top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Kivennapa

Päivitetty: 16. toukok.


Rajakartta: Kivennapa

Mainitaan itsenäisenä kirkkoherrakuntana ja omana pitäjänä ainakin jo 1445, mitä ennen kuului samaan regaaliseen eli kuninkaalliseen seurakuntaan Muolaan ja Uudenkirkon kanssa. Kivennapa mainitaan alkuaan vain suomenkielisellä nimellään ja ruotsinkielinen nimi mainitaan 1550-luvulta alkaen, joista jälkimmäisen sanotaan tarkoittaneen pientä eduslinnoitusta. Ilmeisesti tämä viittaa Kivennavan kuninkaankartanoon kuuluneeseen linnoitukseen, joka rakennettiin 1552–1554. Seurakunta ja pitäjä mainitaan myös nimellä Hantula tai Hantola 1530–1616. Ilmeisesti uusi kirkko rakennettiin 1726, seuraava vihittiin käyttöön 12.5.1756 ja viimeisin kirkko rakennettiin 1804–1812, joka vihittiin käyttöön 29.6.1812. Kirkkomaalari Müller Pietarista varusti kirkon maalauksillaan 1810–1810, joista hänelle maksettiin 2 485 ruplaa. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Retusaari, jolle myöhemmin rakennettiin Kronstadtin linnoitus, olisi aikoinaan kuulunut Kivennavan ulkosaariin. Seurakuntaan kuulunut Terijoki erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1904.


Siestarjoen eli Rajajoen kivääritehdas liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan keisarin käskykirjeellä 12.3.1812, jolloin oikeus Kivennavan kirkkoherran valintaan annettiin tehtaalle, ja keisarin tuli antaa valtakirja tehtaan valitsemalle kirkkoherralle ja tuomiokapitulin kappalaiselle. Kivääritehdas ja sen ympäröivät alueet erotettiin Viipurin läänistä ja liitettiin Venäjän keisarikunnan Pietarin kuvernementtiin keisarin armollisella julistuksella 15.2.1864. Keisarikunnan ja suuriruhtinaskunnan välinen raja määrättiin vedettäväksi Rajajoesta Suomenlahteen suorassa linjassa. Armollisessa julistuksessa keisari ilmoitti suuriruhtinaskuntaan vastikkeena liitettävän joko rantamaa Jäämeren rannan Vuoremijoen eli Jakobselvin itäpuolelta läheltä Stolbovanlahtea tai tiloja Pietarin kuvernementista läheltä Suomen rajaa.


Kivennavan kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Kivennavan seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Kivennavan asukkaat sijoitettiin Pälkäneelle, Padasjoelle, Tuulokseen, Sahalahdelle, Eräjärvelle, Hauholle, Kangasalle, Lammille ja Luopioisiin.


Muut nimet

Kivinebb, Hantula


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Seurakunnan pappila mainitaan autiona 1705. Papiston palkasta kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa 4.9.1766, vahvistus 1769, suostumus 5.9.1847 ja uusi vahvistus 15.1.1848. Maakauppiaitten kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 8.12.1870. Eräiden kirkollisten maksujen suorittamisesta keisarillisen senaatin päätös 21.11.1872. Uudessa palkkausjärjestyksessä säädettiin 5.4.1895, että tilallisten papistolle suorittamien maksujen maksuperusteena olivat ne manttaalit, jotka tekeille olleessa veronlaskussa tiloille asetettiin.


