Luterilainen seurakunta perustettiin vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen. Rautu mainitaan omana pogostana jo 1500, jolloin sen ortodoksinen kirkko oli Vasilin nimikko. Pogostan tiloista osa kuului Konovitsan, Valamon ja Käkisalmen kahden luostarin alaisuuteen, jota ennen pogostan tiloista suuri osa oli kuulunut Novgorodin piispalle. Raudussa mainitaan 44 luterilaista talollista 1591. Luterilaisen seurakunnan oma kirkkoherra mainitaan 1625 ja hänen virkatalonaan oli kaksi atraa Raudun kylässä 1654. Venäläiset polttivat seurakunnan kirkon isonvihan aikana 1706, mitä ennen heidän mainitaan pitäneen kirkkoa jo tallina maaliskuussa 1703. Seuraava kirkko valmistui 1728, joka maalattiin siniseksi kirkkoherra Adam Järveläisen aikana. Tämä kirkko tuhoutui sisällissodan aikana 1918, ja uuden punatiilisen tornillisen pitkäkirkon rakentaminen aloitettiin viipurilaisen arkkitehti Bertel Mohellin suunnitelmien mukaan 1925 ja se valmistui 1926.
Raudun kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Raudun seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Raudun asukkaat sijoitettiin Hirvensalmelle, Anttolaan, Joroisille, Haukivuorelle, Mikkelin maalaiskuntaan, Ristiinaan, Jaalaan, Virtasalmelle ja Mäntyharjulle.
Muut nimet
Rautus
Kylät
Aliska, Haapakylä, Haukkala, Huttula, Huuhti, Kärsälä, Kaskaala, Kelliö, Keripata, Kopola, Korlee, Kuusenkanta, Leinikylä, Liippua, Luukkolanmäki, Maanselkä, Mäkrä, Miettilä, Miitronmäki, Nuijala, Orjansaari, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Pirholanmäki, Potkela, Raasuli, Räiskälä, Rautu, Riikola, Ristautio, Savikkola, Savola, Sirkiänsaari, Sumpula, Sunikkala, Suurhousu, Suurporkku, Suvenmäki, Terolanmäki, Tokkari, Vakkila, Variksela, Vehmais, Vepsa
Naapuriseurakunnat
Papisto
Papiston palkkausta tutkittiin kihlakunnanoikeudessa 28.9.1766 ja suostumus lienee tehty 10.5.1770. Papiston palkan suuruus ilmoitettiin pitäjänkokouksessa 16.6.1839. Suostumus papiston palkasta vahvistettiin 16.10.1857. Maakauppiaitten kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 6.4.1870. Papiston entisten saatavien vastikkeesta keisarillisen senaatin päätös 27.4.1871. Kappalaisen viran avonaiseksi julistamisen ehdoista keisarillisen senaatin päätös 22.1.1859.
Kirkkoherrat
1631 Andreas
1640–1651 Jöran Laurentii
1662– Samuel Ulvik
1683–1705 Johan Thoranis
1724–1754 Henrik Schyttenius
1754–1755 Johan Fredrik Pomoell
1756–1782 Johan Strandman
1785 Anders Hasselström
1788–1801 Kristian Schwindt
1802–1803 Jakob Schroeder
1804–1827 Jakob Åkerstedt
1828–1836 Vilhelm Löfberg
1837–1843 Fredrik Peronius
1844–1845 Adolf Lyra
1846–1864 Jakob Zitting
1865–1881 Anders Gustaf Hahl
1882–1892 Karl Vilen
1893–1922 Adam Järveläinen
1924–1944 Paavo Ismael Salo
Kappalaiset
1705 Anders Strandenius
1731–1741 Georg Christier Avenarius
1742–1745 Johan Åkerblom
1746–1769 Karl Molander
1771–1785 Anders Hasselström
1785–1791 Jakob Johan Fabritius
1792–1804 Jakob Åkerstedt
1804–1854 Anders Johan Hasselström
1855–1876 Karl Johan Antell
1879–1897 Frans Karl Otto Vilhelm Vinter
1900–1907 Joel Siikanen
1907–1913 Erlanti Pispala
1914–1920 Akseli Kytö
1922–1925 Vihtori Heinikainen, virka lakkautettiin
Apupapit ja armovuodensaarnaajat
1787–1792 C. Fegman
1803–1804 Anders Johan Hasselström
1827–1830 Karl Gröhn
1836–1838 Karl Gustaf Parén
1838–1839 Karl Alfred Nystén
1843–1845 Per Mauritz Forsblom
Ylimääräiset papit
1745–1746 H. Schyttenius, kirkkoherran apulainen
1754 F. J. Pomoell, kirkkoherran apulainen
1779–1781 J. Salen, kirkkoherran apulainen
1804 Bernhard Henrik Hasselström, kirkkoherran apulainen
1806–1826 Bernhard Henrik Hasselström, kirkkoherran apulainen
1845–1847 Gustaf Bäckström, välisaarnaaja
1848 Vilhelm Viktor Peronius, kappalaisen apulainen
1849 Filemon Dahl, kappalaisen apulainen
1850–1858 Gustaf Emanuel Bjöhrn, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen
1863–1866 Karl Johan Johnsson, vt. kappalainen
1864–1867 Felix Fritjof Relander, sijaiskirkkoherra
1867 Karl Fredrik Vilhelm Forstén, kappalaisen sijainen
1871–1879 Karl Anton Emerik Antell, kappalaisen apulainen
1892–1893 Konstantin Helén, vt. kirkkoherra
1895 Aleksanteri Vehniäinen, kappalaisen apulainen
1896 Juho Nukari, kappalaisen apulainen
1920–1922 Vihtori Heinikainen
1920 Paavo Ismael Salo
1920–1922 A. E. J. Tani
1922 J. A. Kuusisto
Arkisto
Raudun seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1739, tilikirjat ja historiakirjat vuodesta 1736. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1736–1955.
Salama iski seurakunnan kappalaisen virkataloon 9.5.1905, mutta tuli saatiin sammutetuksi. Kirkko ja kellotapuli paloivat punaisten tykkitulesta sisällissodan aikana 26.3.1918, jolloin seurakunnan toisarvoisia asiapapereita sanotaan tuhoutuneen kirkon palossa.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Raudun seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.