Perustettiin Vihdin emäseurakunnan Pyhäjärven kappeliksi noin 1654. Seurakuntaa mainitaan kutsutun nimellä Pajajärvo 1722 sekä myöhemmin myös nimellä Nyhkylä tai Nyhkälä. Erotettiin Vihdistä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi 20.12.1861. Pyhäjärven kunta perustettiin 1867 ja liitettiin Karkkilan kauppalaan 1969, joka muodostettiin kaupungiksi 1977, jolloin seurakunnan nimi muutettiin Karkkilaksi. Muut nimet Högfors Maakirjakylät Ahmoo, Haavisto, Järvenpää, Karkkila, Nyhkälä, Siikala, Tuorila, Vaskijärvi, Vattola, Vuotinainen (Wätnäs) Naapuriseurakunnat Loppi , Pusula , Tammela , Vihti Papisto Kappalaisen palkasta tehtiin suostumus 13.11.1796. Kirkkoherran palkasta ja virkatalosta Keisarillisen senaatin päätökset 20.12.1861 ja 29.9.1870. Kirkkoherran virkatalo, vähintään 1/2 manttaalia, määrättiin seurakunnan hankittavaksi. Siihen saakka kirkkoherralla oli oikeus nauttia armollisen päätöksen 20.12.1861 mukaan korvauksena 20 tynnyriä rukiita, 10 tynnyriä kauraa, 1 200 leiviskää heiniä, 20 parmaa olkia ja 50 syltä puita. Kirkkoherralle maksettavasta korvauksesta Keisarillisen senaatin päätös 26.10.1894. Kirkkoherrat 1879–1888 Anders Adrian Candolin 1889–1898 Frans Oskar Blomqvist 1899–1906 Adolf Valfrid Sjöblom 1907–1938 Kustaa Varmavuori (Sahlberg) Kappalaiset 1722–1726 Henrik Strandman 1727–1758 Johan Schytterus 1759–1799 Johan Kristian Schäffer 1803–1807 Ander Lexén 1807–1812 Johan Malin 1812–1814 Abraham Matenius 1815–1829 Erik Villstedt 1832–1848 Gustaf Forselius 1849–1877 Matias Hellstén , virka lakkautettiin Ylimääräiset papit 1797–1800 Anders Stigell , kappalaisen apulainen 1799–1803 Anders Henrik Schaeffer , virka– ja armovuodensaarnaaja 1814–1815 Johan Tulander , välisaarnaaja 1829–1832 Johan Fredrik Hilldén , virka– ja armovuodensaarnaaja 1877–1879 Ivar Markus Tallgren , vt. kirkkoherra 1879 Johan Gustaf Alfred Helenius , vt. kirkkoherra 1888–1889 Artur Eliel Candolin , vt. kirkkoherra 1898–1899 Johan Oskar Levänen , vt. kirkkoherra 1902 Carl Isidorus Lundberg , vt. kirkkoherra 1903–1904 Väinö Robert Konstantin Helle , kirkkoherran apulainen 1904 Oskar Wilhelm Ekman , kirkkoherran apulainen 1906–1907 Kustaa Varmavuori (Sahlberg) , vt. kirkkoherra Arkisto Pyhäjärven seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1722, tilikirjat vuodesta 1722 ja historiakirjat vuodesta 1723. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Hämeenlinnassa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1689–1940. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Digiarkisto

Perustettiin Loimaan emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi Perän eli Peräkulman nimellä 1777. Erotettiin Loimaasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1915, jolloin siihen tuli Suomen virallisen tilaston väestönmuutostietojen mukaan kuulumaan 1 932 henkeä. Mellilän kunta perustettiin 1916 ja liitettiin Loimaan kaupunkiin 2009. Muut nimet Peränkulma, Perä Maakirjakylät Isoperä, Mellilä, Pesänsuo, Vähäperä Naapuriseurakunnat Koski , Loimaa , Marttila , Pöytyä , Ypäjä Arkisto Mellilän seurakunnan rippi- ja historiakirjat alkavat vuodesta 1916. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Turussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1834–1969. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Perustettiin Lapuan emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi 1913. Tätä ennen alueen asukkaat olivat anoneet oman kirkkoherrakunnan muodostamista Tiistenjoen kylästä ja eräistä Lapuaan kuuluneista tiloista ja torpista 1908, mutta keisarillinen senaatti hylkäsi tämän anomuksen. Tiistenjoen kirkko paloi perustuksiaan myöten kylän palossa 26.5.1941, jolloin vain alttaritaulu ja kastemalja saatiin pelastetuksi.

