Perustettiin 1640. Uusi kirkko rakennettiin kivestä 1839. Seurakunnassa oli 8 086 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Skuortisa oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin viidenneksi suurin luterilainen seurakunta. Kylät Ahmosi, Ahokas, Akkala, Ala-Purskova, Aropakkasi, Autio-Tukenitsa, Hatsinanmylly, Huittula, Ihalaisi, Iistinä, Ikatla, Juvaisi, Kaijasi, Kainolaisi, Karhunkylä, Kemppilä, Kesälä, Kiurula, Kolmikanta, Kolmola, Korpikylä, Koskelaisi, Kouhia, Kuitusi, Kämärä, Laitisi, Lusikkala, Malkkila (Tynilä), Metiäisi, Motsina, Multia, Mutakylä, Muttala, Myllykylä, Niisnova, Nikreuksenkylä, Nousiaisi, Näppilä, Ontrova, Orava, Pekkala, Pellilä, Peräjärvi, Petrova, Peussala, Pieni-Iistinä, Pieni-Reisinä (Koljonkylä), Pietilä, Pitkälä, Pokkisen Purskova, Punakkala, Pöllä (Sepänkylä), Pöyhölä, Riepposi, Ruotsila, Rähmösi, Rätönkylä, Saalisi, Skuoritsa, Sokkala, Suo-Tukenitsa, Suuri-Puutosti, Suuri-Reisinä, Suuri-Taaitsa, Tehvinä, Tervola, Tervola (Sämpsänpalo), Turtia, Tyyskälä, Uusi-Purskova, Uusi-Puutosti, Veikkola, Vohkana, Voutila (Foutila), Vuitti, Väisälä, Ylä-Purskova Naapuriseurakunnat Hietamäki , Kolppana , Kupanitsa , Ropsu , Spankkova , Tuutari , Venjoki

Viipurin kaupunkiin perustettiin ortodoksinen seurakunta välittömästi venäläisten vallattua sen isonvihan aikana. Seurakunta käytti kirkkonaan 1780-luvulle asti vanhaa tuomiokirkkoa, joka tunnettiin tänä aikana Vapahtajan syntymän katedraalina. Uusi pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen tuomiokirkko, valmistui 1790-luvun alussa. Myöhemmin Viipurissa oli kaksi ortodoksista seurakuntaa, toinen siviili- ja toinen sotilasseurakunta. Viipurin ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Viipuriin kuuluneen Pietarin esikaupunkialueen venäläinen väestö rakensi aikoinaan itselleen oman kirkon. Lisäksi kaupungissa oli sotilaskirkkoja puolisen tusinaa. 1780-luvun alussa oli Pietarin esikaupunkialueella lisäksi Petropaulovskin hospitaalikirkko sekä rykmentinkirkko Aninan puiston alueella ja Velikolugin rykmentin kirkko. Pantsarlahdessa oli Tobolskin rykmentin kirkko ja Havilla Pyhän Nikolain kappeli. Muut nimet Viipurin ortodoksinen seurakunta Arkisto Viipurin ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1805 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1819. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1985. Kansallisarkisto on digitoinut Viipurin ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Varkauteen perustettiin yksi 14 Suomen ortodoksisista seurakunnista Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien uudelleenjärjestelyssä 1.1.1950, kun siirtoväen asuttaminen oli suoritettu loppuun ja kaikkien luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien toiminta oli päättynyt 31.12.1949. Seurakunta palveli Enonkosken, Heinäveden, Joroisten, Kangaslammen, Kerimäen, Leppävirran, Punkaharjun, Puumalan, Rantasalmen, Savonlinnan, Savonrannan, Sulkavan ja Varkauden ortodokseja. Varkauden ortodoksinen seurakunta yhdistyi Mikkelin seurakunnan kanssa Saimaan ortodoksiseksi seurakunnaksi 1.1.2017. Muut nimet Varkauden ortodoksinen seurakunta Arkisto Varkauden ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1952. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1950–1970. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Valkeasaaren ortodoksinen kappeliseurakunta Pietarin kuvernementissa. Muut nimet Valkeasaaren ortodoksinen kappeliseurakunta Arkisto Valkeasaaren ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1902 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1906. