Suojärven lahjoitusmaan omistaja, kreivitär Anna Aleksejevna Orlova-Tshesmenskaja perusti Annan rautaruukin Salonjärven ja Suojärven väliselle kankaalle 1809. Myöhemmin 1825–1856 ruukin omistivat pietarilaiset Gromovin veljekset ja heidän jälkeensä Venäjän kruunu. Ruukin päällystö oli venäläisiä, kuten myös suurin osa myös työntekijöistäkin, joista alkuaan osa oli tuotu orjina ruukille työskentelemään. Seurakunnan 177 asukkaasta suomalaisia oli 27 vuonna 1860. Ruukin kankirauta- ja manufaktuuripaja lopetti toimintansa 1881 ja masuuni suljettiin 1905. Seurakunta sijaitsi hallinnollisesti Suojärven kunnan alueella. Annantehtaan ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Muut nimet Pyhän Annan rautaruukki Arkisto Annantehtaan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1898 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1899. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1800–1976. Suurin osa seurakunnan vahemmista kirkonkirjoista tuhoutui ilmeisesti talvisodan aikana ja myöhemmin Savo-Karjalan maakunta-arkistossa sanotaan olleen vain "pieni korillinen irrallisia papereita". Seurakunnan arkistoon lukeutuu Annantehtaan lahjoitusmaidenhoitajan kirjeenvaihtoa vuosilta 1856–1863. Kansallisarkisto on digitoinut Annantehtaan ortodoksisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi Kansallisarkisto: Katiha

Rajakartta: Nyby Hovineuvos Johan Nylander perusti Iin Olhavan kylään Nybyn eli Säynäjoen lasiruukin kuninkaan luvalla 18.9.1782. Ruukin ympärille muodostuneelle tehdasseurakunnalle asetettiin oma saarnaaja 1786. Ruukki aloitti toimintansa syksyllä 1784 ja tehtaan toiminta loppui 1885. Anomukseen erottaa tehdasseurakunta Iin emäseurakunnasta itsenäiseksi antoi kuningas kieltävän päätöksen 1793 eikä saarnaajaa asetettu uudelleen enää vuoden 1803 jälkeen. Tehdasseurakunnan kirkko valmistui 1785. Myöhemmin tätä rukoushuoneeksi muutettua kirkkoa ei pidetty enää kunnossa eikä siinä lopulta pidetty enää lainkaan jumalanpalveluksia. Muut nimet Olhava, Säynäoja Naapuriseurakunnat Ii Papisto Tehtaan saarnaajat 1786–1791 Benjamin Sinius 1792–1803 Karl Abraham Keckman , virka lakkautettiin Arkisto Nybyn tehdasseurakunnan historiakirjat alkavat vuodesta 1787. Kansallisarkisto on digitoinut Nybyn seurakunnan kirkonkirjat ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Linkit Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Juankoski Juankosken eli Juan tehdas perustettiin Nilsiän emäseurakuntaan 1746. Tehtaalla oli oma saarnaaja 1758–1763, 1789–1795, 1799–1802, 1804–1805 ja vakituisesti vuodesta 1861. Keisarillisilla käskykirjeillä 4.10.1861 ja 9.10.1862 määrättiin, että jumalanpalveluksia oli pidettävä tehdasseurakunnassa vähintään kerran kuukaudessa ja suurina juhlapäivinä. Tämän lisäksi saarnaaja oli velvollinen opettamaan tehtaan kansakoulussa vähintään 16 tuntia viikossa ja pitämään kirkonkirjoja. Tehtaan omistaja sai itse kutsua saarnaajan. Siirrettiin kuuluvaksi perustettavaan Muuruveden emäseurakuntaan Keisarillisen senaatin päätöksellä 25.1.1899. Erotettiin Muuruvedestä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1923. Juankosken kunta perustettiin 1923 ja muodostettiin kaupungiksi 1998. Muuruveden ja Säyneisten kunnat liitettiin Juankosken kuntaan 1971 mutta seurakunnat yhdistyivät vasta 2003. Muut nimet Jukkais, Juva, Juvankoski, Strömsdal, Störmdalsbruk Maakirjakylät Akonvesi, Hipanlahti, Hirvisaari, Kellolahti, Kotasalmi, Muuruvesi (Muurue), Vehkalahti Naapuriseurakunnat Kaavi , Muuruvesi , Tuusniemi Papisto Vuonna 1898 tehtaan saarnaaja nautti 400 ruplan eli 1 600 markan palkkaa sekä sai vapaat asuinhuoneet ja polttopuut. Saarnaaja oli myös tehtaan sekakansakoulun johtaja ja nautti tehtaan omistaja Dmitri Ponomareffin aikana erillisenä palkkiona 800 markkaa tästä toimesta. Saarnaajan papin palkan maksamisesta vastasi tehtaan johtaja ja seurakunta ei maksanut mitään. Saarnaaja 1758 Gustaf Jakob Hoffren 1759–1763 Johan Krogerus Virka täyttämättä 1763–89. 1789–1792 Gabriel Lagus 1793–1795 Karl Gustaf Mollerus 1799–1804 Anders Johan Brosell 1804–1805 Erik Venell , virka lakkautettuna 1805–62. 1862–1867 Karl Fritjof Calonius 1867–1886 Frans Niklas Lackström 1886–1902 Josef Holmström, vt. saarnaaja ja kansakoulun johtaja Arkisto Juankosken seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1863. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Joensuussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1862–2002. Seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat vaikuttavat tuhoutuneen, sillä Nilsiän kirkonkirjoissa on vain hajamerkintöjä Juankoskelta vuosina 1758–1805. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut Juankosken seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin keisarillisella käskykirjeellä 8.12.1865 Leppävirtaan kuuluvaksi tehdasseurakunnaksi, johon kuului Varkauden saari ja Kosulanniemen tila rekisterinumerolla 1. Lupa oman saarnaajan asettamiseen oli annettu 4.10.1861. Kysymys kaupungin perustamisesta paikalle oli esillä jo 1700-luvulla. Kaupungin perustamisesta määrättiin keisarillisella asetuksella 18.9.1856 mutta hanke ei tuolloin toteutunut. Varkauden eli Laivalinnan varustuspaikalle oli sijoitettuna osa laivastoa 1808, jolloin paikkakunnalla oli oma saarnaaja. Tehdas sai privilegiot 1815. Kirkko rakennettiin 1861 ja sitä laajennettiin 1869. Laajennettu kirkko toimi samalla kansakoulun huoneistona. Kirkko häväistiin sisällissodan aikana 1918. Muodostettiin kauppalaksi 1929 ja vuonna 1931 seurakunta erotettiin Leppävirran, Joroisten ja Rantasalmen seurakuntien osista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, joka aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Maakirjakylät Häyrilä, Joroisniemi, Järvikylä, Katisenlahti, Kopolanniemi, Kotkatlahti, Kuronlahti, Lahnalahti, Lapinmäki, Luttila, Pitkälänniemi, Pussitaipale, Puurtila, Ruokojärvi, Ruokoniemi, Tanskansaari, Unnukansalo, Varkaus, Voinsalmi Naapuriseurakunnat Joroinen , Leppävirta Papisto Papin asunto, johon kuului vapaa valo ja polttopuut, oli kirkkorakennuksen yhteydessä ja se oli kokonaisuudessaan tehtaan ylläpidettävä. 1800-luvun lopulla saarnaajan palkka oli tehtaan isännöitsijältä 1 600 markkaa, tehtaan kirjoissa olevalta työväeltä 1 000 markkaa sekä Leppävirran kappalaiselle ennen maksetut viisi tynnyriä 11 kappaa viljaa, joista suoritettiin rahassa 147 markkaa 90 penniä. Ollessaan kansakoulun johtajana saarnaajalla oli sekä kansakoulunopettajan palkka valtiolta ja muut virkaan kuuluvat edut. Kirkkoherrat 1931–1954 Kustaa Evert Sarsa (Snellman) Saarnaajat 1808 Moliis Klas Magnus 1862–1882 Anders Gustaf Vesterlund 1882–1888 Gustaf Durchman , ensin vt. saarnaaja 1888–1896 Vilhelm Lagus , ensin vt. saarnaaja 1893–1913 Anshelm Bernhard Caselius , ensin vt. saarnaaja 1913–1918 Yrjö Efraim Kivenoja (Kivioja) 1916–1917 Juho Ilmari Hyvärinen, vt. saarnaaja 1918 Veikko Ilmari Koivisto (Likander), vt. saarnaaja 1920–1931 Kustaa Evert Sarsa (Snellman) Arkisto Varkauden seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1865 ja historiakirjat vuodesta 1866. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut Varkauden seurakunnan kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Rajakartta: Koski Perustettiin Marttilan emäseurakunnan kappeliksi, kun Kosken kartanon herra kapteeni Gustaf Grass rakennutti kirkon 1647. Seurakuntaa kutsuttiin alkuaan nimellä Ylistaro. Uudet kirkot rakennettiin 1656 ja 1679. Kuningas antoi 22.12.1802 kieltävän vastauksen anomukseen erottaa kappeli itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi. Erotettiin Marttilasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1910 ja ero toteutui 1913, jolloin ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa. Kosken kunta perustettiin 1869. Muut nimet Koskis, Koski Tl, Ylistaro Maakirjakylät Halikkola, Harmaa (Haukanböle), Hongisto, Isosorvasto, Jättälä, Kattelus, Koivukylä, Koski, Liiporla, Myllykylä, Partela, Patakoski, Talola, Tapala, Tausela, Tuimala, Vähäsorvasto, Värmelä Naapuriseurakunnat Kuusjoki , Marttila , Mellilä , Somero , Ypäjä Papisto Kirkkoherrat 1913–1938 Ludvig Närvi (Nikander) 1940–1945 Johannes Adolf Kuusisto 1946– Georg Erik (Erkki) Normaja Kappalaiset 1647–1670 Sakarias Judius 1670–1679 Pietari Wallius 1679–1689 Kaarle Torlenius 1692–1708 Eerik Reilinus 1708–1722 Pietari Procopaeus 1723–1753 Henrik Säkylensis 1754–1766 Simo Becksten 1767–1780 Henrik Gummerus 1781–1790 Henrik Hammarén 1792–1806 Gabriel Gottleben 1808–1837 Joakin Johan Johnsson 1840–1853 Samuel Anders Alm 1854–1865 Bernhard Taxell 1866–1874 Viktor Magnus Hellsten 1874–1883 Johan Ferdinand Lahtonen 1884–1888 Jebets Jesiel Judi Judén 1891–1897 Henrik August Mäkinen 1898–1913 Ludvig Närvi (Nikander) Ylimääräiset papit 1689–1692 Eerik Reilinus , armovuodensaarnaaja 1791–1793 Juhana Standelius, armovuodensaarnaaja 1806–1807 Tomas Timoteus Kriander , välisaarnaaja 1807–1808 Johan Järnström , välisaarnaaja 1828–1832 Henrik Gabriel Johnsson , kappalaisen apulainen 1832–1834 Karl Fabian Sahlberg , kappalaisen apulainen 1834–1838 Josef Ramstadius , kappalaisen apulainen 1838–1840 Adrian Elers , armovuodensaarnaaja 1853–1854 Sven Emil Krook , välisaarnaaja 1865–1866 Anders Engman , välisaarnaaja 1883–1884 Jebets Jesiel Judi Judén , välisaarnaaja 1888 Henrik August Mäkinen , vt. kappalainen 1888–1891 Alfred Nauklér , vt. kappalainen 1897–1898 Isak Elenius , vt. kappalainen 1938–1940 Väinö Verner Kivistö, vt. kirkkoherra 1945–1946 Niilo Moisio, vt. kirkkoherra Arkisto Kosken seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1738, tilikirjat vuodesta 1648 ja historiakirjat vuodesta 1696. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Turussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1648–1964. Vihittyjen luettelot vuosilta 1744–1802 ja kuolleitten luettelot vuosilta 1747–1802 katosivat keväällä 1893 seurakunnan arkistosta. Uutta pappilaa rakennettaessa luetteloita kuljetettiin kelirikon aikana laatikossa virkaa tekevän kirkkoherran tilapäiseen asuntoon Heikkilän talossa, kun hevoset pillastuivat ja ajopelit kaatuivat Hankalan majatalon ja Etolan tienhaaran välillä olevassa mäessä. Laatikko rikkoutui ja kirjat joutuivat lokaan maantielle, jonne kuljettaja ne jätti. Kansallisarkisto on digitoinut Kosken seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Lapinlahden sairaala mielisairaita varten perustettiin Helsingin kaupunkiin 1841. Sairaalan oman saarnaajan palkasta annettiin keisarillinen asetus 4.2.1840 ja ensimmäinen saarnaaja astui virkaan 1842. Sairaalaa ja Helsingin kaupungin yleistä sairashuonetta varten asetettiin molempiin omat saarnaajat Keisarillisen senaatin käskykirjeellä 15.10.1894, jossa saarnaajien palkaksi määrättiin 4 000 markkaa.

Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 vanhan Nyenin eli Nevanlinnan kaupungin paikalle, jossa oli asui luterilaisia suomalaisia ja ruotsalaisia. Pietarin kaupunkiin perustettiin yhteinen ruotsalais-suomalainen seurakunta. Seurakunta jaettiin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan 1745. Ruotsalainen seurakunta nimettiin Pyhän Katariinan seurakunnaksi 1767 ja suomalainen seurakunta Pyhän Marian seurakunnaksi 1804. Suomalaiseen seurakuntaan alkuaan kuuluneet virolaiset perustivat oman Pyhän Johanneksen seurakunnan 1787. Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan jäsenet olivat alkuaikoina kotoisin pääsääntöisesti Inkerin alueelta ja Viipurin läänistä. Kun koko Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, jäsenistöä alkoi tulla muualtakin. Suomalaisella seurakunnalla oli myös maaseurakunta, johon kuului joukko kyliä Pietarin ympäristöstä. Laajimmillaan Pyhän Marian seurakunta oli 1890-luvulla, jolloin seurakuntaan kuului yli 20 000 jäsentä. Seurakunnan toiminta vaikeutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 ja neuvostoviranomaiset lakkauttivat seurakunnan sekä takavarikoivat sen kirkkorakennuksen 1938. Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen osana Viron evankelis-luterilaista kirkkoa 1990 ja siirrettiin Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon alaisuuteen 1992. Seurakunta sai Pyhän Marian kirkkonsa takaisin 1995 ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 19.5.2002. Venäjän keisarinna Anna lahjoitti vuonna 1734 Pietarin luterilaiselle seurakunnalle tontin nykyisen Nevski Prospektin läheisyydestä, jonne rakennettiin puinen Pyhän Annan kirkko. Suomalainen seurakunta sai vuonna 1767 ensimmäisen oman kirkkonsa, joka tunnettiin Pyhän Marian nimellä. Myöhempi kirkko rakennettiin kivestä. Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien tehtävät olivat samankaltaisia kuin muidenkin luterilaisten seurakuntien. Seurakuntien papisto piti personaalikirjoja eli rippikirjoja sekä historiakirjoja eli luetteloita kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Nämä tehtävät säädettiin Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa 1832. Kirkonkirjojen pito erosi Suomen luterilaisen seurakunnan käytännöistä siinä, että kirkonkirjoista oli lähetettävä joka vuosi jäljennöset konsistorille. Konsistorin tehtävät vastasivat lähinnä Suomen hiippakuntien ja tuomikapitulien tehtäviä. Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien ympärillä toimi erilaisia yhdistyksiä, jotka eivät kuitenkaan kuuluneet virallisesti seurakuntaan tai sen hallintoon, vaikka niiden väliset yhteydet olivat kiinteät. Kirkon yhteydessä oli myös kaksi orpokotia, vaivaistalo, köyhien avustusrahasto ja koulu. Muut nimet Pyhän Marian seurakunta, Pyhän Katariinan seurakunta, S:t Katarina församling i S:t Petersburg, S:t Maria församling i S:t Petersburg Arkisto Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1793 ja historiakirjat vuodesta 1733. Seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Pietarin Pyhän Katariinan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1826 ja historiakirjat syntyneiden osalta vuodesta 1733, vihittyjen osalta vuodesta 1826 ja kuolleiden osalta vuodesta 1808. Seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin Riksarkivetissa (Marieberg) ja aineistokonaisuus kattaa vuodet 1733–1938. Seurakunnan arkisto siirrettiin Ruotsin Pietarin pääkonsulaatin arkiston kanssa Ruotsin ulkoministeriöön 1938 ja lähetettiin edelleen Riksarkivetiin 19.10.1939. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarkivet: Digitala forskarsalen Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto FamilySearch: Russia, Lutheran Church Book Duplicates 1833–1885

Rajakartta: Helsingin pitäjä Helsingin pitäjän alue kuului alkuaan Porvoon emäseurakunnan Sipoon kappeliin. Maunu Eerikinpoika antoi Helsinginjoen lohenkalastuksen Paatisten luostarille 1350. Erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ennen vuotta 1401, jolloin Anders i Räckhals, Hans Mandelin ja Michil Redesven lahjoittivat yhden veromaan, Rachhalsbölessä olleen tilan, Jumalalle ja Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkolle omien sielujensa autuuden tähden. Rachhalsbölen tilan ja Lövön saaren kuulumisesta kirkolle annettiin Keisarillisen senaatin päätös 22.11.1827. Seurakunta asetettiin Helsingin kaupungin anneksiksi kuninkaan käskykirjeellä 4.11.1652 ja määrättiin Helsingin Aleksanterin-yliopiston prebendaksi keisarillisella käskykirjeellä 5.7.1851. Anneksi lakkautettiin ja seurakunta sai oman kirkkoherran armollisella julistuksella 24.4.1865 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1867. Seurakunnan nykyisen, tiettävästi vuonna 1494 rakennetun kirkon katto ja sisustus paloivat 7.5.1893. Palon jälkeen kirkon päädyt rakennettiin tiilestä ja kunnostettu kirkko vihittiin 13.5.1894. Seurakunta siirrettiin kuulumaan perustettuun Porvoon hiippakuntaan uudessa hiippakuntajaossa 14.7.1923. Sipoon emäseurakunnan Tuusulan kappeli muodostettiin muun muassa Helsingin pitäjän osista 1643 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi tuomiokapitulin päätöksillä 1653 ja 1668. Seurakunnasta erotettiin Huopalahti 1917 sekä Oulunkylä ja Kulosaari 1919. Oulunkylä aloitti toimintansa itsenäisenä kirkkoherrakuntanta 1921 ja Kulosaari 1920. Helsingin suuressa alueliitoksessa 1946 Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin liitettiin muun muassa Tali, Pakila, Tuomarinkylä, Suutarila, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Viikki, Puotila, Mellunkylä, Herttoniemi, Herttoniemeen tuolloin kuulunut Roihuvuoren alue, Laajasalo ja Santahamina sekä osia Kaarelasta, Helsingin pitäjän kirkonkylästä ja Tikkurilasta. Lisäksi Helsinkiin liitettiin silloinen Haagan kauppala ja Huopalahden, Kulosaaren sekä Oulunkylän kunnat. Helsingin maalaiskunta muodostettiin Vantaan kauppalaksi 1972 ja kaupungiksi 1974. Kunnan hallinnollinen keskus oli Malmi vuoteen 1945 ja Tikkurila vuodesta 1946. Muut nimet Helsinge, Vanda socken, Vantaa, Vantaan pitäjä Maakirjakylät Hakkila, Hakunila, Haltiala, Hämeenkylä, Hanala, Herttoniemi, Kaarlela, Käpylä, Keimola, Kirkonkylä, Konala, Koskela, Kulosaari, Kumpula, Kuninkaala, Laajasalo, Länsisalmi, Lapinkylä, Lauttasaari, Malmi, Martinkylä, Meilahti, Mellunkylä, Munkkiniemi, Myllymäki, Niskala, Oulunkylä, Pakinkylä, Piispankylä, Pikku-Huopalahti, Puotinkylä, Riipilä, Seutula, Silvola, Sotunki, Suutarinkylä, Tali, Tapaninkylä, Tikkurila, Tolkinkylä, Tullisaari, Tuomarinkylä, Veromiehenkylä, Viikin latokartano, Viinikkala, Voutila, Vuosaari, Ylästö Naapuriseurakunnat Espoo , Helsinki , Huopalahti , Kerava , Kulosaari , Oulunkylä , Nurmijärvi , Sipoo , Tuusula , Östersundom Papisto Keisarillinen senaatti määräsi 15.12.1869 kolmasosan seurakunnan lahjoitusmaiden, vuonna 1401 lahjoitetun tilan ja Lövön saaren, vuokratuloista käytettäviksi vaivaiskassan tarpeisiin mutta varat annettiin takaisin kirkonkassalle Keisarillisen senaatin päätöksellä 7.5.1895. Pitäjänapulaisen virka asetettiin kuninkaallisella päätökselllä 21.8.1795. Seurakunnassa oli koulunopettaja ainakin 1840-luvulta alkaen. Kappalaisella oli kaksinkertaiset virkavuodet. Jumalanpalveluksen kielestä piispankäräjien pöytäkirjassa 2.6.1839. Kirkkoherran palkasta Keisarillisen senaatin päätös 14.7.1848 ja kruunun vastikejyvistä, 10 tynnyriä 17 kappaa eli 17,42 hehtolitraa viljaa, keisarillinen käskykirje 5.7.1851. Kappalaisen palkasta Keisarillisen senaatin päätös 11.11.1848. Teollisuuslaitosten ja maakauppiaitten kirkollisista maksuista Keisarillisen senaatin päätöksissä 3.3.1876 ja 12.4.1877. Kirkkoherrat 1516–1521 Jaakko Severinpoika –1535 Pietari Ragvaldinpoika 1547–1566 Kaarle Folkeson 1570–1610 Sigfrid Michaelis 1611–1640 Matias Erici 1651–1652 Sigfrid Stephani Brotherus 1867–1889 Johan Efraim Ahlgren 1891–1903 Johan Josef Fogelberg 1904–1929 Karl Alfred Ludvig Tallqvist 1930–1955 Otto Weckström Kirkkoherrat, yhteinen Helsingin kaupungin kanssa 1652–1660 Jöran Orlander 1661–1688 Andreas Laurentii Nykopensis 1688–1710 Andreas Matias Ignatius 1711–1713 Johan Serlachius 1721–1728 Johan Wång 1729–1740 Johan Fårsskåhl 1741–1765 Johan Fortelius 1767–1781 Zacharias Cajander 1783–1816 Fredrik Collin 1817–1821 Gustaf Lars Zetterman 1824–1865 Erik Anders Crohns Kappalaiset 1566 Klemens 1593 Sigfridus 1614–1641 Sigfridus Stephani Brotherus 1641–1651 Johannes Sigfridi Brotherus 1655–1680 Arvid Henrici Backman 1682–1708 Carsten Backman 1709–1711 Matias Simonii Limnander 1719–1722 Johan Finnerus 1734–1751 Sigfrid Kristogerus Morelius 1752–1796 Johan Winter 1798–1808 Johan Fredrik Boucht 1809–1821 Jakob Johan Björkstén 1822–1832 Arvid Gottfrid Nordqvist 1832–1844 Anders Fredrik Dyberg 1848–1850 Samuel Strömmer 1850–1854 Henrik Ongelin 1858–1860 Henrik Reinhold Krogell 1861–1886 Alexander Hultin 1889–1919 Knut Axel Palmroth 1920–1962 Valdemar Holmqvist Pitäjänapulaiset 1734–1752 Johan Winter 1752–1793 Thomas Salenius Apupapit ja armovuodensaarnaajat 1800–1802 Tomas Grönlund , kirkkoherran apulainen 1802–1803 Johan Lagus , kirkkoherran apulainen 1804–1805 Samuel Ceder , kirkkoherran apulainen 1805–1806 Karl Siljander , kirkkoherran apulainen 1806–1816 Johan Rönn , kappalaisen apulainen, kirkkoherranapulainen, välisaarnaaja 1815–1816 Kristian Joakim Åkerman , kirkkoherran apulainen 1816–1822 Vilhelm Lindqvist , kirkkoherran apulainen, välisaarnaaja 1824–1825 Karl Adolf Höckert , kirkkoherran apulainen 1825–1835 Karl Aspegren , kirkkoherran apulainen 1835–1843 Johan Forsberg , kirkkoherran apulainen 1838–1839 Anton Fredrik Öhman , kirkkoherran apulainen 1843–1848 Samuel Strömmer , kirkkoherran apulainen 1844–1850 Henrik Ongelin , kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja, sijaiskirkkoherra 1849–1861 Alexander Hultin , vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen, sijaiskirkkoherra 1854–1856 Henrik August Reinholm , virka- ja armovuodensaarnaaja 1856–1858 Henrik Reinhold Krogell , armovuodensaarnaaja 1889 Karl August Åberg , kirkkoherran apulainen 1902–1903 Frans Adolf Rudanko , kirkkoherran apulainen 1908– Väinö Vilhelmi Kantele, kirkkoherran apulainen Ylimääräiset papit 1808–1809 August Granit , vt. kappalainen 1809 Gustaf Adolf Brunou , vt. kappalainen 1821–1824 Lars Filip Palander , vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1859 Edvard Mennander , kappalaisen sijainen 1859–1863 Viktor Vilhelm Krogell , vt. kappalainen, kappalaisen apulainen 1886–1887 Natanael Borg , vt. kappalainen 1887–1890 Viktor Kajander, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra 1887–1888 Peter Alfred Eriksson , vt. kappalainen 1890–1891 Ernst Sjöblom , vt. kirkkoherra 1899–1903 Johan Vilhelm Kajander , kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1903–1904 Karl Gustaf Emanuel Mosander , vt. kirkkoherra, armovuodensaarnaaja Arkisto Helsingin pitäjän seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1730, tilikirjat vuodesta 1843 ja historiakirjat vuodesta 1822. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1401–1875. Suurin osa seurakunnan arkistosta hävitettiin isonvihan aikana. Pappila ja huomattavin osa sen ullakolla säilytetystä arkistosta, esimerkiksi rippikirjat vuosilta 1730–1768 ja 1797–1805 sekä historiakirjat vuosilta 1722–1822, tuhoutuivat palossa 20.5.1896. Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin pitäjän seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1870-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Sipoon emäseurakunnan rukoushuonekunta, joka mainitaan kappelina jo 1693 ja jonka kirkkoa väitettiin ikivanhaksi jo 1746. Viisi Helsingin pitäjän ja kolme Sipoon talonpoikaa rakensivat kirkkorakennuksen. Kirkko kärsi isonvihan aikana erittäin pahoja vaurioita ja pikkuvihan jälkeen se oli jo niin huonossa kunnossa, että se täytyi purkaa 1700-luvun puolivälissä. Uusi puinen kirkko rakennettiin 1753. Kirkko sai kellot 1755 ja 1773. Kirkkoa kunnostettiin 1895, jolloin se sai uuden kellotapulin. Kirkko oli Sipoon papiston tarkastuksen alainen ja siinä pidettiin jumalanpalveluksia ruotsiksi, joskus suomeksikin, joka kolmas sunnuntai, kaksi kertaa peräkkäin Helsingin pitäjän ja kolmannen kerran Sipoon papiston toimesta. Sipoon kunnan Östersundomin alue liitettiin Helsingin kaupunkiin 2009. Muut nimet Itäsalmi Naapuriseurakunnat Helsingin pitäjä , Sipoo Arkisto Seurakunnalla ei tiettävästi ole ollut omaa arkistoa ja sen asukkaat lukeutuvat Sipoon seurakunnan kirkonkirjoihin. Erillistä rippikirjaa Östersundomia varten pidettiin vuosina 1799–1825. Kirjallisuudessa aiemmin esitetty tieto, että rippikirja vuosilta 1838–1848 olisi tuhoutunut Helsingin pitäjän pappilan palossa 20.5.1896, on virheellinen.

Helsingin kaupunki perustettiin Vantaanjoen suulle 1550 ja se sai privilegionsa 3.8.1569. Ensimmäinen kirkkoherra mainitaan 1555 ja kappalainen 1593. Kaupunki määrättiin siirrettäväksi Sandhamniin eli Santahaminaan 13.11.1638, seuraavana vuonna ehdotettiin kaupungin siirtämistä Södernäsiin eli Sörnäisiin ja lopulta privilegiot uudelle kaupungille annettiin 2.10.1639. Kaupunkia ei kuitenkaan rakennettu mainittuihin paikkoihin vaan Estnäsin skatelle eli Vironniemelle holhoojahallituksen kirjeiden 29.10.1640 ja 2.11.1640 mukaisesti. Anomukseen Helsingin pitäjän liittämisestä anneksina Helsingin kaupunkiin antoi kuningas ensinnä kieltävän vastauksen 25.2.1642 mutta Helsingin pitäjän maksamasta kirkkoherran kruununpalkasta puolet annettiin "ikuisiksi ajoiksi" anneksin vastikkeena kaupunkiseurakunnalle kuninkaan käskykirjeillä 4.11.1652 ja 1.9.1664. Kaupungin luterilainen seurakunta toimi jakamattomana ruotsalais-suomalaisena seurakuntana, kunnes se määrättiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 17.10.1905 jaettavaksi kolmeen alueeseen, joilla kullakin oli suomalainen ja ruotsalainen seurakunta. Päätös pantiin toimeen 1906 ja sen mukaisesti perustettiin Helsingin eteläinen ruotsalainen seurakunta (SSv), eteläinen suomalainen seurakunta (ES), pohjoisen ruotsalainen seurakunta (NSv), pohjoisen suomalainen seurakunta (PS), Sörnäisten ruotsalainen seurakunta (Sör) ja Sörnäisten suomalainen seurakunta (SS). Kaupunkiseurakunnan jakaminen mainitaan ensimmäisen kerran Keisarillisen senaatin käskykirjeessä 23.10.1852 mutta tehdyt ehdotukset seurakunnan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, ruotsalaiseen ja suomalaiseen seurakuntaan, kumottiin Keisarillisen senaatin päätöksillä 18.4.1867, 6.3.1876 ja 21.10.1891. Jakoa varten oli asetettu kirkkoneuvoston 7.4.1904 ehdotuksen mukaisesti 16-henkinen komitea, kahdeksan suomenkielistä ja kahdeksan ruotsinkielistä jäsentä. Komitealla oli käytettävissään 4 000 markkaa, jotta se esimerkiksi tarvittaessa pystyi hankkimaan ulkomailta seurakuntien jakoa koskeneita tietoja. Porvoon hiippakunnan tuomikapituli antoi senaatin päätöksen mukaisen esityksen jaosta kirjeessään 8.8.1905. Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Karl August Hildén, ilmoitti kirjeessään tuomiokapitulille 9.1.1911, että Helsingin vanhan suomalais-ruotsalaisen seurakunnan jako kuudeksi eri seurakunnaksi oli loppuun suoritettu. Vanhan kaupungin kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1550-luvulla ja uusi kivikirkko suunniteltiin rakennettavaksi 1589. Kaupungin siirtämisen jälkeen vanhan kaupungin kirkkoa käytettiin hospitaalikirkkona. Kirkon arvellaan tuhoutuneen palossa 1600-luvulla. Uusi hospitaalikirkko rakennettiin 1734 ja se purettiin 1785. Uuteen kaupunkiin rakennettiin kivikirkko ja lupa tiiliruukin perustamiselle Töölön maalle kirkon rakennustarpeita varten myönnettiin 20.11.1643. Kaupunki ja kirkko paloivat 5.8.1654. Tiedetään, että tuhoutuneen kirkon tilalle rakennettava uusi kirkko, joka sijaitsi myöhemmän Nikolainkirkon läntisen paviljongin kohdalla, ei ollut vielä valmistunut 1693. Sittemmin tämä kirkko poltettiin isonvihan aikana toukokuussa 1713. Kolehti uutta kirkkoa varten sai luvan kuninkaalta 15.10.1692 ja se määrättiin kannettavaksi 15.12.1692. Jumalanpalveluksia mainitaan pidetyn venäläisessä kirkossa 1713–1721 ja lautaladossa 1721–1727. Kolmas ristikirkko rakennettiin edellisen kirkon paikalle 1724, kirkkoa uudistettiin 1746 ja se laudoitettiin 1772. Nykyinen Helsingin vanha kirkko rakennettiin väliaikaista tarvetta varten 1827. Nikolainkirkko eli nykyinen Helsingin tuomiokirkko, joka tunnettiin Suurkirkkona 1917–1959, valmistui 1840. Kirkko vihittiin vasta 1852 ja otettiin käyttöön saman vuoden 1. advettina. Keisarin käskykirjeellä 5.7.1851 annettiin valtionvaroista 8 000 ruplaa kaluston hankkimiseksi kirkkoa varten sekä vuosittain 650 tynnyriä viljaa, josta 400 tynnyriä käytettiin kirkkoa varten. Papiston ja kirkonpalvelijoiden palkkaamiseen käytetyt loput 250 tynnyriä peruutettiin 1880-luvulla. Nikolainkirkkoa ei alkuaan vakuutettu rakennuksena, mutta sen irtaimisto vakuutettiin 140 000 markasta. Seurakunnan kivinen kansliarakennus valmistui 1896 ja sen rakennuskustannukset olivat 90 000 markkaa. Muut nimet Helsingfors, Helsingin jakamaton seurakunta, Helsingin kaupungin ruotsalais-suomalainen seurakunta, Helsingfors stads svensk-finska församling Naapuriseurakunnat Espoo , Helsingin pitäjä , Huopalahti, Kulosaari , Oulunkylä , Sipoo , Tuusula , Viapori Papisto Kuningas Kustaa Vaasan lahjoitusrekisterin mukaan Helsingin kaupungin kirkkoherralle annettiin kaksi puntalästiä eli 96 tynnyriä kruununpalkkaa 1561. Tämä palkka määrättiin maksettavaksi Helsingin pitäjän kruununkymmenyksistä kolmella lästillä eli 144 tynnyrillä kuningas Kaarle IX:n kirjeellä 27.8.1595. Kirkkoherran kruununpalkka vahvistettiin ainakin 1607, 1614 ja 1642, sillä kirkkoherralla ei ollut omaa virkataloa. Kirkkoherra sai virkatalon vasta 1700-luvun alkupuolella. Kirkkoherran palkasta Keisarillisen senaatin päätökset 23.10.1852, 27.5.1865 ja 25.2.1891. Kirkkoherran kruununpalkasta ja virkatalosta keisarillinen käskykirje 5.7.1851. Kappalaisten ja komministerien palkoista piätäjän kokouksen pöytäkirjassa 22.2.1817 sekä Keisarillisen senaatin päätökset 6.10.1827, 11.10.1849, 1.5.1851, 23.10.1852, 5.3.1855, 9.12.1875 ja 25.2.1891. Seurakunnan palkkaamien pastorinapulaisten palkoista kirkolliskokouksen päätökset 7.12.1881 ja 4.6.1890 ja Keisarillisen senaatin päätös 25.2.1891. Jakamattoman seurakunnan kirkkoherran, kappalaisten ja komministerien virkojen avonaiseksi julistamisesta keisarillisessa käskykirjeessä 18.4.1867. Seurakunnan toinen kappalainen asetettiin armollisella kirjeellä 6.10.1827. Tällöin määrättiin, että hänet oli ilman hakemusta tai vaalia siirrettävä ensimmäisen kappalaisen virkaan edellisen viranhaltijan virasta poistuttua. Ensimmäinen kappalainen sai laskea kaksinkertaiset virkavuodet ja hänellä oli oma virkatalo ainakin jo 1800-luvun alkupuolella. Papiston apulaisen virka perustettiin 1836 ja muutettiin komministerin viraksi 1856. Ensimmäisen komministerin virka asetettiin 1583. Tätä aiemmin oli määrätty kaksi komministeria asetettavaksi vaalin kautta hoitamaan seurakuntaa molemmilla kielillä ja seurakunnan molemmissa kirkoissa keisarillisella käskykirjeellä 23.10.1852. Samalla kirkkoherra määrättiin palkkaamaan itselleen apulainen. Jumalanpalvelusten järjestämisestä Keisarillisen senaatin kirjeet 24.4.1852, 1.12.1864 ja 26.1.1870. Pappien virkavelvollisuuksien järjestämisestä tuomiokapitulin päätös 9.3.1853. Äänestystavoista papinvaaleissa Keisarillisen senaatin päätös 19.1.1860. Toinen pastorinapulainen ja kansliankirjoittaja sisääntulleita varten asetettiin kirkonkokouksen päätöksellä 7.12.1881. Kolmannen kappalaisen, kolmannen ja neljännen komministerin sekä kolmannen pastorinapulaisen asettamisesta kirkonvaroilla, tilivelvollisuutta ja kansaliatöiden lisäapua vastaan, säädettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 25.2.1891. Kirkkoherrat 1557 Sigfridus 1561 Carolus 1563–1566 Nicolaus Matthiae 1572 Benedictus 1574–1578 Laurentius 1579–1590 Simon Laurentii 1592–1597 Henricus Henrici Witticius 1598–1624 Samuel Andreae Savonius 1634–1637 Sveno Torchilli 1638–1640 Johannes Birgeri Orbergius 1641–1656 Georgius Petri Orlander 1661–1688 Andreas Laurentii Nycopensis 1688–1710 Andreas Matthiæ Ignatius 1711–1713 Johan Serlachius 1721–1728 Johan Wång 1729–1740 Johan Simonsson Forsskåhl 1741–1765 Johan Fortelius 1767–1781 Zachris Cajander 1784–1816 Fredrik Collin 1817–1821 Gustaf Lars Zetterman 1824–1865 Erik Anders Crohns 1868–1873 Frans Arvid Snellman 1876–1878 Anders Johan Hornborg 1879–1904 Alexander Wilhelm Lyra 1904–1906 Juuso Hedberg , siirrettiin Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan 1. kappalaiset 1593 Simon Petri 1610–1626 Abraham Henrici 1635–1640 Bartholdus Canuti 1641 Jacobus Marci Insulanus 1650–1653 Gabriel Arvidi 1662 Josephus 1674 Johan Wisenius 1675–1688 Josef Auricola 1688–1689 Nils Gestrinus 1691–1694 Johan Porthanus 1695–1700 Nils Burtz 1702–1711 Magnus Auricola 1711 Anders Luscinius 1723 Anders Cajanus 1728 Joakim von Glahnn 1731–1743 Abraham Mjödh 1744–1758 Alexander Helsingberg 1758–1771 Joakim Clewe 1772 Zachrias Cygnæus , ei ottanut virkaa vastaan 1772–1788 Peter Aweman 1789–1791 Elias Reinhold Bergstadius 1794–1805 Karl Gustaf Dahlström 1805–1817 Gustaf Lars Zetterman 1818–1829 Johan Didrik Schröder 1855–1880 Karl Konstantin Grahn 1882–1995 Johan Jakob Sihvonen 1897–1906 Frans Ludvig Bengelsdorff 2. kappalaiset 1829–1854 Johan Didrik Schröder 1855–1880 Karl Konstantin Grahn 1882–1895 Johan Jakob Sihvonen 1897–1906 Frans Ludvig Bengelsdorff , siirrettiin Helsingin pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntaan 3. kappalaiset 1829–1845 Johan Zacharias Lange 1847–1855 Karl Konstantin Grahn 1856–1868 Frans Arvid Snellman 1869–1882 Johan Jakob Sihvonen 1882–1897 Frans Ludvig Bengelsdorff 1897–1901 Karl Teodor Broberg 1903–1906 Emil Ferdinand Murén , sirrettiin Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan 4. kappalaiset 1893–1906 Karl August Hildén , siirrettiin Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan 1. komministerit 1836–1841 Fredrik Melart , virallinen apulainen 1853–1856 Frans Arvid Snellman 1857–1859 Karl Ferdinand Forstén 1862–1866 Daniel August Saelan 1868–1876 Otto Adolf Stenroth 1877–1882 Frans Ludvig Bengelsdorff 1882–1897 Karl Teodor Broberg 1898–1906 Julius Ivar Engström , siirrettiin Sörnäisten suomalaiseen seurakuntaan 2. komministerit 1853–1863 Johan Alexander Thomander 1865–1869 Johan Jakob Sihvonen 1870–1880 Erik Johan Liljestrand 1880–1892 Karl August Hildén 1894–1903 Emil Ferdinand Murén 1904–1905 Alfred Johannes Bäck 3. komministerit 1892–1899 Aleksander Auvinen 1900–1906 Valter Erik Lampén , siirrettiin Sörnäisten ruotsalaiseen seurakuntaan 4. komministerit 1892–1906 Jakob Esaias Stenberg , siirrettiin Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan Apupapit ja armovuodensaarnaajat 1790–1806 Johan Perander , kirkkoherran apulainen 1806–1809 Johan Henrik Gustavson , kirkkoherran apulainen 1809 Gustaf Adolf Brunou , kirkkoherran apulainen 1809–1818 Johan Didrik Schröder , kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja, vt. kappalainen 1811–1812 Johan Gabriel Aveman , kirkkoherran apulainen 1817–1821 Gustaf Aldolf Hoffrén , kirkkoherran apulainen 1824–1828 Johan Zakarias Lange , kirkkoherran apulainen 1828–1833 Karl Fredrik Strandman , kirkkoherran apulainen 1831–1832 Fredrik Melart , 1. kappalaisen apulainen 1832–1836 Knut Öhman , 1. kappalaisen apulainen 1833–1834 Karl August Rehbinder , kirkkoherran apulainen 1834–1838 Karl Konstantin Grahn , kirkkoherran apulainen 1837–1838 Anders Nord , 1. kappalaisen apulainen 1838–1843 Samuel Strömmer , kirkkoherran apulainen 1838–1841 Karl Aleksander Lillström , kappalaisen apulainen 1841 Johan Jakob Rahm , kappalaisen apulainen 1841 Samuel Henrik Nordström , kappalaisen apulainen 1843–1851 Georg Edvard af Enehjelm , kappalaisen apulainen 1843–1848 Gustaf Reinhold Blomqvist , kirkkoherran apulainen, vt. 2. kappalainen 1843–1853 Frans Arvid Snellman , kirkkoherran apulainen, papiston virallinen apulainen 1847–1857 Karl Ferdinand Forstén , kirkkoherran apulainen 1851 Ismael Ruuth , kappalaisen apulainen 1852–1855 Johan Adolf Alopaeus , kirkkoherran apulainen 1854–1855 Henrik August Reinholm , kappalaisen apulainen 1855 Karl Johan Strandman , kappalaisen apulainen 1855 Vilhelm Sjöström , kappalaisen apulainen 1856 Anders Johan Silvander , kirkkoherran apulainen 1871–1877 Frans Ludvig Bengelsdorff , armonvuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen 1875–1876 Gustaf Rancken , papiston apulainen 1877–1881 Karl Aksel Hyrckstedt, kirkkoherran apulainen 1881–1892 Aleksander Auvinen , kirkkoherran apulainen 1882–1891 Karl Ludvig Enkvist , kirkkoherran apulainen 1884–1885 Johannes Bäck , papiston apulainen 1884–1885 Zakarias Schalin , komministerin apulainen 1885–1892 Jakob Esaias Stenberg , komministerin apulainen, kappalaisen apulainen 1886–1888 Gustaf Elis Bergroth , kirkkoherran apulainen 1887 Gustaf Artur Palmroth , kirkkoherran apulainen 1888 Johan Samuel Pajula , papiston apulainen 1887–1892 Otto Magnus Hahl , kirkkoherran apulainen 1891–1893 Emil Ferdinand Murén , kirkkoherran apulainen 1892–1898 Julius Ivar Engström , papiston apulainen 1893 Lars Johannes Ingman , papiston apulainen 1893–1896 Aksel Ferdinand Ahlbom , kirkkoherran apulainen 1893–1897 Karl Gustaf Olsoni , papiston apulainen 1893–1895 Otto Vilho Lillqvist , papiston apulainen 1893–1894 Viktor August Dahlström , kirkkoherran apulainen 1895–1896 Ludvig Vilhelm Sjöstedt , papiston apulainen 1896–1900 Viktor August Dahlström , kirkkoherran apulainen 1896–1897 Karl Oskar Ahlström , kirkkoherran apulainen 1897–1898 Jaakko Gummerus , papiston apulainen 1898–1904 Alfred Johannes Bäck , 1. kappalaisen apulainen 1898 Onni Herman Ronimus , 3. kappalaisen apulainen 1898–1899 Johan Henrik Ekman , 1. kappalaisen apulainen 1900–1902 Karl Gustaf Emanuel Mosander , kirkkoherran apulainen 1900 Gustaf Storgårds , kirkkoherran apulainen 1900 Alfred Richard Vellroos , 1. kappalaisen apulainen 1900–1906 Lennart Leander Byman , 1. komministeri, apupappi 1900–1906 Kaarle Abel Silén , kirkkoherran apulainen, vt. 3. komministeri 1902–1904 Mauno Brynolf Hoffrén , kirkkoherran apulainen 1901–1906 Kaarlo Arvid Vallenius , 3. kappalaisen apulainen, vt. 3. kappalainen 1899 Bror Hannes Helander , 1. kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen 1901 Bror Hannes Helander , 1. kappalaisen apulainen, kirkkoherran apulainen 1902–1906 Yrjö Arvid Vilhelm (Lindstedt) Loimaranta , 3:n komministerin apulainen 1903 Martti Johannes Ruuth , papiston apulainen 1903–1905 Antti Villiam Kuusisto , kirkkoherran apulainen 1903–1906 Paavo Emil Snellman , 3. komministerin apulainen 1905 Edvard Eliel Lundell , kirkkoherran apulainen Ylimääräiset papit 1821–1822 Arvid Gottfrid Nordqvist , kirkkoherran virallinen välisaarnaaja 1851–1855 Israel Holmström , kappalaisen apulainen, vt. kappalainen 1852–1855 Johannes Vitikka , kappalaisen sijainen, vt. komministeri, kirkkoherran apulainen 1852–1853 Adolf Ture Schulman , kappalaisen sijainen, vt. 2 kappalainen 1855–1856 Adolf Ture Schulman , kappalaisen sijainen, vt. 2 kappalainen 1855 Alexis Kniper , vt. 1. kappalainen 1855–1863 Gustaf Bernhard Mortimer Forstén , kirkkoherran sijainen 1856–1857 Per Mauritz Forsblom , vt. 2. kappalainen, kappalaisen sijainen 1856 Johan Matias Hackzell , vt. 1. komministeri 1856 Klemens Johan Gabriel Sirelus , papiston apulainen. vt. 1. komminsteri 1857–1863 Johan Albert Tengén , kirkkoherran apulainen, vt. 1. komministeri 1858–1865 Johan Jakob Sihvonen , kappalaisen sijainen 1859 Erik Johan Vilhelm Boisman , kirkkoherran apulainen, kappalaisen sijainen 1863–1866 Johannes Vitikka , kappalaisen sijainen, vt. komministeri, kirkkoherran apulainen 1864–1866 Erik Viktor Peterson , vt. 2. komministeri, kappalaisen sijainen 1866–1871 Klas Gustaf Beyrath , vt. 1. kappalainen 1866–1868 Johan Vilhelm Murman , vt. 2. kappalainen 1871–1877 Kleofas Immanuel Nordman , vt. 1. kappalainen 1877–1880 Johan Vilhelm Lindqvist , vt. 1. kappalainen 1878–1882 Karl Tehodor Broberg , papiston apulainen, 1. kappalaisen virallinen välisaarnaaja 1882–1884 Lennart Alfons Forstén , vt. 2. komministeri, papiston apulainen 1891 Nestor Nordling , vt. 3. komministeri 1892–1897 Lars Johan Molander , vt. 3. komministeri, kirkkoherran apulainen 1892–1893 Berndt Robert Henriksson , vt. 4. komministeri, kirkkoherran apulainen 1892 Aksel Valfrid Murén , vt. 3. komministeri 1892–1906 Ernst Sjöblom , kappalaisen ja kirkkoherran apulainen, vt. 1. kappalainen 1893–1900 Valter Erik Lampén , vt. 2. komministeri, kirkkoherran apulainen 1897–1898 Uno Henrik Berndt Dufva , vt. 3. komministeri, vt. 1 komministeri 1897–1899 Knut Albert Segerstråle , papiston apulainen, vt. 3. komministeri 1899–1900 Robert Leonard Hernberg , vt. 3. komministeri 1903–1906 Gottlieb Aron Kleofas Hymander , vt. 2. kappalainen, kirkkoherran apulainen Arkisto Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1722, tilikirjat vuodesta 1722 ja historiakirjat sekä syntyneiden, vihittyjen että kuolleiden osalta vuodesta 1667. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1639–1906. Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille. Helsingin jakamattoman seurakunnan kaikkia kirkonkirjoja vuodesta 1856 ja kaupungin myöhempien kuuden seurakunnan kaikkia kirkonkirjoja säilytettään Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisterissä. Jakamattoman seurakunnan kirkonkirjat ovat tutkittavissa mikrokuvattuina Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa rippikirjojen osalta vuoteen 1910 ja historiakirjojen osalta vuoteen 1906. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)