Haminan ortodoksinen seurakunta perustettiin, kun Haminan kaupunkiin rakennettiin uusklassismia ja bysanttilaisia muotoja edustava Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko 1837. Kaupungissa asui 1900-luvun alussa 250 ortodoksia, joista 115 oli passilla oleskelleita venäläisiä. Seurakuntaan kuului alkuaan myös Kotkan ortodoksinen seurakunta, joka erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1910. Seurakunta palveli Kyminlinnaan sijoitettuja Vienan ja Aunuksen pakolaisia 1921–1922. Muut nimet Haminan ortodoksinen seurakunta Arkisto Haminan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1784 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1803. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1769–2005. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Uudenkirkon Halilan kylään perustettiin sanatorio eli parantola 1889 ja Venäjän keisari Aleksanteri III osti parantolan venäläisten sotilaiden hoitokodiksi 1892. Sotilaita varten perustettiin seurakunta ja sen puinen kirkko vihittiin Pyhän Aleksanteri Nevskin nimikoksi 21.5.1893. Venäjän vallankumouksen jälkeen parantolan potilaiksi hakeutui pääasiassa venäläisiä emigrantteja. Seurakunta lakkautettiin 1919. Venäjän keisarillisen hovin omistuksesta Suomen valtion haltuun itsenäistymisen jälkeen päätynyt parantolan kirkko myytiin tarpeettomana 1925, jonka jälkeen se muutettiin luterilaiseksi Halilan keuhkotautiparantolan kirkoksi. Muut nimet Halilan sanatorion ortodoksinen seurakunta Arkisto Halilan sanatorion ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1899 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1895. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1893–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Suojärven lahjoitusmaan omistaja, kreivitär Anna Aleksejevna Orlova-Tshesmenskaja perusti Annan rautaruukin Salonjärven ja Suojärven väliselle kankaalle 1809. Myöhemmin 1825–1856 ruukin omistivat pietarilaiset Gromovin veljekset ja heidän jälkeensä Venäjän kruunu. Ruukin päällystö oli venäläisiä, kuten myös suurin osa myös työntekijöistäkin, joista alkuaan osa oli tuotu orjina ruukille työskentelemään. Seurakunnan 177 asukkaasta suomalaisia oli 27 vuonna 1860. Ruukin kankirauta- ja manufaktuuripaja lopetti toimintansa 1881 ja masuuni suljettiin 1905. Seurakunta sijaitsi hallinnollisesti Suojärven kunnan alueella. Annantehtaan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Pyhän Annan rautaruukki Arkisto Annantehtaan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1898 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1899. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1976. Suurin osa seurakunnan vahemmista kirkonkirjoista tuhoutui ilmeisesti talvisodan aikana ja myöhemmin Savo-Karjalan maakunta-arkistossa sanotaan olleen vain "pieni korillinen irrallisia papereita". Seurakunnan arkistoon lukeutuu Annantehtaan lahjoitusmaidenhoitajan kirjeenvaihtoa vuosilta 1856–1863. Kansallisarkisto on digitoinut Annantehtaan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Rajakartta: Nyby Hovineuvos Johan Nylander perusti Iin Olhavan kylään Nybyn eli Säynäjoen lasiruukin kuninkaan luvalla 18.9.1782. Ruukin ympärille muodostuneelle tehdasseurakunnalle asetettiin oma saarnaaja 1786. Ruukki aloitti toimintansa syksyllä 1784 ja tehtaan toiminta loppui 1885. Anomukseen erottaa tehdasseurakunta Iin emäseurakunnasta itsenäiseksi antoi kuningas kieltävän päätöksen 1793 eikä saarnaajaa asetettu uudelleen enää vuoden 1803 jälkeen. Tehdasseurakunnan kirkko valmistui 1785. Myöhemmin tätä rukoushuoneeksi muutettua kirkkoa ei pidetty enää kunnossa eikä siinä lopulta pidetty enää lainkaan jumalanpalveluksia. Muut nimet Olhava, Säynäoja Naapuriseurakunnat Ii Papisto Tehtaan saarnaajat 1786–1791 Benjamin Sinius 1792–1803 Karl Abraham Keckman , virka lakkautettiin Arkisto Nybyn tehdasseurakunnan historiakirjat alkavat vuodesta 1787. Kansallisarkisto on digitoinut Nybyn seurakunnan kirkonkirjat ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Linkit Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Juankoski Juankosken eli Juan tehdas perustettiin Nilsiän emäseurakuntaan 1746. Tehtaalla oli oma saarnaaja 1758–1763, 1789–1795, 1799–1802, 1804–1805 ja vakituisesti vuodesta 1861. Keisarillisilla käskykirjeillä 4.10.1861 ja 9.10.1862 määrättiin, että jumalanpalveluksia oli pidettävä tehdasseurakunnassa vähintään kerran kuukaudessa ja suurina juhlapäivinä. Tämän lisäksi saarnaaja oli velvollinen opettamaan tehtaan kansakoulussa vähintään 16 tuntia viikossa ja pitämään kirkonkirjoja. Tehtaan omistaja sai itse kutsua saarnaajan. Siirrettiin kuuluvaksi perustettavaan Muuruveden emäseurakuntaan Keisarillisen senaatin päätöksellä 25.1.1899. Erotettiin Muuruvedestä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1923. Juankosken kunta perustettiin 1923 ja muodostettiin kaupungiksi 1998. Muuruveden ja Säyneisten kunnat liitettiin Juankosken kuntaan 1971 mutta seurakunnat yhdistyivät vasta 2003. Muut nimet Jukkais, Juva, Juvankoski, Strömsdal, Störmdalsbruk Maakirjakylät Akonvesi, Hipanlahti, Hirvisaari, Kellolahti, Kotasalmi, Muuruvesi (Muurue), Vehkalahti Naapuriseurakunnat Kaavi , Muuruvesi , Tuusniemi Papisto Vuonna 1898 tehtaan saarnaaja nautti 400 ruplan eli 1 600 markan palkkaa sekä sai vapaat asuinhuoneet ja polttopuut. Saarnaaja oli myös tehtaan sekakansakoulun johtaja ja nautti tehtaan omistaja Dmitri Ponomareffin aikana erillisenä palkkiona 800 markkaa tästä toimesta. Saarnaajan papin palkan maksamisesta vastasi tehtaan johtaja ja seurakunta ei maksanut mitään. Saarnaaja 1758 Gustaf Jakob Hoffren 1759–1763 Johan Krogerus Virka täyttämättä 1763–89. 1789–1792 Gabriel Lagus 1793–1795 Karl Gustaf Mollerus 1799–1804 Anders Johan Brosell 1804–1805 Erik Venell , virka lakkautettuna 1805–62. 1862–1867 Karl Fritjof Calonius 1867–1886 Frans Niklas Lackström 1886–1902 Josef Holmström, vt. saarnaaja ja kansakoulun johtaja Arkisto Juankosken seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1863. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1862–2002. Seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat vaikuttavat tuhoutuneen, sillä Nilsiän kirkonkirjoissa on vain hajamerkintöjä Juankoskelta vuosina 1758–1805. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut Juankosken seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin keisarillisella käskykirjeellä 8.12.1865 Leppävirtaan kuuluvaksi tehdasseurakunnaksi, johon kuului Varkauden saari ja Kosulanniemen tila rekisterinumerolla 1. Lupa oman saarnaajan asettamiseen oli annettu 4.10.1861. Kysymys kaupungin perustamisesta paikalle oli esillä jo 1700-luvulla. Kaupungin perustamisesta määrättiin keisarillisella asetuksella 18.9.1856 mutta hanke ei tuolloin toteutunut. Varkauden eli Laivalinnan