Muodostettiin Pyhtään pitäjän läntisistä Ruotsin puolelle rajaa jääneistä osista Turun rauhassa 1743 ja yhdistettiin kappelina Pernajan emäseurakuntaan kuninkaan käskykirjeellä 22.11.1745, jolloin jumalanpalveluksen määrättiin pidettäväksi vuonna 1689 perustetulla, vuonna 1711 poltetulla ja vuonna 1744 uudelleen perustetulla Petjärven eli Strömforsin ruukilla, jonka läheisyyteen rakennettiin saarnahuone 1747. Muodostettiin Degerbyn eli Loviisan anneksiksi kuninkaan käskykirjeellä 2.1.1748. Kirkko rakennettiin 1768–1772. Kappeliseurakunnan ruotsinkielinen nimi muutettiin Strömforsiksi keisarin käskykirjeellä 17.1.1817. Erotettiin Loviisasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarin käskykirjeellä 13.4.1863. Ruotsinpyhtään kunta liitettiin Loviisan kaupunkiin 2010, lukuun ottamatta Haaviston ja Vastilan kyliä, jotka liitettiin kuuluvaksi Pyhtään kuntaan.
Muut nimet
Strömfors, Svenska Pyttis, Ruotsin Pyhtää, Ruukin pitäjä
Kylät
Björnvik, Gäddbergsö, Haavisto (Kymensalo), Jokiniemi, Keitala, Kulla, Kuninkaankylä, Lappom, Niemistö, Petjärvi, Ruotsinkylä, Suomenkylä, Tesjoki, Vähä-Ahvenkoski, Vahterpää, Vastila (Västerhirvikoski eli Länsihirvikoski), Viirilä
Naapuriseurakunnat
Papisto
Petjärven eli Strömforsin ruukin omistaja sai siitä maasta, joka annettiin kirkon ja hautausmaan tarpeiksi, 1/6 seurakuntalaisten ääniluvusta papinvaaleissa kuninkaan päätöksellä 26.3.1756. Virkatalo sekä oikeus käyttää ruukin laidunta ja polttopuita sen metsästä olivat ruukin omistajan lahjoittamat, mistä pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 22.10.1775. Virkatalo muutettiin Måsstorpasta Petjärven Träskängiin maaherran päätöksellä 18.1.1776. Seurakunnan rakennusvelvollisuudesta keisarillisen senaatin päätös 20.3.1852.
Kappalaisen palkasta kuninkaan päätös 26.3.1756 ja suostumus 20.3.1852 ja 9.4.1853 sekä keisarillisen senaatin päätökset 21.11.1872 ja 19.4.1877. Koulumestarin palkasta kirkonkokouksen päätökset 25.6.1848 ja 13.4.1863 sekä tuomiokapitulin päätös 26.11.1851. Kirkkoherran virka määrättiin asetettavaksi samoin kuin Loviisassa keisarin käskykirjeessä 13.4.1863. Kirkkoherran valtakirajsta keisarin käskykirje 23.5.1864. Kirkkoherran lohikymmenyksistä keisarin käskykirje 5.10.1865.
Vuoden 1898 uuden palkkausjärjestyksen mukaan Strömforsin ruukki maksoi lohikymmenyksien korvauksena 180 markkaa vuodessa. Kirkkoherra sai myös "rättighet till sommarbete å Strömforsbruk underlydande Pettjärvi säteris egor, som åt bemälde kyrkoherden för närvarande år tillförsäkrad".
Kirkkoherrat
1870–1889 Kristian Gestrin
1891–1899 Johan Anton Immanuel Forss
1900– Kaarlo Adrian Candolin
Kappalaiset
1746–1755 Karl Östberg
1756–1778 Arvid Ekedahl
1780–1788 Erik Jakob Backman
1789–1797 Matthias Gottlund
1798–1814 Jakob Lindqvist
1815–1828 Israel Reinhold Hoffren
1818–1836 Karl Gustaf Roschier
1836–1850 Kristian Anders Hackzell
1852–1870 Kristian Fredrik Gestrin, virka lakkautettiin
Ylimääräiset papit
1814–1815 Karl Fredrik Norring, vt. kappalainen
1850–1852 Kristian Fredrik Gestrin, välisaarnaaja
1888–1891 Viktor Immanuel Jakobsson, virallinen apulainen, vt. kirkkoherra
1892–1896 Henrik Johan Helin, virallinen apulainen
1897–1900 Gustaf Storgårds, virallinen apulainen, vt. kirkkoherra
1898 Karl Gustaf Emanuel Mosander, virallinen apulainen
1903 August Valfrid Vesterling, kirkkoherran apulainen
1903–1904 Frans Vihtori Hannus, kirkkoherran apulainen
1906–1907 Matti Mikael Jaakkola, kirkkoherran apulainen
1907–1908 Leonard Mikael Wallén, kirkkoherran apulainen
1909 Arthur Daniel Leinberg, kirkkoherran virallinen apulainen
1909 Lauri Rikala, kirkkoherran virallinen apulainen
Arkisto
Ruotsinpyhtään seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1745, tilikirjat vuodesta 1746 ja historiakirjat vuodesta 1743. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Hämeenlinnassa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1744–1943.
Kansallisarkisto on digitoinut Ruotsinpyhtään seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.