Perustettiin 1628. K irkko sijaitsi aluksi Luuppolan ja Vartiamäen välissä mutta venäläiset polttivat sen 1704. Seurakuntaan kuulunut Valkeasaaren kappeli erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1734. Kivinen Pyhän Aleksanterin kirkko valmistui 1887 ja siinä oli 1 135 paikkaa. Tuolloin vanhasta puukirkosta rakennettiin pappila. Kirkko suljettiin ja muutettiin kulttuuritaloksi neuvostoviranomaisten toimesta 1936. Seurakunnassa oli 10 791 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Pähkinälinnan rovastikuntaan. Toksova oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin toiseksi suurin luterilainen seurakunta. Muut nimet Korpiselkä Kylät Autio, Auvola, Haapaoja, Halosi, Himakkala, Hittola, Hännikäinen, Iso Kiurunmäki, Kaukola, Kiuru, Koivukylä, Kopittala, Kujala, Leppisaari, Oinaala, Osselki, Poroskylä, Puhilanmäki, Purnu, Rantala, Rappula, Rohma, Sepänsuo, Särky, Taskunmäki, Toksova, Uusi-Miina, Vaarakkala, Vanha-Miina, Vartiamäki, Vehkoja Naapuriseurakunnat Haapakangas, Lempaala , Miikkulainen , Rääpyvä , Vuole Arkisto Toksovan seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteri- ja hallintoasiakirjoja vuosilta 1892–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Toksovan seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Pietarin kaupungin edustalla sijaitseva Kronstadt eli Retusaari kuului alkuaan Suomenlahden etelärannalle vuonna 1642 perustettuun Tyrön luterilaiseen seurakuntaan. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Retusaari olisi kuulunut aikoinaan Kivennavan ulkosaariin. Perustettiin itsenäiseksi Kronstadtin Pyhän Elisabetin saksalais-suomalais-virolaiseksi seurakunnaksi 1836 ja erotettiin itsenäiseksi Pyhän Nikolain virolais-suomalais-ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1860. Seurakuntaan kuului yhteensä 540 suomalaista, 1 400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Seurakunta lakkasi toimimasta Kronstadtin kapinan tukahduttamisen jälkeen 1920-luvulla, jonka jälkeen saarelle ei jäänyt luterilaista asutusta. Muut nimet Kronstatti, Kruununlinna, Pyhän Elisabetin seurakunta, Pyhän Nikolain seurakunta, Retusaari

Venäjän keisarikunnan Olonetskajan eli Aunuksen kuvernementissa oleskelleiden suomalaisten kirkollisia toimia varten määrättiin 500 ruplaa keisarin käskykirjeellä 5.2.1859. Näiden suomalaisten keskuudessa oleskeli suomalainen pappi ainakin 1863–1867. Aunuksen kuvernementtiin perustettiin evankelis-luterilainen seurakunta 1858 ja sen kirkkoherran asemapaikaksi määrättiin Aunuksen kaupunki. Seurakunta palveli pääasiassa suomalaisia ja saksalaisia luterilaisia. Seurakunta siirrettiin Aunuksesta Petroskoin kaupunkiin 1865. Petroskoin kaupunkiin rakennettiin luterilainen kirkko arkkitehti Mihail Markovin  suunnitelmien mukaan 1871 ja kirkko vihittiin käyttöön 5.8.1873. Kirkko paloi savupiipussa olleen vian vuoksi 1889, uuden kirkon rakentamista anottiin 1.8.1890 ja uusi kirkko rakennettiin valtion hirsistä seuraavana vuonna. Kirkon vieressä sijaitsi pieni kirkkoherran virkatalo. Luterilaisen hautausmaan perustamiselle annettiin lupa 5.7.1873, jolloin se määrättiin rakennettavaksi ortodoksisen ja juutalaisen hautuumaan välille. Aunukseen perustettiin oma luterilainen uskonnollinen yhdistys 1904 mutta tällä yhdistyksellä ei ollut omaa kirkkoa. Aunuksen luterilaisen seurakunnan toiminta lakkasi Venäjän sisällissodan aikana 1917. Inkerin kirkkoon kuuluva Aunuksen seurakunta perustettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudelleen 1993. Muut nimet Aunuksen evankelis-luterilainen seurakunta

Perustettiin 1640. Uusi kirkko rakennettiin kivestä 1839. Seurakunnassa oli 8 086 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Skuortisa oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin viidenneksi suurin luterilainen seurakunta. Kylät Ahmosi, Ahokas, Akkala, Ala-Purskova, Aropakkasi, Autio-Tukenitsa, Hatsinanmylly, Huittula, Ihalaisi, Iistinä, Ikatla, Juvaisi, Kaijasi, Kainolaisi, Karhunkylä, Kemppilä, Kesälä, Kiurula, Kolmikanta, Kolmola, Korpikylä, Koskelaisi, Kouhia, Kuitusi, Kämärä, Laitisi, Lusikkala, Malkkila (Tynilä), Metiäisi, Motsina, Multia, Mutakylä, Muttala, Myllykylä, Niisnova, Nikreuksenkylä, Nousiaisi, Näppilä, Ontrova, Orava, Pekkala, Pellilä, Peräjärvi, Petrova, Peussala, Pieni-Iistinä, Pieni-Reisinä (Koljonkylä), Pietilä, Pitkälä, Pokkisen Purskova, Punakkala, Pöllä (Sepänkylä), Pöyhölä, Riepposi, Ruotsila, Rähmösi, Rätönkylä, Saalisi, Skuoritsa, Sokkala, Suo-Tukenitsa, Suuri-Puutosti, Suuri-Reisinä, Suuri-Taaitsa, Tehvinä, Tervola, Tervola (Sämpsänpalo), Turtia, Tyyskälä, Uusi-Purskova, Uusi-Puutosti, Veikkola, Vohkana, Voutila (Foutila), Vuitti, Väisälä, Ylä-Purskova Naapuriseurakunnat Hietamäki , Kolppana , Kupanitsa , Ropsu , Spankkova , Tuutari , Venjoki