Kirkkoherrat

1554 Simon

1560–1561 Ericus

1561–1568 Michael

1568–1570 Henrik

1571–1588 Bertill Thomasson Kultahala

1599–1607 Bertill Thomasson Kultahala

1592 Olaus Georgii

1608–1614 Matthias Andreae Carelius

1614–1632 Georgius Matthiae

1634–1663 Kristiern Petri

1665–1680 Georgius Matthiae Avenarius

1682–1690 Andreas Cajander

1692–1708 Jacobus Paulius

172?–1730 Georg Paulius

1732–1738 Johan Deutsch

1744–1754 Johan Salmenius

1756–1772 Anders Forselius

1773–1782 Henrik Pachalén

1785–1807 Johan Bergstein

1808–1841 Henrik Borenius

1845–1868 Adam Höijer

1871–1888 Johannes Hertz


Kappalaiset

1633 Laurentius Henrici

1639–1649 Henricus Johannis

1656–1665 Georgius Matthiae Avenarius

1682–1692 Jakob Paulius

1693–1708 Johan Cajander

1718–1730 Georg Paulius

1733 Jakob Frostman

1741–1749 Karl Forsander

1750–1756 Anders Forselius

1756–1773 Henrik Pachalén

1781–1796 Aaron Limatius

1798–1831 Johan Groundström

1877–1889 Albert Boman

1892–1901 Tobias Hagelin

1913–1921 Kaarle Aukusti Pohjala

1921–1925 Antti Oskari Pulkkinen

1929–1941 Hugo Anian Honkamo


Ylimääräiset papit

1799–1803 Herman Emanuel Hornborg, kirkkoherran apulainen

1804–1813 Filip Modeen, kirkkoherran apulainen

1817 Georg Alexander Örn, kirkkoherran apulainen

1829–1833 Henrik Gustaf Borenius, kirkkoherran apulainen

1832–1834 Herman Fredrik Forsberg, virka- ja armovuodensaarnaaja

1833–1839 Henrik Axel Berner, kirkkoherran apulainen

1839–1840 Robert Toussaint Enckell, kirkkoherran apulainen

1840–1845 Gustaf Bäckström, sijaiskirkkoherra, armovuodensaarnaaja

1842–1853 Erik Kristian Relander, kappalaisen apulainen, virkavuodensaarnaaja

1847 Johannes Hertz, kirkkoherran apulainen

1847–1850 Otto Magnus Cantell, kirkkoherran apulainen

1850–1851 Anders Rosberg, kirkkoherran apulainen

1851–1852 Edvard Mennander, kirkkoherran apulainen

1852 Karl Reinhold Bonsdorff, kirkkoherran apulainen

1853–1862 Filemon Dahl, kirkkoherran apulainen

1853–1855 Anders Andersson, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa

1854–1855 Per August Cygnæus, kirkkoherran apulainen

1857–1858 Karl Hellén, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa

1858–1860 Anders Andersson, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa

1862–1863 Karl Johan Johnsson, kirkkoherran apulainen

1864–1871 Alexander Björkqvist, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra

1874–1879 Julius Selim Toikka, vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen

1879 Johan Emil Lindegren, kirkkoherran apulainen

1880 Jakob Haniel Päivärinta, vt. kirkkoherra

1880–1881 Erik Johan Karanen, vt. kirkkoherra

1881–1884 Juho Henrik Reijonen, vt. kirkkoherra

1884–1890 Karl Fredrik Toikka, vt. kirkkoherra

1887–1891 Joel Siikanen, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen

1891 Juho Koskinen, vt. kappalainen

1891–1892 Ernst Sjöblom, vt. kappalainen

1899–1901 Jooseppi Arra, kirkkoherran apulainen

1902–1903 Toivo Aleksander Brummer, kirkkoherran apulainen

1902–1903 Vilho Kantola, armovuodensaarnaaja kappalaisen virassa

1903–1909 Toivo Aleksander Brummer, kirkkoherran apulainen Terijoella

1903–1905 Oskari Fredrik Kanervo, kirkkoherran apulainen

1905–1906 Henrik Tanner, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja

1906–1907 Kustaa Nestori Korpela, armovuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen

1907–1908 Johan Alfred Viherluoto, kirkkoherran apulainen

1908–1909 Anshelm Pärnänen, kirkkoherran apulainen

1909 Toivo Immanuel Pakarinen, kappalaisen apulainen

1909– Gustaf Abel Santavuori, vt. kappalainen, virka- ja armovuodensaarnaaja

1914–1916 Robert Immonen, kirkkoherran apulainen

1916–1918 Tuomas Tuovinen, kirkkoherran apulainen

1918–1920 Väinö Taavi Mutru, kirkkoherran apulainen

1927–1929 Lauri Kustaa Antti Halttunen, kirkkoherran apulainen

 

Arkisto


Kivennavan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1732, tilikirjat vuodesta 1732 ja historiakirjat vuodesta 1728. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1710–1983.


Seurakunnan kappalaisen pappilassa oli tulipalo keväällä 1678, jolloin "Cappellanen i Kifwinäbb Sochn Wällarde H: Andreas Caijain beklagade: att Gudh hade förledne wåhras straffat honom medh en hårdh wåd-Eeldh, hwilken hans booder medh alle hans Boohagz tygh, så i Koppar som trää, sampt Kläder och Spanmåhl äre för honom opbrände". Kihlakunnanoikeus totesi, että "Hans och Spansanning i sanning består och skadan af rätt wåda pröfwes skedd wara". Pappila paloi vähän ennen 1868, jolloin ilmeisesti osa seurakunnan arkisto tuhoutui.


Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.


Kansallisarkisto on digitoinut Kivennavan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.


Linkit

36 katselukertaa

Comments


Hae

bottom of page