varustuspaikalle oli sijoitettuna osa laivastoa 1808, jolloin paikkakunnalla oli oma saarnaaja. Tehdas sai privilegiot 1815. Kirkko rakennettiin 1861 ja sitä laajennettiin 1869. Laajennettu kirkko toimi samalla kansakoulun huoneistona. Kirkko häväistiin sisällissodan aikana 1918. Muodostettiin kauppalaksi 1929 ja vuonna 1931 seurakunta erotettiin Leppävirran, Joroisten ja Rantasalmen seurakuntien osista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, joka aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Maakirjakylät Häyrilä, Joroisniemi, Järvikylä, Katisenlahti, Kopolanniemi, Kotkatlahti, Kuronlahti, Lahnalahti, Lapinmäki, Luttila, Pitkälänniemi, Pussitaipale, Puurtila, Ruokojärvi, Ruokoniemi, Tanskansaari, Unnukansalo, Varkaus, Voinsalmi Naapuriseurakunnat Joroinen , Leppävirta Papisto Papin asunto, johon kuului vapaa valo ja polttopuut, oli kirkkorakennuksen yhteydessä ja se oli kokonaisuudessaan tehtaan ylläpidettävä. 1800-luvun lopulla saarnaajan palkka oli tehtaan isännöitsijältä 1 600 markkaa, tehtaan kirjoissa olevalta työväeltä 1 000 markkaa sekä Leppävirran kappalaiselle ennen maksetut viisi tynnyriä 11 kappaa viljaa, joista suoritettiin rahassa 147 markkaa 90 penniä. Ollessaan kansakoulun johtajana saarnaajalla oli sekä kansakoulunopettajan palkka valtiolta ja muut virkaan kuuluvat edut. Kirkkoherrat 1931–1954 Kustaa Evert Sarsa (Snellman) Saarnaajat 1808 Moliis Klas Magnus 1862–1882 Anders Gustaf Vesterlund 1882–1888 Gustaf Durchman , ensin vt. saarnaaja 1888–1896 Vilhelm Lagus , ensin vt. saarnaaja 1893–1913 Anshelm Bernhard Caselius , ensin vt. saarnaaja 1913–1918 Yrjö Efraim Kivenoja (Kivioja) 1916–1917 Juho Ilmari Hyvärinen, vt. saarnaaja 1918 Veikko Ilmari Koivisto (Likander), vt. saarnaaja 1920–1931 Kustaa Evert Sarsa (Snellman) Arkisto Varkauden seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1865 ja historiakirjat vuodesta 1866. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut Varkauden seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Koski Perustettiin Marttilan emäseurakunnan kappeliksi, kun Kosken kartanon herra kapteeni Gustaf Grass rakennutti kirkon 1647. Seurakuntaa kutsuttiin alkuaan nimellä Ylistaro. Uudet kirkot rakennettiin 1656 ja 1679. Kuningas antoi 22.12.1802 kieltävän vastauksen anomukseen erottaa kappeli itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi. Erotettiin Marttilasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1910 ja ero toteutui 1913, jolloin ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa. Kosken kunta perustettiin 1869. Muut nimet Koskis, Koski Tl, Ylistaro Maakirjakylät Halikkola, Harmaa (Haukanböle), Hongisto, Isosorvasto, Jättälä, Kattelus, Koivukylä, Koski, Liiporla, Myllykylä, Partela, Patakoski, Talola, Tapala, Tausela, Tuimala, Vähäsorvasto, Värmelä Naapuriseurakunnat Kuusjoki , Marttila , Mellilä , Somero , Ypäjä Papisto Kirkkoherrat 1913–1938 Ludvig Närvi (Nikander) 1940–1945 Johannes Adolf Kuusisto 1946– Georg Erik (Erkki) Normaja Kappalaiset 1647–1670 Sakarias Judius 1670–1679 Pietari Wallius 1679–1689 Kaarle Torlenius 1692–1708 Eerik Reilinus 1708–1722 Pietari Procopaeus 1723–1753 Henrik Säkylensis 1754–1766 Simo Becksten 1767–1780 Henrik Gummerus 1781–1790 Henrik Hammarén 1792–1806 Gabriel Gottleben 1808–1837 Joakin Johan Johnsson 1840–1853 Samuel Anders Alm 1854–1865 Bernhard Taxell 1866–1874 Viktor Magnus Hellsten 1874–1883 Johan Ferdinand Lahtonen 1884–1888 Jebets Jesiel Judi Judén 1891–1897 Henrik August Mäkinen 1898–1913 Ludvig Närvi (Nikander) Ylimääräiset papit 1689–1692 Eerik Reilinus , armovuodensaarnaaja 1791–1793 Juhana Standelius, armovuodensaarnaaja 1806–1807 Tomas Timoteus Kriander , välisaarnaaja 1807–1808 Johan Järnström , välisaarnaaja 1828–1832 Henrik Gabriel Johnsson , kappalaisen apulainen 1832–1834 Karl Fabian Sahlberg , kappalaisen apulainen 1834–1838 Josef Ramstadius , kappalaisen apulainen 1838–1840 Adrian Elers , armovuodensaarnaaja 1853–1854 Sven Emil Krook , välisaarnaaja 1865–1866 Anders Engman , välisaarnaaja 1883–1884 Jebets Jesiel Judi Judén , välisaarnaaja 1888 Henrik August Mäkinen , vt. kappalainen 1888–1891 Alfred Nauklér , vt. kappalainen 1897–1898 Isak Elenius , vt. kappalainen 1938–1940 Väinö Verner Kivistö, vt. kirkkoherra 1945–1946 Niilo Moisio, vt. kirkkoherra Arkisto Kosken seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1738, tilikirjat vuodesta 1648 ja historiakirjat vuodesta 1696. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Turussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1648–1964. Vihittyjen luettelot vuosilta 1744–1802 ja kuolleitten luettelot vuosilta 1747–1802 katosivat keväällä 1893 seurakunnan arkistosta. Uutta pappilaa rakennettaessa luetteloita kuljetettiin kelirikon aikana laatikossa virkaa tekevän kirkkoherran tilapäiseen asuntoon Heikkilän talossa, kun hevoset pillastuivat ja ajopelit kaatuivat Hankalan majatalon ja Etolan tienhaaran välillä olevassa mäessä. Laatikko rikkoutui ja kirjat joutuivat lokaan maantielle, jonne kuljettaja ne jätti. Kansallisarkisto on digitoinut Kosken seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Lapinlahden sairaala mielisairaita varten perustettiin Helsingin kaupunkiin 1841. Sairaalan oman saarnaajan palkasta annettiin keisarillinen asetus 4.2.1840 ja ensimmäinen saarnaaja astui virkaan 1842. Sairaalaa ja Helsingin kaupungin yleistä sairashuonetta varten asetettiin molempiin omat saarnaajat Keisarillisen senaatin käskykirjeellä 15.10.1894, jossa saarnaajien palkaksi määrättiin 4 000 markkaa.

Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 vanhan Nyenin eli Nevanlinnan kaupungin paikalle, jossa oli asui luterilaisia suomalaisia ja ruotsalaisia. Pietarin kaupunkiin perustettiin yhteinen ruotsalais-suomalainen seurakunta. Seurakunta jaettiin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan 1745. Ruotsalainen seurakunta nimettiin Pyhän Katariinan seurakunnaksi 1767 ja suomalainen seurakunta Pyhän Marian seurakunnaksi 1804. Suomalaiseen seurakuntaan alkuaan kuuluneet virolaiset perustivat oman Pyhän Johanneksen seurakunnan 1787. Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan jäsenet olivat alkuaikoina kotoisin pääsääntöisesti Inkerin alueelta ja Viipurin läänistä. Kun koko Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, jäsenistöä alkoi tulla muualtakin. Suomalaisella seurakunnalla oli myös maaseurakunta, johon kuului joukko kyliä Pietarin ympäristöstä. Laajimmillaan Pyhän Marian seurakunta oli 1890-luvulla, jolloin seurakuntaan kuului yli 20 000 jäsentä. Seurakunnan toiminta vaikeutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 ja neuvostoviranomaiset lakkauttivat seurakunnan sekä takavarikoivat sen kirkkorakennuksen 1938. Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen osana Viron evankelis-luterilaista kirkkoa 1990 ja siirrettiin Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon alaisuuteen 1992. Seurakunta sai Pyhän Marian kirkkonsa takaisin 1995 ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 19.5.2002. Venäjän keisarinna Anna lahjoitti vuonna 1734 Pietarin luterilaiselle seurakunnalle tontin nykyisen Nevski Prospektin läheisyydestä, jonne rakennettiin puinen Pyhän Annan kirkko. Suomalainen seurakunta sai vuonna 1767 ensimmäisen oman kirkkonsa, joka tunnettiin Pyhän Marian nimellä. Myöhempi kirkko rakennettiin kivestä. Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien tehtävät olivat samankaltaisia kuin muidenkin luterilaisten seurakuntien. Seurakuntien papisto piti personaalikirjoja eli rippikirjoja sekä historiakirjoja eli luetteloita kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Nämä tehtävät säädettiin Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa 1832. Kirkonkirjojen pito erosi Suomen luterilaisen seurakunnan käytännöistä siinä, että kirkonkirjoista oli lähetettävä joka vuosi jäljennöset konsistorille. Konsistorin tehtävät vastasivat lähinnä Suomen hiippakuntien ja tuomikapitulien tehtäviä. Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien ympärillä toimi erilaisia yhdistyksiä, jotka eivät kuitenkaan kuuluneet virallisesti seurakuntaan tai sen hallintoon, vaikka niiden väliset yhteydet olivat kiinteät. Kirkon yhteydessä oli myös kaksi orpokotia, vaivaistalo, köyhien avustusrahasto ja koulu. Muut nimet Pyhän Marian seurakunta, Pyhän Katariinan seurakunta, S:t Katarina församling i S:t Petersburg, S:t Maria församling i S:t Petersburg Arkisto Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1793 ja historiakirjat vuodesta 1733. Seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Pietarin Pyhän Katariinan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1826 ja historiakirjat syntyneiden osalta vuodesta 1733, vihittyjen osalta vuodesta 1826 ja kuolleiden osalta vuodesta 1808. Seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin Riksarkivetissa (Marieberg) ja aineistokonaisuus kattaa vuodet 1733–1938. Seurakunnan arkisto siirrettiin Ruotsin Pietarin pääkonsulaatin arkiston kanssa Ruotsin ulkoministeriöön 1938 ja lähetettiin edelleen Riksarkivetiin 19.10.1939. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarkivet: Digitala forskarsalen Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto FamilySearch: Russia, Lutheran Church Book Duplicates 1833–1885

Rajakartta: Helsingin pitäjä Helsingin pitäjän alue kuului alkuaan Porvoon emäseurakunnan Sipoon kappeliin. Maunu Eerikinpoika antoi Helsinginjoen lohenkalastuksen Paatisten luostarille 1350. Erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ennen vuotta 1401, jolloin Anders i Räckhals, Hans Mandelin ja Michil Redesven lahjoittivat yhden veromaan, Rachhalsbölessä olleen tilan, Jumalalle ja Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkolle omien sielujensa autuuden tähden. Rachhalsbölen tilan ja Lövön saaren kuulumisesta kirkolle annettiin Keisarillisen senaatin päätös 22.11.1827. Seurakunta asetettiin Helsingin kaupungin anneksiksi kuninkaan käskykirjeellä 4.11.1652 ja määrättiin Helsingin Aleksanterin-yliopiston prebendaksi keisarillisella käskykirjeellä 5.7.1851. Anneksi lakkautettiin ja seurakunta sai oman kirkkoherran armollisella julistuksella 24.4.1865 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1867. Seurakunnan nykyisen, tiettävästi vuonna 1494 rakennetun kirkon katto ja sisustus paloivat 7.5.1893. Palon jälkeen kirkon päädyt rakennettiin tiilestä ja kunnostettu kirkko vihittiin 13.5.1894. Seurakunta siirrettiin kuulumaan perustettuun Porvoon hiippakuntaan uudessa hiippakuntajaossa 14.7.1923. Sipoon emäseurakunnan Tuusulan kappeli muodostettiin muun muassa Helsingin pitäjän osista 1643 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi tuomiokapitulin päätöksillä 1653 ja 1668. Seurakunnasta erotettiin Huopalahti 1917 sekä Oulunkylä ja Kulosaari 1919. Oulunkylä aloitti toimintansa itsenäisenä kirkkoherrakuntanta 1921 ja Kulosaari 1920. Helsingin suuressa alueliitoksessa 1946 Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin liitettiin muun muassa Tali, Pakila, Tuomarinkylä, Suutarila, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Viikki, Puotila, Mellunkylä, Herttoniemi, Herttoniemeen tuolloin kuulunut Roihuvuoren alue, Laajasalo ja Santahamina sekä osia Kaarelasta, Helsingin pitäjän kirkonkylästä ja Tikkurilasta. Lisäksi Helsinkiin liitettiin silloinen Haagan kauppala ja Huopalahden, Kulosaaren sekä Oulunkylän kunnat. Helsingin maalaiskunta muodostettiin Vantaan kauppalaksi 1972 ja kaupungiksi 1974. Kunnan hallinnollinen keskus oli Malmi vuoteen 1945 ja Tikkurila vuodesta 1946. Muut nimet Helsinge, Vanda socken, Vantaa, Vantaan pitäjä Maakirjakylät Hakkila, Hakunila, Haltiala, Hämeenkylä, Hanala, Herttoniemi, Kaarlela, Käpylä, Keimola, Kirkonkylä, Konala, Koskela, Kulosaari, Kumpula, Kuninkaala, Laajasalo, Länsisalmi, Lapinkylä, Lauttasaari, Malmi, Martinkylä, Meilahti, Mellunkylä, Munkkiniemi, Myllymäki, Niskala, Oulunkylä, Pakinkylä, Piispankylä, Pikku-Huopalahti, Puotinkylä, Riipilä, Seutula, Silvola, Sotunki, Suutarinkylä, Tali, Tapaninkylä, Tikkurila, Tolkinkylä, Tullisaari, Tuomarinkylä, Veromiehenkylä, Viikin latokartano, Viinikkala, Voutila, Vuosaari, Ylästö Naapuriseurakunnat Espoo , Helsinki , Huopalahti , Kerava , Kulosaari , Oulunkylä , Nurmijärvi , Sipoo , Tuusula , Östersundom Papisto Keisarillinen senaatti määräsi 15.12.1869 kolmasosan seurakunnan lahjoitusmaiden, vuonna 1401 lahjoitetun tilan ja Lövön saaren, vuokratuloista käytettäviksi vaivaiskassan tarpeisiin mutta varat annettiin takaisin kirkonkassalle Keisarillisen senaatin päätöksellä 7.5.1895. Pitäjänapulaisen virka asetettiin kuninkaallisella päätökselllä 21.8.1795. Seurakunnassa oli koulunopettaja ainakin 1840-luvulta alkaen. Kappalaisella oli kaksinkertaiset virkavuodet. Jumalanpalveluksen kielestä piispankäräjien pöytäkirjassa 2.6.1839. Kirkkoherran palkasta Keisarillisen senaatin päätös 14.7.1848 ja kruunun vastikejyvistä, 10 tynnyriä 17 kappaa eli 17,42 hehtolitraa viljaa, keisarillinen käskykirje 5.7.1851. Kappalaisen palkasta Keisarillisen senaatin päätös 11.11.1848. Teollisuuslaitosten ja maakauppiaitten kirkollisista maksuista Keisarillisen senaatin päätöksissä 3.3.1876 ja 12.4.1877. Kirkkoherrat 1516–1521 Jaakko Severinpoika –1535 Pietari Ragvaldinpoika 1547–1566 Kaarle Folkeson 1570–1610 Sigfrid Michaelis 1611–1640 Matias Erici 1651–1652 Sigfrid Stephani Brotherus 1867–1889 Johan Efraim Ahlgren 1891–1903 Johan Josef Fogelberg 1904–1929 Karl Alfred Ludvig Tallqvist 1930–1955 Otto Weckström Kirkkoherrat, yhteinen Helsingin kaupungin kanssa 1652–1660 Jöran Orlander 1661–1688 Andreas Laurentii Nykopensis 1688–1710 Andreas Matias Ignatius 1711–1713 Johan Serlachius 1721–1728 Johan Wång 1729–1740 Johan Fårsskåhl 1741–1765 Johan Fortelius 1767–1781 Zacharias Cajander 1783–1816 Fredrik Collin 1817–1821 Gustaf Lars Zetterman 1824–1865 Erik Anders Crohns Kappalaiset 1566 Klemens 1593 Sigfridus 1614–1641 Sigfridus Stephani Brotherus 1641–1651 Johannes Sigfridi Brotherus 1655–1680 Arvid Henrici Backman 1682–1708 Carsten Backman 1709–1711 Matias Simonii Limnander 1719–1722 Johan Finnerus 1734–1751 Sigfrid Kristogerus Morelius 1752–1796 Johan Winter 1798–1808 Johan Fredrik Boucht 1809–1821 Jakob Johan Björkstén 1822–1832 Arvid Gottfrid Nordqvist 1832–1844 Anders Fredrik Dyberg 1848–1850 Samuel Strömmer 1850–1854 Henrik Ongelin 1858–1860 Henrik Reinhold Krogell 1861–1886 Alexander Hultin 1889–1919 Knut Axel Palmroth 1920–1962 Valdemar Holmqvist Pitäjänapulaiset 1734–1752 Johan Winter 1752–1793 Thomas Salenius Apupapit ja armovuodensaarnaajat 1800–1802 Tomas Grönlund , kirkkoherran apulainen 1802–1803 Johan Lagus , kirkkoherran apulainen 1804–1805 Samuel Ceder , kirkkoherran apulainen 1805–1806 Karl Siljander , kirkkoherran apulainen 1806–1816 Johan Rönn , kappalaisen apulainen, kirkkoherranapulainen, välisaarnaaja 1815–1816 Kristian Joakim Åkerman , kirkkoherran apulainen 1816–1822 Vilhelm Lindqvist , kirkkoherran apulainen, välisaarnaaja 1824–1825 Karl Adolf Höckert , kirkkoherran apulainen 1825–1835 Karl Aspegren , kirkkoherran apulainen 1835–1843 Johan Forsberg , kirkkoherran apulainen 1838–1839 Anton Fredrik Öhman , kirkkoherran apulainen 1843–1848 Samuel Strömmer , kirkkoherran apulainen 1844–1850 Henrik Ongelin , kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja, sijaiskirkkoherra 1849–1861 Alexander Hultin , vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen, sijaiskirkkoherra 1854–1856 Henrik August Reinholm , virka- ja armovuodensaarnaaja 1856–1858 Henrik Reinhold Krogell , armovuodensaarnaaja 1889 Karl August Åberg , kirkkoherran apulainen 1902–1903 Frans Adolf Rudanko , kirkkoherran apulainen 1908– Väinö Vilhelmi Kantele, kirkkoherran apulainen Ylimääräiset papit 1808–1809 August Granit , vt. kappalainen 1809 Gustaf Adolf Brunou , vt. kappalainen 1821–1824 Lars Filip Palander , vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1859 Edvard Mennander , kappalaisen sijainen 1859–1863 Viktor Vilhelm Krogell , vt. kappalainen, kappalaisen apulainen 1886–1887 Natanael Borg , vt. kappalainen 1887–1890 Viktor Kajander, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1887–1888 Peter Alfred Eriksson , vt. kappalainen 1890–1891 Ernst Sjöblom , vt. kirkkoherra 1899–1903 Johan Vilhelm Kajander , kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1903–1904 Karl Gustaf Emanuel Mosander , vt. kirkkoherra, armovuodensaarnaaja Arkisto Helsingin pitäjän seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1730, tilikirjat vuodesta 1843 ja historiakirjat vuodesta 1822. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1401–1875. Suurin osa seurakunnan arkistosta hävitettiin isonvihan aikana. Pappila ja huomattavin osa sen ullakolla säilytetystä arkistosta, esimerkiksi rippikirjat vuosilta 1730–1768 ja 1797–1805 sekä historiakirjat vuosilta 1722–1822, tuhoutuivat palossa 20.5.1896. Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin pitäjän seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1870-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)