Viipurin kaupunkiin perustettiin ortodoksinen seurakunta välittömästi venäläisten vallattua sen isonvihan aikana. Seurakunta käytti kirkkonaan 1780-luvulle asti vanhaa tuomiokirkkoa, joka tunnettiin tänä aikana Vapahtajan syntymän katedraalina. Uusi pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen tuomiokirkko, valmistui 1790-luvun alussa. Myöhemmin Viipurissa oli kaksi ortodoksista seurakuntaa, toinen siviili- ja toinen sotilasseurakunta. Viipurin ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Viipuriin kuuluneen Pietarin esikaupunkialueen venäläinen väestö rakensi aikoinaan itselleen oman kirkon. Lisäksi kaupungissa oli sotilaskirkkoja puolisen tusinaa. 1780-luvun alussa oli Pietarin esikaupunkialueella lisäksi Petropaulovskin hospitaalikirkko sekä rykmentinkirkko Aninan puiston alueella ja Velikolugin rykmentin kirkko. Pantsarlahdessa oli Tobolskin rykmentin kirkko ja Havilla Pyhän Nikolain kappeli. Muut nimet Viipurin ortodoksinen seurakunta Arkisto Viipurin ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1819. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1985. Kansallisarkisto on digitoinut Viipurin ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Varkauteen perustettiin yksi 14 Suomen ortodoksisista seurakunnista Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Seurakunta palveli Enonkosken, Heinäveden, Joroisten, Kangaslammen, Kerimäen, Leppävirran, Punkaharjun, Puumalan, Rantasalmen, Savonlinnan, Savonrannan, Sulkavan ja Varkauden ortodokseja. Varkauden ortodoksinen seurakunta yhdistyi Mikkelin seurakunnan kanssa Saimaan ortodoksiseksi seurakunnaksi 1.1.2017. Muut nimet Varkauden ortodoksinen seurakunta Arkisto Varkauden ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1952. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1950–1970. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Valkeasaaren ortodoksinen kappeliseurakunta Pietarin kuvernementissa. Muut nimet Valkeasaaren ortodoksinen kappeliseurakunta Arkisto Valkeasaaren ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1902 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1906. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1906–1916. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Valamon luostarin sanotaan syntyneen munkkierakko Sergein käännytysmatkan myötä 1000-luvulla tai joidenkin tietojen mukaan vasta 1300-luvulla. Sergein jälkeen munkki Herman perusti varsinaisen luostarin Pohjois-Laatokan Valamon saarelle. Talvisodan aikana luostarin veljestö siirtyi Kannonkoskelle ja sieltä Heinävedelle. Heinävedelle perustettiin Uusi Valamo, joka on panostanut matkailuun 1970-luvulta alkaen. Muut nimet Valamon luostariseurakunta, Valamon ortodoksinen seurakunta Arkisto Valamon ortodoksisen seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1801–1806. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Suomen sodan jälkeen Vaasaan sijoitettiin venäläisiä sotilaita ja näiden mukana kaupunkiin tuli kauppiaita ja siviilejä. Alkulan talo toimi alkuaan sotilaskirkkona, kunnes siviileitä varten yritettiin saada oma kirkko 1813 ja 1822. Lupa kirkon rakentamiselle annettiin 1849, mutta se valmistui vasta Vaasan kaupungin palon jälkeen 1862. Seurakunta aloitti toimintansa ja tällöin sillä oli yhteensä vain 88 jäsentä. Seurakunnan väkimäärä pysyi alhaisena siirtoväen seudulle asuttamiseen saakka. Seurakunnalla on ollut rukoushuoneet myös Lapualla, Kokkolassa ja Pietarsaaressa. Muut nimet Vaasan ortodoksinen seurakunta Arkisto Vaasan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1864 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1863. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1861–1995. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Perustettiin 1853. Karjalankannaksen länsiosassa ei ollut mainittavasti ortodokseja, mutta seurakunta palveli Uudenkirkon lisäksi myös Kanneljärven ja Kuolemajärven venäläisiä tilanomistajia ja huvila-asukkaita. Seurakunnan pääkirkko rakennettiin Kirkkojärvelle 1853 ja muita kirkkoja rakennettiin Kaukjärvelle samana vuonna ja Kristuksen kirkastumisen kirkko Mustamäkeen 1913. Uudenkirkon ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Uudenkirkon ortodoksinen seurakunta Arkisto Uudenkirkon ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1893 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1854. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1854–1951. Kansallisarkisto on digitoinut Uudenkirkon ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha