Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä Kalajoen edustalla ja ne on luettu kuuluvaksi Kalajoen emäseurakuntaan. Kokkolan koulun rehtorit toimivat täällä niin kutsuttuina haminasaarnaajina Turun tuomiokapitulin määräyksen mukaan vuodesta 1720, ja kalastajilta kannetut kalakymmenykset oli määrättynä rehtorin palkan parannukseksi. Ensimmäisen kirkon rakentamisen ajankohtaa ei tunneta, mutta kirkon mainitaan olleen huonoksi käynyt 1778, jolloin nostettiin esiin uuden kirkon rakentaminen. Uusi kirkko rakennettiin kalajokelaosen rakennusmestari Simo Silvénin johdolla 1780, jolloin siihen ottivat osaa Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen seurakunnat. Kallankareille rakennettiin myös oma pieni pappila 1783, jolloin siihen kuului ainoastaan yksi huone eli tupa. Kirkko ja pappila ovat edelleen olemassa Maakallassa, ja kirkko tunnetaan yleisesti Kallan kirkkona. Viimeiset Kalajoen emäseurakunnan papeista, jotka täällä toimittivat kirkollisia toimituksia ja pitivät kirkollista järjestyä, lienevät olleet Kalajoen kirkkoherran apulainen Ernst Henrik Nikander 1850-luvulla ja vt. kappalainen Kaarle Reetrikki Sorri 1890-luvulla.
Kallankarien erikoisuus on saarten itsehallinto, jonka ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa käyttää vuosittain Jaakonpäivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina kokoontuva karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja vuonna 1771 säätämästä haminajärjestyksestä, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Maanmittauslaitos on todennut, että saaret omistaa Suomen valtio, mutta kuninkaallisen asetuksen nojalla Maakallan hallinta on luovutettu sen kalastajille. Nykyään Kallankarit eivät kuitenkaan kuulu oikeudellisesti Suomen itsehallinnollisiin yhteisöihin, toisin kuin esimerkiksi Ahvenanmaa.