Mainitaan itsenäisenä kirkkoherrakuntana ja omana pitäjänä ainakin jo 1445, mitä ennen kuului samaan regaaliseen eli kuninkaalliseen seurakuntaan Muolaan ja Uudenkirkon kanssa. Kivennapa mainitaan alkuaan vain suomenkielisellä nimellään ja ruotsinkielinen nimi mainitaan 1550-luvulta alkaen, joista jälkimmäisen sanotaan tarkoittaneen pientä eduslinnoitusta. Ilmeisesti tämä viittaa Kivennavan kuninkaankartanoon kuuluneeseen linnoitukseen, joka rakennettiin 1552–1554. Seurakunta ja pitäjä mainitaan myös nimellä Hantula tai Hantola 1530–1616. Ilmeisesti uusi kirkko rakennettiin 1726, seuraava vihittiin käyttöön 12.5.1756 ja viimeisin kirkko rakennettiin 1804–1812, joka vihittiin käyttöön 29.6.1812. Kirkkomaalari Müller Pietarista varusti kirkon maalauksillaan 1810–1810, joista hänelle maksettiin 2 485 ruplaa. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Retusaari, jolle myöhemmin rakennettiin Kronstadtin linnoitus, olisi aikoinaan kuulunut Kivennavan ulkosaariin. Seurakuntaan kuulunut Terijoki erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1904.
Siestarjoen eli Rajajoen kivääritehdas liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan keisarin käskykirjeellä 12.3.1812, jolloin oikeus Kivennavan kirkkoherran valintaan annettiin tehtaalle, ja keisarin tuli antaa valtakirja tehtaan valitsemalle kirkkoherralle ja tuomiokapitulin kappalaiselle. Kivääritehdas ja sen ympäröivät alueet erotettiin Viipurin läänistä ja liitettiin Venäjän keisarikunnan Pietarin kuvernementtiin keisarin armollisella julistuksella 15.2.1864. Keisarikunnan ja suuriruhtinaskunnan välinen raja määrättiin vedettäväksi Rajajoesta Suomenlahteen suorassa linjassa. Armollisessa julistuksessa keisari ilmoitti suuriruhtinaskuntaan vastikkeena liitettävän joko rantamaa Jäämeren rannan Vuoremijoen eli Jakobselvin itäpuolelta läheltä Stolbovanlahtea tai tiloja Pietarin kuvernementista läheltä Suomen rajaa.
Kivennavan kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Kivennavan seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Kivennavan asukkaat sijoitettiin Pälkäneelle, Padasjoelle, Tuulokseen, Sahalahdelle, Eräjärvelle, Hauholle, Kangasalle, Lammille ja Luopioisiin.
Muut nimet
Kivinebb, Hantula
Naapuriseurakunnat
Papisto
Seurakunnan pappila mainitaan autiona 1705. Papiston palkasta kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa 4.9.1766, vahvistus 1769, suostumus 5.9.1847 ja uusi vahvistus 15.1.1848. Maakauppiaitten kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 8.12.1870. Eräiden kirkollisten maksujen suorittamisesta keisarillisen senaatin päätös 21.11.1872. Uudessa palkkausjärjestyksessä säädettiin 5.4.1895, että tilallisten papistolle suorittamien maksujen maksuperusteena olivat ne manttaalit, jotka tekeille olleessa veronlaskussa tiloille asetettiin.
Kirkkoherrat
1554 Simon
1560–1561 Ericus
1561–1568 Michael
1568–1570 Henrik
1571–1588 Bertill Thomasson Kultahala
1599–1607 Bertill Thomasson Kultahala
1592 Olaus Georgii
1608–1614 Matthias Andreae Carelius
1614–1632 Georgius Matthiae
1634–1663 Kristiern Petri
1665–1680 Georgius Matthiae Avenarius
1682–1690 Andreas Cajander
1692–1708 Jacobus Paulius
172?–1730 Georg Paulius
1732–1738 Johan Deutsch
1738–1742 Henrik Melartopæus
1744–1754 Johan Salmenius
1756–1772 Anders Forselius
1773–1782 Henrik Pachalén
1785–1807 Johan Bergstein
1808–1841 Henrik Borenius
1845–1868 Adam Höijer
1871–1888 Johannes Hertz
1890–1905 Georg William Relander
1907–1939 Johan Abraham Maunu
Kappalaiset
1633 Laurentius Henrici
1639–1649 Henricus Johannis
1656–1665 Georgius Matthiae Avenarius
–1682 Andreas Cajander
1682–1692 Jakob Paulius
1693–1708 Johan Cajander
1718–1730 Georg Paulius
1733 Jakob Frostman
1733 Adam Hultanus
1733–1738 Karl Gustaf Melartopaeus
1738–1739 Henrik Melartopaeus
1739 Johan Hoffrén
1741–1749 Karl Forsander
1750–1756 Anders Forselius
1756–1773 Henrik Pachalén
1774–1780 Immanuel Sillström
1781–1796 Aaron Limatius
1798–1831 Johan Groundström
1834–1852 Peter Adolf Vahlberg
1855–1857 Karl Magnus Alopaeus
1860–1874 Georg Magnus Kiljander
1877–1889 Albert Boman
1892–1901 Tobias Hagelin
1903–1909 Karl Henrik Huhtinen
1913–1921 Kaarle Aukusti Pohjala
1921–1925 Antti Oskari Pulkkinen
1925–1926 Alfred Aleksander Forstadius
1929–1941 Hugo Anian Honkamo
Ylimääräiset papit
1799–1803 Herman Emanuel Hornborg, kirkkoherran apulainen
1804–1813 Filip Modeen, kirkkoherran apulainen
1817 Georg Alexander Örn, kirkkoherran apulainen
1829–1833 Henrik Gustaf Borenius, kirkkoherran apulainen
1832–1834 Herman Fredrik Forsberg, virka- ja armovuodensaarnaaja
1833–1839 Henrik Axel Berner, kirkkoherran apulainen
1839–1840 Robert Toussaint Enckell, kirkkoherran apulainen
1840–1845 Gustaf Bäckström, sijaiskirkkoherra, armovuodensaarnaaja
1842–1853 Erik Kristian Relander, kappalaisen apulainen, virkavuodensaarnaaja
1847 Johannes Hertz, kirkkoherran apulainen
1847–1850 Otto Magnus Cantell, kirkkoherran apulainen
1850–1851 Anders Rosberg, kirkkoherran apulainen
1851–1852 Edvard Mennander, kirkkoherran apulainen
1852 Karl Reinhold Bonsdorff, kirkkoherran apulainen
1853–1862 Filemon Dahl, kirkkoherran apulainen
1853–1855 Anders Andersson, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa
1854–1855 Per August Cygnæus, kirkkoherran apulainen
1857–1858 Karl Hellén, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa
1858–1860 Anders Andersson, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa
1862–1863 Karl Johan Johnsson, kirkkoherran apulainen
1864–1871 Alexander Björkqvist, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1874–1879 Julius Selim Toikka, vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen
1879 Johan Emil Lindegren, kirkkoherran apulainen
1880 Jakob Haniel Päivärinta, vt. kirkkoherra
1880–1881 Erik Johan Karanen, vt. kirkkoherra
1881–1884 Juho Henrik Reijonen, vt. kirkkoherra
1884–1890 Karl Fredrik Toikka, vt. kirkkoherra
1887–1891 Joel Siikanen, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen
1891 Juho Koskinen, vt. kappalainen
1891–1892 Ernst Sjöblom, vt. kappalainen
1899–1901 Jooseppi Arra, kirkkoherran apulainen
1902–1903 Toivo Aleksander Brummer, kirkkoherran apulainen
1902–1903 Vilho Kantola, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa
1903–1909 Toivo Aleksander Brummer, kirkkoherran apulainen Terijoella
1903–1905 Oskari Fredrik Kanervo, kirkkoherran apulainen
1905–1906 Henrik Tanner, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja
1906–1907 Kustaa Nestori Korpela, armovuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen
1907–1908 Johan Alfred Viherluoto, kirkkoherran apulainen
1908–1909 Anshelm Pärnänen, kirkkoherran apulainen
1909 Toivo Immanuel Pakarinen, kappalaisen apulainen
1909– Gustaf Abel Santavuori, vt. kappalainen, virka- ja armovuodensaarnaaja
1914–1916 Robert Immonen, kirkkoherran apulainen
1916–1918 Tuomas Tuovinen, kirkkoherran apulainen
1918–1920 Väinö Taavi Mutru, kirkkoherran apulainen
1927–1929 Lauri Kustaa Antti Halttunen, kirkkoherran apulainen
Arkisto
Kivennavan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1732, tilikirjat vuodesta 1732 ja historiakirjat vuodesta 1728. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1710–1983.
Seurakunnan kappalaisen pappilassa oli tulipalo keväällä 1678, jolloin "Cappellanen i Kifwinäbb Sochn Wällarde H: Andreas Caijain beklagade: att Gudh hade förledne wåhras straffat honom medh en hårdh wåd-Eeldh, hwilken hans booder medh alle hans Boohagz tygh, så i Koppar som trää, sampt Kläder och Spanmåhl äre för honom opbrände". Kihlakunnanoikeus totesi, että "Hans och Spansanning i sanning består och skadan af rätt wåda pröfwes skedd wara". Pappila paloi vähän ennen 1868, jolloin ilmeisesti osa seurakunnan arkisto tuhoutui.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Kivennavan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.