Perustettiin Pyhtään emäseurakunnan anneksiksi 24.3.1640. Peippolan ja Mustilan kartanoiden omistajilla eli vapaaherrallisella Wrede-suvulla oli oikeus kutsua (ius vocandi) kirkkoherra, mistä johtuen kirkkoherraa kutsuttiin Elimäen esipapiksi. Seurakuntaan oli määrättynä kappalainen tai kirkkoherra kunnes seurakunta erotettiin Pyhtäästä Turun rauhassa 1743 ja liitettiin anneksina perustettuun Degerbyn eli Loviisan kirkkoherrakuntaan. Erotettiin Anjalan tavoin Loviisasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 13.4.1863, jolloin se määrättiin kirkkoherran ja pitäjänapulaisen hoidettavaksi. Pitäjänkokouksen pöytäkirjan 29.7.1792 mukaan ruotsinkielinen jumalanpalvelus tuli pitää talvella joka neljäs ja kesällä joka kolmas sunnuntai. Elimäen kunta liitettiin Kouvolan kaupunkiin 2009.
Muut nimet
Elimä
Maakirjakylät
Hongisto, Huitila, Hämeenkylä, Joensuu, Kesola, Kirkonkylä, Moisio, Mustila, Nappa, Niinimäki, Peippola, Rahikkala, Ratula, Raussila, Teutkoski, Villikkala, Vilppula, Wärälä
Naapuriseurakunnat
Papisto
Loviisan kirkkkoherran tuli palkata apulainen Elimäen anneksia varten. Kirkkoherran apulaisen asunnosta Keisarilllisen senaatin päätökset 19.2.1848 ja 24.1.1859 sekä kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1853. Kirkkoherran virka määrättiin asetettavaksi samalla tavoin kuin Loviisassa Keisarillisen senaatin käskykirjeellä 13.4.1863. Senaatti antoi valtakirjan sille, jonka ilmoitti saaneen eniten ääniä Keisarillisen senaatin kirjeen 23.5.1864 mukaisesti.
Peippolan kartanon omistaja rouva Johanna Ulrika af Forselles lahjoitti kappalaisen virkataloksi ikuisiksi ajoiksi maata ja laitumen kartanon yhteisiltä mailta, mistä pitäjänokouksen pöytäkirjassa 23.9.1781, 17.10.1784 ja 3.6.1787. Lahjoittajan perilliset valittivat lahjoituksesta. Asiasta kuitenkin sovittiin kirkonkokouksessa 12.1.1794 ja Porvoon laamannioikeus vahvisti sen 24.1.1794. Rovasti Stark lahjoitti 156 riikintaalaria 11 killinkiä kiertokoulua varten 1769. Papiston palkasta Keisarillisen senaatin päätöksessä 13.4.1863. Myllynomistajien kirkollisista maksuista Keisarillisen senaatin päätös 9.6.1876.
Uusi palkkausjärjestys 30.5.1893 sääti muun muassa, että kirkkoherra sai käyttää vastedeskin määrättyä laidunta Peippolan säterin maalla, mutta säädöstä muutettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 18.1.1898.
Kirkkoherrat
1864–1885 Robert Toussaint Enckell
1887–1894 Karl Edvard Fritjof Bergroth
1895–1904 Bengt Adolf Broms
1909–1916 Gustaf Werner Törnvall
1919–1939 Kustaa Palmunen
1941–1964 Kaarlo Hyrske
Kappalaiset
1593 Johan Andreae
1618 Carolus
1620 Anders Hattulanius
1639–1641 Arvidus Johannis Wiburg
1647–1651 Sigfrid Matthiae
1642–1646 Israel Caroli Ithimaeus
1658–1677 Isaak Arahami Nircko
1697–1725 Olaus Dufva
1723–1731 Karl Nircko
1733–1739 Fabian Gudseus
1742–1771 Salomon Gestrin
1771–1784 Johan Westrell
1788–1825 Erik Jakob Backman
1826–1836 Gustaf Johan Blylodh
1837–1838 Adolf Lyra
1845–1865 Robert Toussaint Enckell, virka lakkautettiin
Pitäjänapulaiset
1745–1781 Erik Malanus, papin apulainen, pitäjänapulainen
1865–1868 Reinhold Theodor Gestrin
1871–1887 Matti Fredrik Kotilainen
1890–1899 Johannes Hovilainen
1899–1903 Johan Wladimir Aleksander Kuhlberg
1906–1909 Kustaa Iivari Savander
1910–1914 Juho Artturi Siivonen
1915–1924 Uno Ivar Valanne
Kappalaiset
1924–1925 Uuno Iivari Valanne
1927–1930 Reino Waldemar Soini
1930–1936 Juho Nimrod Joutsela (Johansson)
1936–1954 Paavo Aarne Salo
Apupapit ja armovuodensaarnaajat
1745–1771 Johan Westrell, kappalainen, apupappi
1784–1787 Johan Westrell, kappalainen, apupappi
1786–1788 Erik Jakob Backman, apupappi
1795–1804 Jacob Uppström, kappalaisen apulainen
1804–1817 Fredrik Ferdinand Sirelius, Loviisan kirkkoherran ja pitäjänapulainen
1808–1819 Karl Fredrik Norring, kappalaisen apulainen
1817–1822 Gustaf Johan Blylodh, (Loviisan) kirkkoherran apulainen
1819–1825 Gustaf Adolf Backman, kappalaisen apulainen
1822–1828 Adolf Vilhelm Roschier, (Loviisan) kirkkoherran apulainen
1825–1826 Johan Rönn, armovuodensaarnaaja
1826 Sigfrid Gustaf Kroijerus, armovuodensaarnaaja
1827 Karl Gröhn, armovuodensaarnaaja
1827–1828 Gustaf Magnus von Hertzen, armovuodensaarnaaja
1828–1833 Gustaf Adam Bergh, Loviisankirkkoherranapulainen
1830–1868 Reinhold Theodor Gestrin, pitäjänapulainen, apupappi
1833–1838 Johan Adolf Järnefelt, kirkkoherranapulainen
1836–1837 Karl Gustaf Siljander, kirkkoherranapulaisen sijainen
1837–1838 Vilhelm Ludvig Lundan, kirkkoherranapulaisen sijainen
1838–1845 Per Samuel Ceder, (Loviisan) kirkkoherran apulainen
1838–1844 Adolf Lyra, apupappi
1845–1864 Robert Toussaint Enckell
1845 Zakarias Lille, kirkkoherran apulainen
1845–1858 Gustaf Leonard af Enehjelm, kirkkoherran apulainen
1858–1865 Reinhold Teodor Gestrin, kirkkoherran apulainen
1871–1887 Mats Fredrik Kotilainen, pitäjänapulainen
1900–1903 Johan Vladimir Alexander Kuhlberg, pitäjänapulainen
1906–1909 Kustaa Iivari Savander, pitäjänapulainen
Ylimääräiset papit
1836–1837 Johan Fredrik Kjellstrand, välisaarnaaja
1838 Johan Adolf Petander, kirkkoherran apulaisen sijainen
1838 Samuel Henrik Nordström, kirkkoherran apulaisen sijainen
1886–1889 Karl Alexander Sahlberg, armovuodensaarnaaja, vt. kirkkoherra ja vt. pitäjänapulainen
1890–1899 Johan Hovilainen, pitäjänapulainen, vt. kirkkoherra
1895 Johan Emanuel Tuomala, vt. kirkkoherra, vt. pitäjänapulainen
1899–1900 Johan Emanuel Tuomala, vt. kirkkoherra, vt. pitäjänapulainen
1904 Lennart Leander Byman, vt. kirkkoherra, vt. pitäjänapulainen
1904–1905 Jaakko Ilmonen, vt. kirkkoherra, vt. pitäjänapulainen
1906 Anton Einari Koskenniemi, vt. kirkkoherra
1906–09 Väinö Henrik Haveri, vt. kirkkoherra
Arkisto
Elimäen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1781 ja historiakirjat vuodesta 1733. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1721–1942.
Seurakunnan arkiston vanhimmat asiakirjat ovat tuhoutuneet sota-aikoina. Pappilan vuoden 1758 palossa ei tiedetä tuhoutuneen asiakirjoja ja myös kappalaisen virkatalon palo 7.5.1922 saatiin tukahdutetuksi alkuunsa. Vuoden 1887 tarkastuksessa määrättiin kuulutukset vuodesta 1723 poltettaviksi, mikä myös tapahtui.
Kansallisarkisto on digitoinut Elimäen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1870-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.