Uudenkirkon emäseurakunnan rukoushuonekunta, joka lakkautettiin 4.3.1781 tarkastuksen jälkeen, jolloin sen kirkkorakennus oli niin rappeutunut, ettei siinä voitu enää ilman hengenvaaraa pitää jumalanpalveluksia. Aiemmin vuoden 1772 konsistoriaalitarkastuksessa oli Humolan, Näykin, Kauppolan, Kaukjärven ja Summan kylien yhteensä 32 tilan asukkailta kysytty, haluaisivatko he rakentaa uuden kirkon rappeutuneen tilalle, jolloin kirkkoraati oli vastannut, ettei erillistä hautausmaata tarvita, jos ei kirkkorakennusta saanut rakentaa. Uutta kirkkoa ei rakennettu ja vanhasta kirkkorakennuksesta tehtiin pari vuotta myöhemmin lato, sen jälkeen, kun jumalanpalvelusten pitäminen siinä oli kielletty. Aiemmin matkustavaiset olivat uhranneet rahaa tälle "Pirjatan" eli Pyhän Birgitan kirkolle ja kirkon hävittämisen jälkeen siirtyivät nämä kunnianosoitukset ainakin osittain Kuolemajärven kirkolle. Myöhemmin Kaukjärvi oli yksi Uudenkirkon seurakunnan ja kunnan kylistä. Kaukjärvi mainitaan paikkana jo 24.6.1362, jolloin Nikolaus Bielke lahjoitti Äyräpään pitäjään kuuluneen Kaukjärven tilan Växsjön piispanistuimelle samoilla ehdoilla kuin Sääminginsalo oli lahjoitettu 1364 ja 1365, minkä ehtojen mukaan oli tila annettava Karjalaan mahdollisesti perustettavalle piispanistuimelle. Kaukjärvi oli Turun tuomiokirkon Sigfridin alttarin prebendana 1554–1590, jolloin se ilmeisesti muodosti oman nimismiehenpitäjän. Kaukjärven eli Talpolan rukoushuoneessa, joka oli Pyhän Birgitan nimikko, pidettiin aikanaan jumalanpalveluksia kahdesti vuodessa, ja toinen kerta oli Birgitan päivä. Ilmeisesti Vaxsjön piispa luopui ainakaan Kaukjärvestä Vadstenan luostarin hyväksi ja tältä luostarilta Turun tuomiokirkon Sigfridin alttari sai sen prebendaksi myöhemmin.

Muodostui itsenäiseksi seurakunnaksi, kun Suomeen sijoitettujen venäläisten joukko-osastojen luterilaisia sotilaita varten asetettiin erityinen saarnaaja Krimin sodan aikana 1854–1856. Saarnaaja oli Venäjän kruunun palkkaama ja saarnaajan virkapaikaksi asetettiin Helsinki, joskin hänet velvoitettiin suorittamaan jumalanpalveluksia eri venäläisissä joukko-osastoissa ympäri Suomea. Seurakunta käytti kirkkonaan Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon siipirakennuksen alakerrassa ollutta kirkkosalia. Seurakunta ja saarnaajan virka lakkautettiin Venäjän keisarikunnan sotaministerin käskyllä 21.7.1896. Muut nimet Estnisk-lettiska militärförsamlingen Naapuriseurakunnat Helsinki Saarnaajat 1856–1865 Klemens Johan Gabriel Sirelius 1865–1871 Klas Gustaf Beyrath 1871–1877 Klemens Johan Gabriel Sirelius 1877–1883 Kleofas Immanuel Nordlund 1883–1896 Alfons Johans Alexander Lönnroth, virka lakkautettiin Arkisto Helsingin virolais-lättiläisen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1857, tilikirjat vuodesta 1856 ja historiakirjat vuodesta 1856. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1856–1916. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Tukholmassa asuneet suomalaiset saivat käyttöönsä dominikaaniluostarin kirkon 1500-luvulla ja siellä pidettiin ensimmäinen suomenkielinen jumalanpalvelus 1533, jota pidetään Tukholman suomalaisen seurakunnan syntyvuotena. Kirkko purettiin kuninkaan käskystä 1547. Seurakunta osti Ruotsin kuningas Fredrik I:n suostumuksella vuosina 1648–1653 rakennetun nykyisen kirkkorakennuksen 1725 ja se vihittiin käyttöön Fredrikin kirkkona 19.12.1725. Ostetusta rakennuksesta tehtiin kirkko hoviarkkitehti Göran Adelcrantzin johdolla ja seurakunnan ensimmäiseksi suojelija oli kansliapresidentti Arvid Horn. Kirkkoneuvoston vaatimuksesta seurakunnasta tuli kaksikielinen 1730-luvun lopulla. Suomen tultua liitetyksi suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809 seurakunnan tilanne muuttui kriittiseksi, mutta sen toimintaa päätettiin jatkaa 1811. Muut nimet Finska församlingen i Stockholm Papisto Kirkkoherrat 1573 Jöns 1593–1600 Canutus Martini Carelius 1600–1604 Hans eli Johannes Martini 1609–1610 Martinus Matthiæi Wargius 1612–1616 Jacobus Axelii Awuin 1616–1632 Thomas Georgii Wiburgensis eli Careljus 1633–1646 Bartholdus Johannis Hordelius 1648–1661 Ericus Pauli Ketarenius 1661–1663 Thomas Johannis 1665–1670 Jacobus Johannis Collin(us) 1670–1673 Benedictus Andreæ Quivander 1675–1677 Christianus Petri Procopæus, nimitetty 1673 1677–1691 Nicolaus (Nils) Jacobi Amberg (Anberg) 1692–1699 Thomas Thomæ Gestrinius 1702–1711 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1711–1713 Andreas Mennander 1713–1716 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1716–1724 Andreas Mennander 1725–1730 Johannes Forsskåhl 1730–1746 Henricus Johannis Prochæus 1748–1750 Johannes Forsskåhl 1750–1771 Carl Gustaf Werander 1774–1775 Andreas Tötterman 1776–1782 Joël Jacob Petrejus 1782–1805 Ivar Wallenius 1807–1811 Isaac Lagus 1812–1836 Georg Stolpe, vt. kirkkoherra 1846–1851 Pehr Olof Wikström 1855 Carl Axel Danielsson 1855–1900 Adolf Sjöding 1903–1941 Wilhelm Montell, virkavapaalla 1930–1933 Saarnaajat 1536 Mattes (Matts) 1560–1570 Olof 1566–1571 Hans 1576–1577 Henricus Canuti 1577–1582 Henricus Erici Röd 1582–1584 Jacobus Henrici Smogrodh (Småråd) 1586–1587 Zacharias Martini 1589–1591 Ericus 1650 Melchior Cennitius Kappalaiset 1544–1550 Martinus Olai 1551–1564 Ericus Matthiae Hwiit (Hvitth, Hvit) 1571–1572 Jören 1573–1586 Matthæus Petri 1584–1588 Lars 1596–1600 Henricus Michaelis 1603–1604 Simon Johannis Teetgren 1614–1616 Thomas Georgii Wiburgensis (Careljus) 1617–1623 Josephus Thomae Myrolæus 1631–1639 Andreæ Nitrarius Sigfridus 1639–1643 Martinus Matthiæ 1643–1644 Andreas Andreæ Essevius 1644–1646 Ericus Pauli Ketarenius 1648–1650 Jacobus Simonis Kempe 1650 Henricus Caspari Ekman e Eichman, kappalainen kirkkoherran luvalla 1670–1676 Johannes Gregorii Teet 1685–1692 Thomas Thomæ Gestrinius 1692–1699 Petrus Johannis Frisius 1699–1712 Jacobus Axelii Awuin 1754–1762 Johan Welin Komministerit 1624–1629 Jacob 1651–1661 Thomas Johannis 1661–1665 Jacobus Johannis Collin(us) 1665–1669 Benedictus Andreæ Quivander 1676–1680 Johannes Thomæus 1680–1685 Abrahamus Christierni Agricola 1699–1702 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij) 1702–1710 Anders Bohm 1711–1719 Clemens Curtilius 1719–1723 Abraham Dahlman 1723–1724 Johannes Forsskåhl, vt. komministeri 1725–1730 Henricus Johannis Prochæus 1730–1733 Johannes Kranck 1744–1754 Israel Hartman 1764–1770 Eric Widenius 1771–1772 Andreas Tötterman 1774–1778 Gustaf