Salmi mainitaan yhtenä Karjalan seitsemästä pogostasta 1500, jolloin siihen kuului muun muassa Mantsinsaari ja Tuloma, ja pogostassa oli ortodoksinen Nikolain luostari Orusjärvellä. Salmin kauppala perustettiin 1632, mutta se tuli lopulta liitetyksi Impilahteen 1653. Luterilainen seurakunta perustettiin vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen ja seurakunnalla mainitaan oma kirkkoherra vuodesta 1639 aina isonvihan aikaan saakka. Todennäköisesti kirkkoherrakunta ja koko Salmin luterilainen seurakunta lakkasivat olemasta sen jälkeen, kun venäläiset polttivat Salmin luterilaisen kirkon sodan ensimmäisessä hyökkäyksessään 2.3.1702. Salmin, Kitelän ja Mantsinsaaren harvalukuiset luterilaiset olivat myöhemmin Impilahden papiston sielunhoidon alaisia.
Hajanaiseen Impilahden seurakuntaan asetettiin Salmin, Suojärven, Korpiselän ja Suistamon alueille erityinen matkasaarnaaja keisarin käskykirjeellä 15.3.1851 ja matkasaarnaajan virka lakkautettiin 1885, jolloin Suojärvi, Korpiselkä ja Suistamo liitettiin perustettuun Soanlahden kirkkoherrakuntaan. Salmin rukoushuonekuntaan asetettiin saarnaajaksi Impilahden kirkkoherran virallinen apulainen 1905. Luterilainen kirkko rakennettiin Tuleman kylään, jonka rakentamisesta valtionvaroilla keisarillinen senaatti antoi kirjeen 16.11.1885, ja kirkko vihittiin käyttöön 11.1.1890. Seurakuntaan asetettiin katekeetta keisarin käskykirjeellä 5.10.1893. Muodostettiin evankelis-luterilaiseksi rajamaaseurakunnaksi 1922 ja erotettiin Impilahdesta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1937.
Salmin kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Salmin seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Salmin asukkaat sijoitettiin Varpaisjärvelle, Lapinlahdelle, Pielavedelle, Kiteelle, Vesannolle, Rautalammille, Tervoon, Karttulaan, Maaningalle, Siilinjärvelle, Kuopion maalaiskuntaan, Juankoskelle, Muuruvedelle, Säyneisiin, Nilsiään, Muhokselle ja Utajärvelle.
Muut nimet
Salmis
Kylät
Ala-Uuksu, Hanhiselkä, Hiiva, Hyrsylä, Kanabrojärvi, Karkku, Käsnäselkä, Kaunoselkä, Kirkkojoki, Kovero, Kuronlahti, Lunkula, Mäkipää, Manssila (Manshila), Miinala, Oritselkä, Orusjärvi, Palojärvi, Peltoinen, Perämaa, Räimälä, Rajaselkä, Tiijala, Tulema, Työmpäinen, Uuksalonpää, Uusikylä, Varpaselkä, Virtelä, Ylä-Uuksu
Naapuriseurakunnat
Papisto
Salmi, Suojärve, Korpilahden ja Suistamon luterilaisen matkasaarnaajan ohjesääntö asetettiin keisarillisen senaatin kirkollisasiain toimituskunnassa 20.3.1852. Saarnaajalla oli 300 ruplan palkka, jota korotettiin 800 markalla 13.7.1865. Saarnaaja piti jumalanpalveluksia Salmissa noin neljä–kuusi kertaa, Suojärvellä neljä kertaa, Suistamolla kerran ja Korpiselällä kolme–neljä kertaa vuodessa. Salmin luterilaisen kirkon rakentamisen myötä saarnaajan virka lakkautettiin ja Salmin luterilaisten sielunhoito siirrettiin Impilahden papistolle, joille heidän tuli maksaa papinpalkkaa samojen perusteiden mukaan kuin Impilahden seurakunnan.
Kirkkoherrat
1639–1643 Gregorius Johannis
1650 Gregorius Matthiae
1662–1689 Johannes Canuti
1690– Petrus Johanni Ischanius
Saarnaajat
1851–1866 David Sirelius
1866–1867 Erik Johan Stavén, vt. saarnaaja
1867–1885 Filemon Dahl, virka lakkautettiin
Saarnaajat
1907–1912 Lauri Konstantin Eerola (Eriksson), Impilahden kirkkoherran virallinen apulainen
1912–1924 Johan Alfred Viherluoto, Impilahden kirkkoherran virallinen apulainen
Ylimääräiset papit
1924–1925 Julius Utriainen, vt. pappi
1925–1929 Johan Aatto Terho, vt. pappi
1929–1937 Matti Juhani Huhtinen, vt. pappi
Arkisto
Salmin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1900, tilikirjat vuodesta 1913 ja historiakirjat vuodesta 1851. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1852–1970.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Salmin seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.