Alkuaan Kiteen emäseurakuntaan kuulunut rukoushuone, josta tuli oma itsenäinen kirkkoherrakunta seurakunnan jäätyä Uudenkaupungin vuoden 1721 rauhassa Venäjän puolelle, jolloin seurakuntaan yhdistettiin Pälkjärven emäseurakuntaan kuulunut rajan itäpuolelle jäänyt Leppälahden rukoushuonekunta. Seurakunta sai oman kirkkoherran noin 1727 ja kappalaisen 1747. Kirkko rakennettiin 1833 ja vihittiin käyttöön 24.6.1834.
Ruskealan kappalaisen virka lakkautettiin keisarin käskykirjeellä 16.11.1885, jolloin Soanlahden kirkkoherrakuntaan määrättiin siirrettäväksi Ruskealasta Havuvaara, Harsun, Juttulammin, Kiekuun, Koirinvaara, Kuikan ja Soanlahden kylät sekä Korpiselästä Sarivaaran kylä sekä Impilahdelta Suistamon osuus sekä Niinisyrjän kylä, jota vastaan Häyskynvaaran kylä määrättiin siirrettäväksi Impilahdelta Ruskealaan.
Ruskealan kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Ruskealan seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Ruskealan asukkaat sijoitettiin Polvijärvelle, Kontiolahdelle, Liperiin ja Rääkkylään.
Kylät
Haapavaara, Höksölä, Issakanvaara, Kaalamo, Kirkkolahti, Kollitsa, Kontiolahti, Kuljakko, Kumuri, Leppäselkä, Mähkönvaara, Matkaselkä, Otrakkala, Pirttipohja, Rajakylä, Ruisselkä, Särkisyrjä, Uusi-Matkaselkä, Vahvajärvi
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherran virkatalon osti seurakunta 1738 ja tila sai virkatalon oikeudet maakonttorin päätökselllä 18.6.1740. Aikanaan virkatalon koko 695,12 hehtaarin alueesta käytettiin marmorin louhimismaaksi 131,8 hehtaaria, josta keisarin käskykirjeiden 2.7.1823 ja 23.2.1831 mukaan sai kirkkoherra marmorialueen vastikkeeksi 171 ruplaa 42 6/7 ruplaa hopeassa, kunnes täydenninen vastike kruunun liikamaasta voitiin antaa kirkkoherran virkatalolle. Edellä mainitusta asiasta keisarillisen senaatin päätös 5.2.1863.
Otrakkalan kylän neljä taloa pantiin vuoden 1753 revisiossa kirkkoherran virkatalon augmentiksi ja ne maksoivat yhdeksän ruplaa vuodessa maakirjaveroa. Tilat vapautettiin keisarin käskykirjeellä 5.4.1895.
Kappalaisen virkatalo oli ennen vuoden 1753 revisiota kirkkoherran virkatalona. Kappalaisen virkatalosta maksettiin arentia rakennuskassaan, jonka kautta kirkkoherran vuosimaksu lyhennettiin tai täydeksi maksettiin keisarillisen senaatin kirjeiden 24.2.1887 ja 4.12.1896 mukaan. Papiston palkasta pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 26.7.1829. Suostumus vahvistettiin 16.6.1842. Maakauppiaitten ja sahanomistajien kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 22.4.1875.
Kirkkoherrat
1727 Johan Neiglick
1739–1747 Peter Urenius
1747–1757 Jonas Oxenius
1759–1804 Henrik Johan Cajander
1807–1830 Aron Schroeder
1833–1851 Gabriel Schroeder
1853–1871 Anders Johan Kiljander
1873–1891 Evert Teodor Molander
1895–1908 Johan Jalkanen
1908 Johannes Borg, nimitettiin, mutta ei ehtinyt astua virkaan
1911–1922 Johan Emil Lindberg
Kapplaiset
1738–(1747) David Wideberg
1750–1768 Matthi. Solenius
1775– Henrik Sterenius
1787–1792 Lars Deutschman
1792–1802 Magnus Alopæus
1802–1807 Aron Schroeder
1807–1833 Gabriel Schroeder
1834–1838 Axel Abraham Johnsson
1840–1841 Gustaf Adolf Hillebrand, ensin vt. kappalainen
1842–1849 August Blomqvist
1853–1886 Alexander Benedikt Zilliacus, virka lakkautettiin
Ylimääräiset papit
1802 Aron Schroeder, välisaarnaaja
1804–1807 Gabriel Scroeder, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja
1830–1834 Gabriel Österberg, armovuodensaarnaaja, välisaarnaaja, sijaiskirkkoherra
1830–1833 Gustaf Magnus von Hertzen, kappalaisen apulainen
1838–1843 Karl Mauritz Lagerstam, vt. kappalainen
1849–1850 David Sirelius, kirkkoherran apulainen ja virkavuodensaarnaaja
1850–1852 Karl Reinhold Bonsdorff, virka- ja armovuodensaarnaaja, sijaiskirkkoherra
1850–1852 Zakarias Lille, kirkkoherran apulainen, virka- ja armovuodensaarnaaja, sijaiskirkkoherra
1852–1853 Abel Abednego Hilander, armovuodensaarnaaja
1852–1853 Otto Henrik Cleve, sijaiskirkkoherra
1856 Bernhard Stenbäck, sijaiskirkkoherra
1872–1873 Juho Saarinen, virkavuodensaarnaaja
1875–1876 Johan Jakob Nordlund, kirkkoherran apulainen
1876–1877 Karl Fredrik Toikka, papiston apulainen
1877 Isak Artur Blom, papiston apulainen
1877–1879 Johan Jalkanen, papiston apulainen, vt. kirkkoherra
1879–1884 Johan Gustaf Nikander, vt. kirkkoherra
1881 Johan Ivar Vallenius, vt. kappalainen
1882–1884 Mikael Vitikainen, kappalaisen apulainen
1884–1886 Karl Robert Tavast, vt. kirkkoherra ja kappalaisen apulainen
1885–1886 Gustaf Henrik Kauppila, kappalaisen apulainen, vt. kirkkoherra
1886 Paavo Pitkänen, vt. kappalainen
1886–1889 Akseli Edvard Ekroth, kappalaisen apulainen
1889–1890 Oskar Herman Bergström, kappalaisen apulainen
1890–1895 Efraim Johan Penttinen, kappalaisen apulainen
1896–1898 Viktor Immanuel Jakobson, kappalaisen apulainen
1898 Elis Richard Ståhlhammar, kappalaisen apulainen
1898–1902 Matti Leonard Blomqvist, kirkkoherran apulainen
1902 Henrik Johan Helin, kirkkoherran apulainen
1805–1906 Verneri Arhur Varpelaide, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1906–1908 Frans Ludvig Tarmo, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1908– Robert Immonen, vt. kirkkoherra, väliajan ja sitten armovuodensaarnaaja
1908 Taavetti Kapiainen, vt. kirkkoherran sijainen
Arkisto
Ruskealan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1780, tilikirjat vuodesta 1792 ja historiakirjat vuodesta 1791. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1780–1982. Vanhimman osan arkistoa sanotaan tuhoutuneen kirkkoherran asuman Rytyn talon palossa 1791.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Ruskealan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.