Avellan 1778–1784 Georg Jacob Öhman 1785–1799 Israel Ståhlberg 1800–1823 Bengt Lange eli Benedict Lang 1824–1843 Johan Tulindberg Muut papit 1553 Mickel Nicolai, apulaissaarnaaja 1646–1648 Ericus Pauli Ketarenius, varakirkkoherra 1663–1665 Benedictus Andreæ Quivander, papiston avustaja, armovuodensaarnaaja 1670–1674 Johannes Johannis Cerestes, saarna–apulainen 1673–1676 Johannes Thomæus, apulainen, armovuodensaarnaaja, varakirkkoherra 1678–1680 Abrahamus Christierni Agricola, kirkkoherran apulainen 1680 Erik Thomæus, kappalaisen sijainen, armovuodensaarnaaja 1688 Ericus Erici Ketarenius, adjunkti 1690–1692 Theodor Alfred Mazér, kirkkoherran apulainen 1691–1692 Jakob Martini Zidenius Raumoensis, varakappalainen –1692 Michel Marcusson Zadler, koulunopettaja 1693–1701 Anders Marcusson Råckman, pedagogi 1697–1799 Johannes Eliae Sarcovius (Kowij), kirkkoherran apulainen 1700–1702 Anders Bohm, armovuodensaarnaaja 1710 Anders Svedberg, armovuodensaarnaaja 1710 Simon Fretin, armovuodensaarnaaja 1710–1711 Jakob Rusk (Rusch), ruttopappi 1711 Gabriel Erici Palén (Palenius, Paleen), armovuodensaarnaaja 1724–1725 Henricus Johannis Prochæus, kirkkoherran avustaja 1728–1730 Johannes Kranck, kirkkoherran apulainen 1733–1744 Carl Zidbäck, apulaissaarnaaja, komministerin sijainen 1738–1744 Israel Hartman, saarna–apulainen, kirkkoherran apulainen 1743– Isac Jacobi Hougberg, saarna–apulainen 1744–1749 Jakob Matthiæ Malmsten, kirkkoherran apulainen 1746–1747 Petter Berg, armovuodensaarnaaja 1746–1750 Peter Murbeck eli Muhrbeck, apulaissaarnaaja 1747– Georg Blomberg, pedagogi 1747–1752 Per August Johannes Boreman, kirkkoherran sijainen 1749–1752 Jacobus Andreæ Aemelæus, kirkkoherran apulainen 1753–1754 Casparus Johannis Bäck, kirkkoherran apulainen 1754–1760 Johan Georg Lovén e Lufween, kirkkoherran apulainen 1754–1765 Anders Nohrborg, kirkkoherran apulainen 1755 Olof Roth, saarnaajaharjoittelija, vs. kappalainen 1758 Anders Lagerbom (Lagerbohm), kappalaisen sijainen 1760–1764 Eric Widenius, kirkkoherran apulainen 1761–1777 Petrus Wennander (Wenander), papiston apulainen, komministerin sijainen 1763 Petter Aveman (Aweman), saarna–apulainen 1764–1774 Andreas Tötterman, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1766–1767 Johan Michael Fant, apulainen 1767–1771 Carl Johan Nortman, kirkkoherran apulainen 1769 Georg Rajalin (Rajalen, Raijalin), komministerin sijainen 1772–1773 Johan Gabriel Billing, kirkkoherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1771–1773 Isaac Recklin (Recklijn, Reuchlin), apulaissaarnaaja 1771–1775 Erik Magni Westzynthius, kirkkokherran apulainen, armovuodensaarnaaja 1773–1775 Arnold Asplund, jumalanpalvelusvastaava 1774–1778 Georg Jacob Öhman, kirkkoherran apulainen 1775–1786 Anders Peter Hallberg, kirkkoherran apulainen, papiston apulainen 1776 Carl Gustaf Weman, kappalaisen sijainen 1777–1779 Johan Magnus Ljung e Jung, papiston apulainen 1778–1785 Israel Ståhlberg, kirkkoherran apulainen 1781–1800 Bengt Lange eli Benedict Lang, apulaissaarnaja, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen, komministerin sijainen 1782 Jacob Zidén, kappalaisen apulainen 1786–1788 Johan Henrik Brantenberg, kirkkoherran apulainen 1788–1791 Anders Gabriel Beijer (Beyer), kirkkoherran apulainen 1791–1801 Fredrik Erik Alner, kirkkoherran apulainen 1800–1807 Abraham Mollerus, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1802–1807 Bengt Lennéus, kirkkoherran apulainen 1807–1809 Georg Stolpe, kirkkoherran apulainen 1807–1809 Jakob Hagberg, kirkkoherran apulainen 1809–1812 Johan Dillner, kirkkoherran apulainen 1812–1813 Carl Magnus Hederström, kirkkoherran apulainen 1813–1815 Abraham Blom, kirkkoherran apulainen 1815–1816 Peter Johan Sundström, kirkkoherran apulainen 1815–1817 Daniel Peter Lundblad, kirkkoherran apulainen 1818–1825 Johan Gabriel Bergström, kirkkoherran apulainen 1819 Carl Olof Fineman, kirkkoherran apulainen 1820 Anders Petter Lundberg, kirkkoherran sijainen 1822 Anders Petter Lundberg, kirkkoherran sijainen 1822 Abraham Nordström, kirkkoherran apulaisen sijainen 1823–1824 Abraham Poppius, armovuodensaarnaaja, kirkkoherran sijainen 1824 Johan Tulindberg, komministerin viran armovuodensaarnaaja 1836–1840 Johan Tulindberg, sijaiskirkkoherra 1843–1845 Fredrik Joachim Ekman, komministerin sijainen, tilapäissaarnaaja 1825–1827 Johan Olof Liedholm, kirkkoherran apulainen 1827–1829 Johan Martin Lutteman, kirkkoherran apulainen 1829–1833 Johan Gustaf Pihl, kirkkoherran apulainen 1833–1838 Erik Henrik Eriksson, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1840–1844 Erik Henrik Eriksson, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1834–1839 Fredrik Wilhelm Tydén, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen 1835–1845 Fredrik Wilhelm Öfwerström, kirkkoherran 2. apulainen, sijaiskirkkoherra 1838–1849 Jacob Herman Tydén, kirkkoherran toisen apulaisen sijainen, vt. kirkkoherra 1839–1844 Pehr Niclas Daniel Ihre, komministerin apulainen 1841–1842 Gerdt Wilhelm Hjertström, komministerin apulainen 1842–1849 Carl Herman Levin, komministerin apulainen, kirkkoherran apulainen 1844–1846 Christoffer Olsson Angeldorff, kirkkoherran sijainen 1846–1847 Eric Magnsu Schultzberg, kirkkoherran toinen apulainen 1846–1855 Carl Erik Fabian Oskar Åkerhjelm, kirkkoherran 1. apulainen 1849–1855 Johan Zacharias Gustaf Wikström (Wijkström), apulaissaarnaaja, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1849–1851 Nils Jakob Stahre, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1850–1856 Axel Emanuel Holmberg, kirkkoherran toinen apulainen, varakirkkoherra 1854 Axel Alexander Blanche, kirkkoherran sijaisen apulainen 1857–1870 Carl Henrik Bergman, kirkkoherran apulainen 1868 Karl Eugéne Fristedt, kirkkoherran apulainen 1872–1876 Karl Emil Beckman, kirkkoherran apulainen 1876 August Alfred Ericson, kirkkoherran apulainen 1877–1880 Anders Johan Petersson, kirkkoherran sijainen 1879–1882 Erik Fredlund, apulainen, kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra 1880–1885 Frans Gustaf Lindgren, kirkkoherran toinen, sittemmin ensimmäinen apulainen 1880–1883 Klas Bruno Hennig, kirkkkoherran apulainen 1885–1888 Johan August Stenström, kirkkoherran apulainen 1886–1887 Olof Abraham Öström, kirkkoherran apulainen 1888–1891 Gustaf Bernhard Hytönen, kirkkoherran apulainen 1891–1893 Frans August Lindström, kirkkoherran apulaisen sijainen, apulaissaarnaaja, kirkkoherran