1837 Lars Herman Laurin, kirkkoherran apulainen 1835–1837 Frans Oskar Durchman, kirkkoherran apulainen 1837–1838 Anders Israel Grottelin, kirkkoherran apulainen, virkavuodensaarnaaja 1838 Jakob Hemming, armovuodensaarnaaja 1838–1839 Henrik Vilhelm Vahlstein, armovuodensaarnaaja 1840–1843 Mikael Reinhold Montin, kirkkoherran apulainen 1840–1843 Ernst Henrik Nikander, kirkkoherran apulainen 1848 Gustaf August Montin, kappalaisen apulainen 1851–1852 Gustaf August Montin, kappalaisen apulainen 1856–1858 Gustaf August Montin, kappalaisen apulainen 1858–1860 Karl Adam Ottelin, kirkkoherran apulainen 1860–1861 Oskar Elis Petterson, kirkkoherran apulainen 1861–1866 Knut Gustaf Reinhold Blåfield, virka- ja armovuodensaarnaaja, ym. 1866–1868 Herman Mauritz Inberg, armovuodensaarnaaja 1868 August Holmström, armovuodensaarnaaja 1866 August Johan Frosterus, virkavuodensaarnaaja 1876–1883 Juhani Gustav Snellman, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra, kappalaisen apulainen 1878–1880 Johan Tanskanen, kappalaisen apulainen 1880–1881 Julius Snellman, kappalaisen apulainen 1883 Johannes Borg, kappalaisen apulainen 1883–1886 Martin Edvard Snellman, kappalaisen apulainen 1886–1890 Matti Hiltula, kappalaisen apulainen 1890 Antti Adolf Gummerus, kappalaisen apulainen 1890–1891 Tuomas Karppinen, vt. kappalainen 1891 Kaarle Reetrikki Sorri, vt. kappalainen 1891–1893 Karl Gustaf Mustonen, vt. kappalainen 1893–1897 Kustaa Adolf Flod, vt. kappalainen 1898–1900 Juho Anton Heilala, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1909–1911 Aale Johannes Sariola, vt. kappalainen, armovuodensaarnaaja 1919–1920 Oskari Torvela, vt. kirkkoherra Arkisto Kalajoen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1782, tilikirjat vuodesta 1688 ja historiakirjat vuodesta 1742. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1665–1977. Seurakunnan pappila paloi noin 1797, jolloin tuhoutuivat vanhimmat rippikirjat. Uusi pappila valmistui 1802. Kirkko paloi ukkosen tulesta 26.7.1869, jolloin jälleen osa vanhinta arkistoa tuhoutui. Kansallisarkisto on digitoinut Kalajoen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Eurajoen emäseurakunnan rukoushuonekunta, joka lienee perustettu kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan katolisella ajalla, jolloin sen kirkkorakennus oli Pyhän Pietarin nimikko. Venäläiset ryöstivät rukoushuoneen isonvihan aikana. Anomukseen oman papin asettamisesta seurakuntaan annettiin kieltävä vastaus 1786. Emäseurakunnan papisto saarnasi rukoushuoneessa tuomiokapitulin päätöksen mukaan 12.10.1831.

Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä Kalajoen edustalla ja ne on luettu kuuluvaksi Kalajoen emäseurakuntaan. Kokkolan koulun rehtorit toimivat täällä niin kutsuttuina haminasaarnaajina Turun tuomiokapitulin määräyksen mukaan vuodesta 1720, ja kalastajilta kannetut kalakymmenykset oli määrättynä rehtorin palkan parannukseksi. Ensimmäisen kirkon rakentamisen ajankohtaa ei tunneta, mutta kirkon mainitaan olleen huonoksi käynyt 1778, jolloin nostettiin esiin uuden kirkon rakentaminen. Uusi kirkko rakennettiin kalajokelaosen rakennusmestari Simo Silvénin johdolla 1780, jolloin siihen ottivat osaa Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen seurakunnat. Kallankareille rakennettiin myös oma pieni pappila 1783, jolloin siihen kuului ainoastaan yksi huone eli tupa. Kirkko ja pappila ovat edelleen olemassa Maakallassa, ja kirkko tunnetaan yleisesti Kallan kirkkona. Viimeiset Kalajoen emäseurakunnan papeista, jotka täällä toimittivat kirkollisia toimituksia ja pitivät kirkollista järjestyä, lienevät olleet Kalajoen kirkkoherran apulainen Ernst Henrik Nikander 1850-luvulla ja vt. kappalainen Kaarle Reetrikki Sorri 1890-luvulla. Kallankarien erikoisuus on saarten itsehallinto, jonka ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa käyttää vuosittain Jaakonpäivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina kokoontuva karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja vuonna 1771 säätämästä haminajärjestyksestä, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Maanmittauslaitos on todennut, että saaret omistaa Suomen valtio, mutta kuninkaallisen asetuksen nojalla Maakallan hallinta on luovutettu sen kalastajille. Nykyään Kallankarit eivät kuitenkaan kuulu oikeudellisesti Suomen itsehallinnollisiin yhteisöihin, toisin kuin esimerkiksi Ahvenanmaa.

Perustettiin Tyrvään emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi 1828, kun tuomiokapituli myönsi anomuksesta luvan Sammaljoen ja eteläisen Tyrvään kylien asukkaille rakentaa oman kirkkorakennuksen, joka valmistui ja vihittiin käyttöön 1834. Kirkon yhteyteen rakennettiin myös hautausmaa. Anomukseen rukoushuonekunnan erottamisesta Tyrväästä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi antoi tuomiokapituli kieltävän vastauksen 1900-luvun alussa. Naapuriseurakunnat Tyrvää