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1906–1916. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Valamon luostarin sanotaan syntyneen munkkierakko Sergein käännytysmatkan myötä 1000-luvulla tai joidenkin tietojen mukaan vasta 1300-luvulla. Sergein jälkeen munkki Herman perusti varsinaisen luostarin Pohjois-Laatokan Valamon saarelle. Talvisodan aikana luostarin veljestö siirtyi Kannonkoskelle ja sieltä Heinävedelle. Heinävedelle perustettiin Uusi Valamo, joka on panostanut matkailuun 1970-luvulta alkaen. Muut nimet Valamon luostariseurakunta, Valamon ortodoksinen seurakunta Arkisto Valamon ortodoksisen seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1801–1806. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Suomen sodan jälkeen Vaasaan sijoitettiin venäläisiä sotilaita ja näiden mukana kaupunkiin tuli kauppiaita ja siviilejä. Alkulan talo toimi alkuaan sotilaskirkkona, kunnes siviileitä varten yritettiin saada oma kirkko 1813 ja 1822. Lupa kirkon rakentamiselle annettiin 1849, mutta se valmistui vasta Vaasan kaupungin palon jälkeen 1862. Seurakunta aloitti toimintansa ja tällöin sillä oli yhteensä vain 88 jäsentä. Seurakunnan väkimäärä pysyi alhaisena siirtoväen seudulle asuttamiseen saakka. Seurakunnalla on ollut rukoushuoneet myös Lapualla, Kokkolassa ja Pietarsaaressa. Muut nimet Vaasan ortodoksinen seurakunta Arkisto Vaasan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1864 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1863. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1861–1995. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Perustettiin 1853. Karjalankannaksen länsiosassa ei ollut mainittavasti ortodokseja, mutta seurakunta palveli Uudenkirkon lisäksi myös Kanneljärven ja Kuolemajärven venäläisiä tilanomistajia ja huvila-asukkaita. Seurakunnan pääkirkko rakennettiin Kirkkojärvelle 1853 ja muita kirkkoja rakennettiin Kaukjärvelle samana vuonna ja Kristuksen kirkastumisen kirkko Mustamäkeen 1913. Uudenkirkon ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakuntien tavoin 31.12.1949. Muut nimet Uudenkirkon ortodoksinen seurakunta Arkisto Uudenkirkon ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1893 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1854. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1854–1951. Kansallisarkisto on digitoinut Uudenkirkon ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Rajakartta: Uukuniemi Perustettiin Stolbovan vuoden 1617 rauhan jälkeen luterilaiseksi seurakunnaksi, jolla oli oma kirkkoherra ainakin 1632. Seurakuntaa kutsuttiin alkuaan myös Kesälahdeksi, sillä kirkko ja pappila sijaistivat Kesälahden kylässä. Paremman tilan saamiseksi rakennettiin kuninkaan vuonna 1675 antamalla luvalla toinen kirkko Uukuniemen Pyhämäelle 1692 ja se vihittiin käyttöön 11.3.1694. Kirkon poltti ukkosen tuli 19.7.1694, jonka jälkeen rakennettiin uusi ristikirkko 1699 ja se vihittiin käyttöön 24.2.1700. Uusi kirkko rakennettiin 1709 ja uudelleen 1853. Vanhan kellokastarin poltti ukkosen tuli 3.6.1849. Uudenkaupungin rauhassa pitäjä jaettiin kahtia, Uukuniemi jäi Venäjän puolelle ja Kesälahti Ruotsin puolelle. Tämän seurauksena Kesälahdelle asetettiin oma kirkkoherra 1721 ja Kesälahti erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1728. Muut