sijainen, adjunkti 1894–1898 Onni Herman Ronimus, kirkkoherran apulainen 1895 Erik Gustaf Thegerström, kirkkoherran apulainen 1899–1901 Nils Johan Velinder Welinder, kirkkoherran apulainen ja sijainen, vt. kirkkoherra 1899–1900 Artur Gabriel Ellis, kirkkoherran apulaisen apulainen 1899–1900 Ludvig Vilhelm Sjöstedt, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra 1901–1903 Wilhelm Montell, varapastori 1902–1928 Robert Albin Brandel, kirkkoherran sijainen 1909–1910 Bror Sigurd Westman, kirkkoherran apulainen, kirkkoherran sijainen 1919–1921 Johan Gustaf Remmer, apulaissaarnaaja, kirkkoherran sijainen 1929 Gustaf Kihlstedt, varakirkkoherra 1930–1933 Gustaf Kihlstedt, varakirkkoherra 1930–1933 Harald Orvin (Orajärv)i, vt. kirkkoherra, kirkkoherran sijainen Arkisto Tukholman suomalaisen seurakunnan rippikirjat (församlingsböcker) alkavat vuodesta 1783, historiakirjat vuodesta 1664 ja kirkkoneuvoston pöytäkirjat vuodesta 1677. Rippikirjat ovat tuhoutuneet vuosilta 1877–1810. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Tukholman kaupunginarkistossa (Stockholms stadsarkiv, Liljeholmskajen) ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1577–1999. Linkit Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarkivet: Digitala forskarsalen Suomen Sukututkimusseura: HisKi

Perustettiin Övertorneån eli Ruotsin Ylitornion emäseurakunnan kappeliksi kuninkaan kirjeellä 6.2.1828, jolloin Pajalan asukkaille luvattiin tuolloisen Ylitornion kirkkoherran kuoleman jälkeen erottautua itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Kirkkoherra kuoli 1842, mutta erityisten olosuhteiden vuoksi ensimmäinen Pajalan kirkkoherra astui virkaansa vasta 1849. Kappeli historia ulottuu 9.8.1725 saakka, jolloin Ylitornion pohjoisosien asukkaat, jotka asuivat Tornion- ja Muonionjien yhtymäkohdassa, saivat luvan rakentaa kirkon Pajalan kylään ja Fredrikin kappelin nimen saanut kirkko vihittiin 1725. Kirkkoon siirretiin läheisen Könkään ruukin kirkosta muun muassa saarnatuoli ja kellot. Uusi kirkko rakennettiin 100 kyynärän päähän vanhasta kirkosta rakennusmestari Erik Lauton johdolla 1772 ja kirkko vihittiin käyttöön 1787. Seurakuntaan liitettiin Könkään ruukinseurakunta 1783. Kirkko siirretiin kuusi kilometriä itään pän 1861 ja uusi kulmatuetulla tornilla ja harjakatolla varustettu puukirkko valmistui 1869. Seurakuntaan kuulunut Täräntö muodostettiin kappeliksi 1877 ja Junosuando 1903. Ensiksi mainittu erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1815 ja viimeksi mainittu 1914. Papisto Pajala sai oman papin 1757, jolloin tänne asetettiin Ylitornion emäseurakunnan toinen komministeri. Tästä lähtien seurakunnan pienessä kappelissa saarnasi yksi pappi suomenkielisille kappelin asukkaille ja toinen ruotsinkielisille Könkään ruukin asukkaille. Ensimmäinen kirkkoherra astui virkaan 1849. Kirkkoherrat 1849–1861 Lars Levi Laestadius 1863–1897 Per Lorens Stenborg 1899– Otto William Zeidlitz Kappalaiset 1892–1895 Otto William Zeidlitz 1895–1899 Andreas Nikolai Juliebø 1900–1902 Karl Vitalis Karnell 1902–1912 Artur Gabriel Ellis Arkisto Pajalan seurakunnan rippikirjat (husförhörsböcker) alkavat vuodesta 1731, tilikirjat vuodesta 1764 ja historiakirjat vuodesta 1728. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Ruotsin Härnösandin maakunta-arkistossa (Landsarkivet i Härnösand, Rosenbäcken) ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1728–1999. Osa seurakunnan 1800-luvun kirkonarkistoa tuhoutui tulipalossa 24.11.1941. Könkään ruukinseurakunnan kirkonarkisto sisältyy Pajalan seurakunnan arkistoon. Linkit Riksarkivet: Nationell arkivdatabas Riksarivet: Digitala forskarsalen SSHY: Digiarkisto

