top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Rautu

Luterilainen seurakunta perustettiin vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen. Rautu mainitaan omana pogostana jo 1500, jolloin sen ortodoksinen kirkko oli Vasilin nimikko. Pogostan tiloista osa kuului Konovitsan, Valamon ja Käkisalmen kahden luostarin alaisuuteen, jota ennen pogostan tiloista suuri osa oli kuulunut Novgorodin piispalle. Raudussa mainitaan 44 luterilaista talollista 1591. Luterilaisen seurakunnan oma kirkkoherra mainitaan 1625 ja hänen virkatalonaan oli kaksi atraa Raudun kylässä 1654. Venäläiset polttivat seurakunnan kirkon isonvihan aikana 1706, mitä ennen heidän mainitaan pitäneen kirkkoa jo tallina maaliskuussa 1703. Seuraava kirkko valmistui 1728, joka maalattiin siniseksi kirkkoherra Adam Järveläisen aikana. Tämä kirkko tuhoutui sisällissodan aikana 1918, ja uuden punatiilisen tornillisen pitkäkirkon rakentaminen aloitettiin viipurilaisen arkkitehti Bertel Mohellin suunnitelmien mukaan 1925 ja se valmistui 1926. Raudun kunta lakkautettiin 1948 ja seurakunta 1949.


Muut nimet

Rautus


Kylät

Aliska, Haapakylä, Haukkala, Huttula, Huuhti, Kärsälä, Kaskaala, Kelliö, Keripata, Kopola, Korlee, Kuusenkanta, Leinikylä, Liippua, Luukkolanmäki, Maanselkä, Mäkrä, Miettilä, Miitronmäki, Nuijala, Orjansaari, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Pirholanmäki, Potkela, Raasuli, Räiskälä, Rautu, Riikola, Ristautio, Savikkola, Savola, Sirkiänsaari, Sumpula, Sunikkala, Suurhousu, Suurporkku, Suvenmäki, Terolanmäki, Tokkari, Vakkila, Variksela, Vehmais, Vepsa


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Papiston palkkausta tutkittiin kihlakunnanoikeudessa 28.9.1766 ja suostumus lienee tehty 10.5.1770. Papiston palkan suuruus ilmoitettiin pitäjänkokouksessa 16.6.1839. Suostumus papiston palkasta vahvistettiin 16.10.1857. Maakauppiaitten kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 6.4.1870. Papiston entisten saatavien vastikkeesta keisarillisen senaatin päätös 27.4.1871. Kappalaisen viran avonaiseksi julistamisen ehdoista keisarillisen senaatin päätös 22.1.1859.


Kirkkoherrat

1631 Andreas

1640–1651 Jöran Laurentii

1662– Samuel Ulvik

1683–1705 Johan Thoranis

1724–1754 Henrik Schyttenius

1756–1782 Johan Strandman

1788–1801 Kristian Schwindt

1802–1803 Jakob Schroeder

1804–1827 Jakob Åkerstedt

1828–1836 Vilhelm Löfberg

1837–1843 Fredrik Peronius

1844–1845 Adolf Lyra

1846–1864 Jakob Zitting

1865–1881 Anders Gustaf Hahl

1882–1892 Karl Vilen

1893–1922 Adam Järveläinen

1924–1944 Paavo Ismael Salo


Kappalaiset

1742–1745 Johan Åkerblom

1746–1769 Karl Molander

1792–1804 Jakob Åkerstedt

1855–1876 Karl Johan Antell

1900–1907 Joel Siikanen

1907–1913 Erlanti Pispala

1914–1920 Akseli Kytö

1922–1925 Vihtori Heinikainen, virka lakkautettiin


Apupapit ja armovuodensaarnaajat

1787–1792 C. Fegman

1827–1830 Karl Gröhn

1836–1838 Karl Gustaf Parén


Ylimääräiset papit

1745–1746 H. Schyttenius, kirkkoherran apulainen

1754 F. J. Pomoell, kirkkoherran apulainen

1779–1781 J. Salen, kirkkoherran apulainen

1804 Bernhard Henrik Hasselström, kirkkoherran apulainen

1806–1826 Bernhard Henrik Hasselström, kirkkoherran apulainen

1845–1847 Gustaf Bäckström, välisaarnaaja

1848 Vilhelm Viktor Peronius, kappalaisen apulainen

1849 Filemon Dahl, kappalaisen apulainen

1850–1858 Gustaf Emanuel Bjöhrn, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen

1863–1866 Karl Johan Johnsson, vt. kappalainen

1864–1867 Felix Fritjof Relander, sijaiskirkkoherra

1867 Karl Fredrik Vilhelm Forstén, kappalaisen sijainen

1871–1879 Karl Anton Emerik Antell, kappalaisen apulainen

1892–1893 Konstantin Helén, vt. kirkkoherra

1895 Aleksanteri Vehniäinen, kappalaisen apulainen

1896 Juho Nukari, kappalaisen apulainen

1920–1922 Vihtori Heinikainen

1920 Paavo Ismael Salo

1920–1922 A. E. J. Tani

1922 J. A. Kuusisto

 

Arkisto


Raudun seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1739, tilikirjat ja historiakirjat vuodesta 1736. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1736–1955.


Salama iski seurakunnan kappalaisen virkataloon 9.5.1905, mutta tuli saatiin sammutetuksi. Kirkko ja kellotapuli paloivat punaisten tykkitulesta sisällissodan aikana 26.3.1918, jolloin seurakunnan toisarvoisia asiapapereita sanotaan tuhoutuneen kirkon palossa.


Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.


Linkit

Hae

bottom of page