Sakkolan pogosta oli yksi Votskan pätiinan pitäjistä 1500, jolloin sen ortodoksinen kirkko oli Mikaelin nimikko. Mikhailofskoi Sakulskoin pitäjässä mainitaan Johannesen syntymisen luostari Suvannonjoen suussa 1590, joka tosin todennäköisesti oli autio. Seuraavana vuonna pitäjässä oli 70 talonpoikaa, kaikki luterilaisia, ja moni tila, joiden ortodoksiset omistajat olivat siirtyneet Venäjän puolelle, oli autiona.
Käkisalmen läänin eteläisen osan vanhin luterilainen seurakunta. Väitetään, että ensimmäinen luterilainen kirkko, jossa kävivät Raudun ja Sakkolan sekä Pyhäjärven asukkaat, olisi ollut Kiviniemen kylässä, ja että se olisi rakennettu jo 1500-luvun lopulla. Sakkolan kylään valmistui varmasti luterilainen kirkko 1616. Luultavasti seurakunnalla oli jo silloin oma kirkkoherra, vaikka sellainen mainitaan nimeltä vasta 1631. Vielä 1687 velvoitettiin Kiviniemen ja Noisniemen kyläläisiä korjaamaan Kiviniemen kappelin rappeutunutta kattoa. Uuden pappilan rakentamista Kiviniemelle anottiin 1745, mutta siihen ei suostuttu. Vainajia haudattiin Kiviniemen hautausmaahan vielä 1747. Seuraava kirkko rakennettiin 1770 ja vihittiin Pyhän Jakobin nimikoksi 22.1.1772, mutta se paloi yhdessä vuonna 1674 rakennetun kirkon kanssa ukkosen tulesta 2.8.1776. Uusi kirkko rakennettiin 1779 ja vihittiin käyttöön 21.2.1781. Rukoushuoneen rakentamista Hirvisaaren tienoille Sakkolan, Antrean, Räisälän ja Valkjärven lähiseutuja varten mainitaan käsitellyt piispankäräjillä, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut.
Sakkolaan kuulunut Metsäpirtin rukoushuone, perustettu 1690-luvulla ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1902. Pitäjän vauraimmat kylät, Kuninkaanristi, Noisniemi ja Räihäranta, erosivat seurakunnasta 1921 ja liittyivät Vuokselan seurakuntaan. Seurakuntalaiset evakuoitiin talvisodan aikana Kylmäkoskelle, Urjalaan ja Koijärvelle ja jatkosodan aikana kirkkoherranvirasto siirrettiin ensin Rautalammille ja 1945 Lempäälään. Sakkolalaiset asutettiin ensisijaisesti Punkalaitumelle ja Lempäälään.
Sakkolan kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Sakkolan seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Sakkolan asukkaat sijoitettiin Lempäälään, Vesilahdelle, Viialaan, Tyrväälle, Pirkkalaan, Punkalaitumelle, Huittisiin, Messukylään ja Tottijärvelle.
Muut nimet
Sakkula
Kylät
Arkuntanhua, Haitermaa, Haparainen, Kaarnajoki, Karhola, Kelja, Kiviniemi, Kottila, Lapinlaht, Lohijoki, Lupra, Mönkö, Ojaniemi, Petäjärvi, Purpua, Riiska, Röykkylä, Sakkola, Valkjärvi, Viiksanlhti, Vilakkala, Volossula
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherran virkatalo, kahden atran maa, oli Sakkolan kylässä ainakin jo 1631. Virkatalolle annettiin augmenttitiloiksi kaksi tilaa ennen 1695 ja Sakkolan donatoori, kreivi Ivan Musin-Puškin vahvisti tämän lahjoituksen. Kirkkoherran virkataloon kuulunutta Kurikkalan palkkatalo viljeli kaksi lampuotia 2/3 osalta ja 1/3 oli pantu virkatalon yhdysviljelykseen. Kappalaisen virkatalo oli Sakkolan kylässä ainakin jo 1645.
Papiston palkasta antoi oikeuskollegio päätöksen 30.6.1740. Kirkkoherran opalkasta keisarillisen senaatin päätös 17.1.1846. Myllynomistajien kirkollisista maksuista keisarillisen senaatin päätös 20.6.1880.
Kirkkoherrat
1631 Laurentius Sasse
1640–1644 Mathias Andreae
1651 Franciscus
1662–1673 Gregorius Martini
1678 Gabriel Sigfridi Hermingius
1682–1699 Henrik Poppius
1700–1731 Axel Insulanus
1734–1765 Henrik Limnelius
1768–1796 Peter Wirenius
1798–1808 Jakob Lilius
1810–1822 Karl Anders Åkerstedt
1824–1825 Kristian Vahlberg
1826–1872 Johan Gustaf Strengell
1874–1896 Peter Adolf Aschan
1898–1899 Niilo Hulkkonen
1901–1905 Anders Puupponen
1908–1910 August Hämäläinen
1913–1921 K. P. Elenius
Kappalaiset
1644–1651 Gregorius
1658–1662 Samuel Ulvich
1672–1673 Johan Snäck
–1700 Zacharias Sidensnöre
1701–1710 Otto Bergman, vangittuna isonvihan aikana
1724–1745 Theodor Johan Rickneck
1746–1763 Johan Salinus
1764–1768 Peter Wirenius
1768–1779 Henrik Berner
1781–1810 Karl Anders Åkersted
1810–1848 Kristian Gottlieb Virenius
1849–1862 Henrik Axel Berner
1866–1885 Henrik Johan Savander
1887–1931 Gustaf Adolf Vikman
Ylimääräiset papit
1731–1735 E. Rickneck, kappalaisen apulainen
1738 J. Lindström, kappalaisen sijainen
1739–1741 G Kalm, kappalaisen sijainen
1741–1746 J. Salinus, kappalaisen sijainen
1757–1764 P. Wirenius, kirkkoherran apulainen
1780 C. A. Åkerstedt, armovuodensaarnaaja
1793–1798 P. F. Wirenius, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja
1803–1806 C. G. Wirenius kappalaisen apulainen
1805 E. Huppner, kirkkoherran apulainen
1803–1807 Kristian Gottlieb Virenius, kappalaisen apulainen
1805–1810 Johan Erik Zweygberg, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja
1812–1824 Abraham Josef Vahlberg, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja
1824–1825 Johan Gabriel Tuderus, armovuodensaarnaaja
1825–1827 Jonatan Gestrin, virkav. välisaarnaaja
1828–1830 Alexander Magnus Oleander, kappalaisen apulainen
1830–1837 Karl Gröhn, kappalaisen apulainen
1837–1838 Johan Kristian Agander, kappalaisen sijainen
1838–1839 Berndt Magnus Zilliacus, kappalaisen sijainen
1839–1841 Karl Alfred Nysten, kappalaisen sijainen
1839–1842 Niklas Emanuel Tengén, kirkkoherran apulainen
1842–1846 Alexander Benedikt Zilliacus, kappalaisen sijainen
1844–1845 Niklas Emanuel Tengén, kappalaisen sijainen
1846–1849 Fredrik Häyrén, kappalaisen sijainen, välisaarnaaja
1848–1849 Georg Gustaf Vinter, kirkkoherran apulainen
1849–1855 Albert Boman, kirkkoherran apulainen
1851–1852 Anders Rosberg, kappalaisen apulainen
1852–1856 Anders Johan Silvander, kappalaisen apulainen
1855–1862 Johan Stråhlman, kirkkoherran apulainen, kappalaisen apulainen
1856–1866 Adolf Emerik Olsoni, kirkkoherran apulainen
1862–1865 Gustaf Emanuel Bjöhrn, kappalaisen sijainen, vt. kappalainen
1865–1866 Gustaf Bäckström, vt. kappalainen
1866–1867 David Gustaf Mölsä, kirkkoherran apulainen
1867–1873 Felix Fritjof Relander, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1873–1874 Karl von Hertzen, vt. kirkkoherra, kirkkoherran apulainen
1876–1877 Isak Artur Blom, kappalaisen sijainen
1877–1879 Julius Selim Toikka, vt. kappalainen, kirkkoherran apulainen
1877 Paul Poutiainen, papiston apulainen
1879 Gustaf Petterson, kirkkoherran apulainen
1879–1881 Karl Anton Emerik Antell, kappalaisen apulainen
1879–1886 Hiskias Kuitunen, kirkkoherran apulainen, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra
1882–1883 Oskar Vilhelm Vilskman, vt. kirkkoherra
1883–1885 Adolf Hakkarainen, vt. kappalainen
1885–1889 Adolf Alarik Neovius, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra
1886–1887 Gustaf Adolf Vikman, vt. kirkkoherra
1889–1891 Kaarlo Alexander Sahlberg, vt. kirkkoherra
1891 Ernst Gustaf Sundén, vt. kirkkoherra
1891 Berndt Robert Henrikccon, vt. kirkkoherra
1891–1897 Oskar Herman Bergstöm, vt. kirkkoherra
1892 Aleksanteri Karvanen, kappalaisen apulainen
1897–1898 Juho Hukkanen, vt. kirkkoherra
1898–1899 Toivo Alexander Brummer, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1899–1901 Kaarle Teodor Nikolai Hulkkonen, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1902 Emil Frithiof Hippolytus Laurila, kirkkoherran apulainen
1905 Gustaf Adolf Vikman, vt. kirkkoherra, armovuodensaarnaaja
1910–1913 K. E. Kalli, armovuodensaarnaaja
Arkisto
Sakkolan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1736 ja historiakirjat vuodesta 1735. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1695–1978.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Sakkolan seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.