nimet Uguniemi Maakirjakylät Härkälä, Kalattoma, Kokonlahti, Kumpu, Latvasyrjä, Marttinansaari, Matri, Mensunvaara, Niukkala, Parikka, Ristlahti, Rossinniemi, Sikopohja, Uukuniemi (Kirkonkylä), Ännikkä (Ännikänniemi) Naapuriseurakunnat Jaakkima , Kesälahti , Kitee , Parikkala , Ruskeala , Saari , Sortavala Papisto Kirkkoherran virkataloksi Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernööri, sotamarsalkka ja vapaaherra Otto Wihelm von Fersen määräsi Jeremias Yrjönpojan, Olavi Pöyhösen ja Lauri Kokon kruununtilat 29.9.1696, kun seurakunta oli jo 1693 luvannut rakentaa virkatalon. Virkataloon kuului sekä 73,54 hehtaarin suuruinen osa Matalajärven laskemisella kuivatusta lietteestä Matrin kylässä, 16 kilometriä talvitieltä, josta 19,25 hehtaaria oli luhtaa ja 54 hehtaaria metsää, että Ristolan augmenttitila Latvasyrjän kylässä, joka sijaitsi kesällä 44 ja talvella 21 kilometrin päässä virkatalosta. Ristolan augmenttitilaa viljeli lampuoti, joka maksoi vuotuisena vuokrana osan sadosta ja piti huoneet kunnossa. Toinen augmenttitila lohkaistiin pois isojaossa 1848. Kappalaisen virkataloon kuului myöskin 32,08 hehtaarin suuruinen osa Matalajärven lietteestä, josta 11,35 hehtaaria oli luhtaniittyä ja 20,73 metsää, sekä Puuston aputila, jolla sijaitsi metsänvartijan torppa. Papiston palkasta tehtiin suostumus 14.7.1848. Kirkkoherrat 1632–1673 Martti Fabritius 1673–1684 Jonas Ulrichius 1684–1690 Samuel Germanicus 1691–1700 Fabian Isaaksson Nircko 1701–1710 Peter Hartz 1710–1731 Gregorius S. Wastin 1731–1741 Sveno Wastin 1741–1762 Samuel Wastin 1762–1786 Johan Schroeder 1788–1802 Jakob Johan Slottman 1803–1823 Johan Schroeder 1824–1837 Anders Landgren 1838 Karl Gustaf Strömborg 1840–1845 Johan Boxström , ensin vt. 1846–1848 Erik Niklander 1849–1865 Anders Emanuel Berner 1865–1874 Aleksander Fredrik Alander 1875–1910 Aleksander Walle 1936–1943 Bruno Kunnala 1945–1949 Ilmari Saukkonen Kappalaiset 1651–1684 Samuel Germanicus 1684–1701 Matti Molarius 1702–1710 Jakob Johannes Ruthenius 1714–1728 Sveno Wastin 1735–1752 Carl Wastén 1752–1791 Gustaf Stråhlman 1793–1798 Henrik Esaias Mondén 1798–1815 Jakob Charenius 1816–1841 Karl Fredrik Lukander , ensin vt. kappalainen 1842–1856 Berndt Magnus Zilliacus 1857–1867 Gabriel Plathan 1868–1876 Isaak Alexis Wallenius 1876 Henrik Salenius 1877–1889 Paavo Poutiainen 1897 August Kyyniö 1897–1901 Bror Dahlgren 1901 Paavo Paunu 1901–1903 Akseli Kytö 1903–1904 Matti Lauha 1914–1921 Matti Markkanen 1921–1923 Niilo Mustola 1924–1934 Juho Nukari 1935–1939 Matti Tukia 1939–1948 Tauno Kalervo Rantalainen Apulaispapit 1726–1727 J. Wastin, kirkkoherran apulainen 1752 G. Stråhlman , armovuodensaarnaaja 1762–1763 J. Schroeder, kirkkoherran apulainen 1787 J. Åkerstedt , armovuodensaarnaaja 1789 A. Ahlgren, apulaispappi 1793 C. Appelroth , kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1798–1804 J. F. Hulkovius, kirkkoherran apulainen 1806–1809 G. G. (G. W.) Åkerblom , kirkkoherran apulainen 1810–11 A. J. Wahlberg , kirkkoherran apulainen 1815–1817 Johan Reinhold Vinter , virka– ja armovuodensaarnaaja 1823–1826 Gustaf Stråhlman , armovuodensaarnaaja 1827–1828 Johan Ollberg , kirkkoherran apulainen 1828–1830 David Arenius , kirkkoherran apulainen 1830 Johan Fredrik Palm , kirkkoherran apulainen 1831–1832 August Blomqvist , kirkkoherran apulainen 1832–1837 Bengt Simming , sijaiskirkkoherra, kappalaisen apulainen 1833 Gustaf Gabriel