Mainitaan pitäjänä 1751. Alkuaan seurakunta oli jaettuna Koutokeinon pääpitäjään ja Afjuvarren anneksipitäjään, joka tunnetaan myöhemmin Karasjokena (Karasjok). Seurakunnan pappi vapautettiin Porsanginvuonon (Porsangerfjorden) suomalaisten palvelemisesta kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1793, jonka jälkeen papin vastuulla oli ainoastaan varsinaiseen seurakuntaan kuuluneiden Karasjoen suomalaisten sielunhoito. Seurakunta yhdistettiin Ryssänmarkan (Kistrand) seurakuntaan kuninkaallisella käskykirjeellä 19.3.1813 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 30.1.1851. Kappelin rakentamiselle Masiin annettiin lupa kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1927. Muut nimet Guovdageaidnu, Kautokeino Arkisto Koutokeinon seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) alkavat vuodesta 1723 ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit vuodesta 1862. Ministeriaalikirjat puuttuvat vuosilta 1776–1805 ja vuosilta 1805–1843 tietoja löytyy Ryssänmarkan (Kistrand) seurakunnan kirkonkirjoista. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Turun kaupungin juutalaisilla oli oma synagoga Brahenkadun ja Tuureporinkadun kulmauksessa vuodesta 1912 alkaen. Turun juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi valtioneuvoston päätöksellä 6.3.1919. Muut nimet Judiska församlingen i Åbo Arkisto Suomessa annettiin 12.1.1918 erillinen laki mooseksenuskoisista eli juutalaisista. 17.1.1918 annetulla asetuksella määrättiin aluksi, että juutalaiset oli Suomessa kirjattava siviilirekisteriin. Turun juutalainen seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1919 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämälle väestörekisterille vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan pääkirjaa, jonka alussa on tilastoja ja aakkosellinen hakemisto. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Miinoa on kylä Miinoanjärven rannalla Venäjällä, noin 10 kilometrin päässä valtionrajasta. Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkistosta muutamilta 1910-luvun vuosilta mutta seurakunnasta ja sen toiminnasta ei ole tarkempia tietoja. Muut nimet Miinoan ortodoksinen seurakunta Arkisto Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1916–1919. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Helsingin venäläinen sotilassairaala toimi Töölössä vuoteen 1835 ja sen jälkeen Unioninkadulla arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan sairaalaksi muutetussa entisessä kantonistikoulussa. Sairaalan toiminta päättyi 1917. Sotilassairaalaan kuului oma kirkko. Muut nimet Helsingin sotilassairaalan ortodoksinen seurakunta Arkisto Helsingin sotilassairaalan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1835 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1812–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin noin 1840 ja toimi Vuoleen emäseurakunnan kappelina vuoteen 1870. Kirkko, Pyhän Mikaelin nimikko, rakennettiin Miikkulaisen kylään 1870–1871 ja vihittiin käyttöön 28.2.1872. Kirkko suljettiin neuvostoviranomaisten toimesta 1933. Kylät Alakylä, Nuossovna, Nässi, Salokylä, Sokelova, Toserova, Yläkylä Naapuriseurakunnat Toksova , Vuole Arkisto Vuole-Miikkulaisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteriasiakirjoja vuosilta 1925–1934. Kansallisarkisto on digitoinut Vuole-Miikkulaisen seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin 1628. K irkko sijaitsi aluksi Luuppolan ja Vartiamäen välissä mutta venäläiset polttivat sen 1704. Seurakuntaan kuulunut Valkeasaaren kappeli erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1734. Kivinen Pyhän Aleksanterin kirkko valmistui 1887 ja siinä oli 1 135 paikkaa. Tuolloin vanhasta puukirkosta rakennettiin pappila. Kirkko suljettiin ja muutettiin kulttuuritaloksi neuvostoviranomaisten toimesta 1936. Seurakunnassa oli 10 791 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Pähkinälinnan rovastikuntaan. Toksova oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin toiseksi suurin luterilainen seurakunta. Muut nimet Korpiselkä Kylät Autio, Auvola, Haapaoja, Halosi, Himakkala, Hittola, Hännikäinen, Iso Kiurunmäki, Kaukola, Kiuru, Koivukylä, Kopittala, Kujala, Leppisaari, Oinaala, Osselki, Poroskylä, Puhilanmäki, Purnu, Rantala, Rappula, Rohma, Sepänsuo, Särky, Taskunmäki, Toksova, Uusi-Miina, Vaarakkala, Vanha-Miina, Vartiamäki, Vehkoja Naapuriseurakunnat Haapakangas, Lempaala , Miikkulainen , Rääpyvä , Vuole Arkisto Toksovan seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteri- ja hallintoasiakirjoja vuosilta 1892–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Toksovan seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Pietarin kaupungin edustalla sijaitseva Kronstadt eli Retusaari kuului alkuaan Suomenlahden etelärannalle vuonna 1642 perustettuun Tyrön luterilaiseen seurakuntaan. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Retusaari olisi kuulunut aikoinaan Kivennavan ulkosaariin. Perustettiin itsenäiseksi Kronstadtin Pyhän Elisabetin saksalais-suomalais-virolaiseksi seurakunnaksi 1836 ja erotettiin itsenäiseksi Pyhän Nikolain virolais-suomalais-ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1860. Seurakuntaan kuului yhteensä 540 suomalaista, 1 400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Seurakunta lakkasi toimimasta Kronstadtin kapinan tukahduttamisen jälkeen 1920-luvulla, jonka jälkeen saarelle ei jäänyt luterilaista asutusta. Muut nimet Kronstatti, Kruununlinna, Pyhän Elisabetin seurakunta, Pyhän Nikolain seurakunta, Retusaari

Venäjän keisarikunnan Olonetskajan eli Aunuksen kuvernementissa oleskelleiden suomalaisten kirkollisia toimia varten määrättiin 500 ruplaa keisarin käskykirjeellä 5.2.1859. Näiden suomalaisten keskuudessa oleskeli suomalainen pappi ainakin 1863–1867. Aunuksen kuvernementtiin perustettiin evankelis-luterilainen seurakunta 1858 ja sen kirkkoherran asemapaikaksi määrättiin Aunuksen kaupunki. Seurakunta palveli pääasiassa suomalaisia ja saksalaisia luterilaisia. Seurakunta siirrettiin Aunuksesta Petroskoin kaupunkiin 1865. Petroskoin kaupunkiin rakennettiin luterilainen kirkko arkkitehti Mihail Markovin  suunnitelmien mukaan 1871 ja kirkko vihittiin käyttöön 5.8.1873. Kirkko paloi savupiipussa olleen vian vuoksi 1889, uuden kirkon rakentamista anottiin 1.8.1890 ja uusi kirkko rakennettiin valtion hirsistä seuraavana vuonna. Kirkon vieressä sijaitsi pieni kirkkoherran virkatalo. Luterilaisen hautausmaan perustamiselle annettiin lupa 5.7.1873, jolloin se määrättiin rakennettavaksi ortodoksisen ja juutalaisen hautuumaan välille. Aunukseen perustettiin oma luterilainen uskonnollinen yhdistys 1904 mutta tällä yhdistyksellä ei ollut omaa kirkkoa. Aunuksen luterilaisen seurakunnan toiminta lakkasi Venäjän sisällissodan aikana 1917. Inkerin kirkkoon kuuluva Aunuksen seurakunta perustettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudelleen 1993. Muut nimet Aunuksen evankelis-luterilainen seurakunta

Perustettiin 1640. Uusi kirkko rakennettiin kivestä 1839. Seurakunnassa oli 8 086 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Skuortisa oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin viidenneksi suurin luterilainen seurakunta. Kylät Ahmosi, Ahokas, Akkala, Ala-Purskova, Aropakkasi, Autio-Tukenitsa, Hatsinanmylly, Huittula, Ihalaisi, Iistinä, Ikatla, Juvaisi, Kaijasi, Kainolaisi, Karhunkylä, Kemppilä, Kesälä, Kiurula, Kolmikanta, Kolmola, Korpikylä, Koskelaisi, Kouhia, Kuitusi, Kämärä, Laitisi, Lusikkala, Malkkila (Tynilä), Metiäisi, Motsina, Multia, Mutakylä, Muttala, Myllykylä, Niisnova, Nikreuksenkylä, Nousiaisi, Näppilä, Ontrova, Orava, Pekkala, Pellilä, Peräjärvi, Petrova, Peussala, Pieni-Iistinä, Pieni-Reisinä (Koljonkylä), Pietilä, Pitkälä, Pokkisen Purskova, Punakkala, Pöllä (Sepänkylä), Pöyhölä, Riepposi, Ruotsila, Rähmösi, Rätönkylä, Saalisi, Skuoritsa, Sokkala, Suo-Tukenitsa, Suuri-Puutosti, Suuri-Reisinä, Suuri-Taaitsa, Tehvinä, Tervola, Tervola (Sämpsänpalo), Turtia, Tyyskälä, Uusi-Purskova, Uusi-Puutosti, Veikkola, Vohkana, Voutila (Foutila), Vuitti, Väisälä, Ylä-Purskova Naapuriseurakunnat Hietamäki , Kolppana , Kupanitsa , Ropsu , Spankkova , Tuutari , Venjoki

Viipurin kaupunkiin perustettiin ortodoksinen seurakunta välittömästi venäläisten vallattua sen isonvihan aikana. Seurakunta käytti kirkkonaan 1780-luvulle asti vanhaa tuomiokirkkoa, joka tunnettiin tänä aikana Vapahtajan syntymän katedraalina. Uusi pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen tuomiokirkko, valmistui 1790-luvun alussa. Myöhemmin Viipurissa oli kaksi ortodoksista seurakuntaa, toinen siviili- ja toinen sotilasseurakunta. Viipurin ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Viipuriin kuuluneen Pietarin esikaupunkialueen venäläinen väestö rakensi aikoinaan itselleen oman kirkon. Lisäksi kaupungissa oli sotilaskirkkoja puolisen tusinaa. 1780-luvun alussa oli Pietarin esikaupunkialueella lisäksi Petropaulovskin hospitaalikirkko sekä rykmentinkirkko Aninan puiston alueella ja Velikolugin rykmentin kirkko. Pantsarlahdessa oli Tobolskin rykmentin kirkko ja Havilla Pyhän Nikolain kappeli. Muut nimet Viipurin ortodoksinen seurakunta Arkisto Viipurin ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1819. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1985. Kansallisarkisto on digitoinut Viipurin ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha