Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 vanhan Nyenin eli Nevanlinnan kaupungin paikalle, jossa oli asui luterilaisia suomalaisia ja ruotsalaisia. Pietarin kaupunkiin perustettiin yhteinen ruotsalais-suomalainen seurakunta. Seurakunta jaettiin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan 1745. Ruotsalainen seurakunta nimettiin Pyhän Katariinan seurakunnaksi 1767 ja suomalainen seurakunta Pyhän Marian seurakunnaksi 1804. Suomalaiseen seurakuntaan alkuaan kuuluneet virolaiset perustivat oman Pyhän Johanneksen seurakunnan 1787.
Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan jäsenet olivat alkuaikoina kotoisin pääsääntöisesti Inkerin alueelta ja Viipurin läänistä. Kun koko Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, jäsenistöä alkoi tulla muualtakin. Suomalaisella seurakunnalla oli myös maaseurakunta, johon kuului joukko kyliä Pietarin ympäristöstä. Laajimmillaan Pyhän Marian seurakunta oli 1890-luvulla, jolloin seurakuntaan kuului yli 20 000 jäsentä. Seurakunnan toiminta vaikeutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 ja neuvostoviranomaiset lakkauttivat seurakunnan sekä takavarikoivat sen kirkkorakennuksen 1938. Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen osana Viron evankelis-luterilaista kirkkoa 1990 ja siirrettiin Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon alaisuuteen 1992. Seurakunta sai Pyhän Marian kirkkonsa takaisin 1995 ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 19.5.2002.
Venäjän keisarinna Anna lahjoitti vuonna 1734 Pietarin luterilaiselle seurakunnalle tontin nykyisen Nevski Prospektin läheisyydestä, jonne rakennettiin puinen Pyhän Annan kirkko. Suomalainen seurakunta sai vuonna 1767 ensimmäisen oman kirkkonsa, joka tunnettiin Pyhän Marian nimellä. Myöhempi kirkko rakennettiin kivestä.
Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien tehtävät olivat samankaltaisia kuin muidenkin luterilaisten seurakuntien. Seurakuntien papisto piti personaalikirjoja eli rippikirjoja sekä historiakirjoja eli luetteloita kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Nämä tehtävät säädettiin Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa 1832. Kirkonkirjojen pito erosi Suomen luterilaisen seurakunnan käytännöistä siinä, että kirkonkirjoista oli lähetettävä joka vuosi jäljennöset konsistorille. Konsistorin tehtävät vastasivat lähinnä Suomen hiippakuntien ja tuomikapitulien tehtäviä. Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien ympärillä toimi erilaisia yhdistyksiä, jotka eivät kuitenkaan kuuluneet virallisesti seurakuntaan tai sen hallintoon, vaikka niiden väliset yhteydet olivat kiinteät. Kirkon yhteydessä oli myös kaksi orpokotia, vaivaistalo, köyhien avustusrahasto ja koulu.
Muut nimet
Pyhän Marian seurakunta, Pyhän Katariinan seurakunta, S:t Katarina församling i S:t Petersburg, S:t Maria församling i S:t Petersburg
Arkisto
Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1793 ja historiakirjat vuodesta 1733. Seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1733–1936.
Kansallisarkisto on digitoinut Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.
Pietarin Pyhän Katariinan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1826 ja historiakirjat syntyneiden osalta vuodesta 1733, vihittyjen osalta vuodesta 1826 ja kuolleiden osalta vuodesta 1808. Seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin Riksarkivetissa (Marieberg) ja aineistokonaisuus kattaa vuodet 1733–1938. Seurakunnan arkisto siirrettiin Ruotsin Pietarin pääkonsulaatin arkiston kanssa Ruotsin ulkoministeriöön 1938 ja lähetettiin edelleen Riksarkivetiin 19.10.1939.
Comentarios