Eurajoen emäseurakunnan rukoushuonekunta, joka lienee perustettu kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan katolisella ajalla, jolloin sen kirkkorakennus oli Pyhän Pietarin nimikko. Venäläiset ryöstivät rukoushuoneen isonvihan aikana. Anomukseen oman papin asettamisesta seurakuntaan annettiin kieltävä vastaus 1786. Emäseurakunnan papisto saarnasi rukoushuoneessa tuomiokapitulin päätöksen mukaan 12.10.1831.

Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä Kalajoen edustalla ja ne on luettu kuuluvaksi Kalajoen emäseurakuntaan. Kokkolan koulun rehtorit toimivat täällä niin kutsuttuina haminasaarnaajina Turun tuomiokapitulin määräyksen mukaan vuodesta 1720, ja kalastajilta kannetut kalakymmenykset oli määrättynä rehtorin palkan parannukseksi. Ensimmäisen kirkon rakentamisen ajankohtaa ei tunneta, mutta kirkon mainitaan olleen huonoksi käynyt 1778, jolloin nostettiin esiin uuden kirkon rakentaminen. Uusi kirkko rakennettiin kalajokelaosen rakennusmestari Simo Silvénin johdolla 1780, jolloin siihen ottivat osaa Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen seurakunnat. Kallankareille rakennettiin myös oma pieni pappila 1783, jolloin siihen kuului ainoastaan yksi huone eli tupa. Kirkko ja pappila ovat edelleen olemassa Maakallassa, ja kirkko tunnetaan yleisesti Kallan kirkkona. Viimeiset Kalajoen emäseurakunnan papeista, jotka täällä toimittivat kirkollisia toimituksia ja pitivät kirkollista järjestyä, lienevät olleet Kalajoen kirkkoherran apulainen Ernst Henrik Nikander 1850-luvulla ja vt. kappalainen Kaarle Reetrikki Sorri 1890-luvulla. Kallankarien erikoisuus on saarten itsehallinto, jonka ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa käyttää vuosittain Jaakonpäivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina kokoontuva karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja vuonna 1771 säätämästä haminajärjestyksestä, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Maanmittauslaitos on todennut, että saaret omistaa Suomen valtio, mutta kuninkaallisen asetuksen nojalla Maakallan hallinta on luovutettu sen kalastajille. Nykyään Kallankarit eivät kuitenkaan kuulu oikeudellisesti Suomen itsehallinnollisiin yhteisöihin, toisin kuin esimerkiksi Ahvenanmaa.

Perustettiin Tyrvään emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi 1828, kun tuomiokapituli myönsi anomuksesta luvan Sammaljoen ja eteläisen Tyrvään kylien asukkaille rakentaa oman kirkkorakennuksen, joka valmistui ja vihittiin käyttöön 1834. Kirkon yhteyteen rakennettiin myös hautausmaa. Anomukseen rukoushuonekunnan erottamisesta Tyrväästä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi antoi tuomiokapituli kieltävän vastauksen 1900-luvun alussa. Naapuriseurakunnat Tyrvää