Bonsdorff , kappalaisen apulainen 1837–1838 Jonas Justén , virkavuodensaarnaaja 1838–1840 Anders Nord , armovuodensaarnaaja ja sijaiskirkkoherra 1840 Alexander Asp , sijaiskirkkoherra 1840–1843 Karl Liljeqvist , kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja 1842–1843 Karl Alfred Nystén , vt. kirkkoherra 1845–1850 Niklas Emanuel Tengén , sijaiskirkkoherra 1854–1858 Gabriel Plathan , vt. kappalainen 1879–1889 Paul Poutiainen , vt. kappalainen 1889–1896 Heikki Hukkanen , vt. kappalainen 1897 August Hjalmar Kyyniö , vt. kappalainen 1897–1901 Bror Artur Rudolf Dahlgren , vt. kappalainen 1901 Paavo Ilkka Paunu , vt. kappalainen 1901–1903 Akseli Kytö , vt. kappalainen 1903 Kaarle Teodor Nikolai Hulkkonen , vt. kappalainen 1903–1904 Matti Nikodemus Lauha , vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen 1904– Juho Nukari , vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1908 Pekka Hyttinen , kirkkoherran apulainen Arkisto Uukuniemen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1690, tilikirjat vuodesta 1699 ja historiakirjat vuodesta 1691. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1690–1922. Kansallisarkisto on digitoinut Uukuniemen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1890-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin Tuusulaan sijoitetun venäläisen tykistörykmentin upseeriston aloitteesta sotilaita ja halukkaita siviilejä varten 1895. Tuusulan venäläinen varuskuntakirkko eli Pyhän Nikolaoksen kirkko rakennettiin venäläisen arkkitehti Šaposnikovin piirustusten mukaan 1897–1900. Kirkon kellot nostettiin paikoilleen Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin läsnäollessa maaliskuussa 1900 ja kirkko vihittiin käyttöön saman vuoden lokakuussa. Itsenäistyneessä Suomessa ortodoksisten sotilaskirkkojen toiminta lakkautettiin viimeistään 1918 mutta Tuusulan ortodoksisen seurakunnan toiminta jatkui erityisluvalla vuoteen 1922, jolloin sen kirkko suljettiin. Käyttämätön ja rapistunut kirkko purettiin 1958, jonka jälkeen kirkon ympärillä ollut hautausmaa hiljalleen katosi. Muut nimet Tuusulan Nikolain ortodoksinen seurakunta Arkisto Tuusulan ortodoksisen seurakunnan metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1897. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1897–1918. Tuusulassa toimi myös väliaikaisen sotilassairaalan ortodoksinen sotilasseurakunta, jonka arkistossa on säilynyt esimerkiksi rippi- eli pääkirja vuosilta 1858–1861, syntyneiden luettelot vuosilta 1859–1861, kuolleiden luettelot vuosilta 1856–1861 sekä ripillä ja ehtoollisella käyneiden luetteloita vuosilta 1857–1861. Sotilasseurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1855–1861. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Turkuun rakennettiin arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten pohjalta ortodoksinen kirkko, Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko, kaupungin kauppatorin laidalle keisarin 5.1.1838 määräyksellä. Kirkko vihittiin käyttöön 2.9.1846, jonka jälkeen seurakunta aloitti toimintansa. Seurakuntaan kuuluivat Varsinais-Suomen alueen sekä Ahvenanmaan ortodoksit. Seurakunnan väkimäärästä puolet oli ulkomaalaisia 1920-luvulla. Muut nimet Turun ortodoksinen seurakunta Arkisto Turun ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista alkavat vuodesta 1845. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1845–1958. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi