Venäläinen evankelinen seurakunta Suomessa rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 22.1.1931 (Suomen asetuskokoelma 40/1931). Pietarissa asuneet suomalaiset anoivat ensimmäisen kerran oman seurakunnan perustamista vuoden 1889 Suomen kristittyjä uskontokuntia koskeneen asetuksen eli ns. eriuskolaislain nojalla Pietarin kenraalikuvernööriltä 1.9.1908. Seurakunta sai perustamisluvan 26.11.1908. Suomessa seurakunnan perustamiskokous pidettiin Helsingissä 29.8.1920, jolloin kokoukseen osallistui Espoon Leppävaarassa asuneen Alexander Furseijeffin lisäksi noin parikymmentä Suomen ja Venäjän alamaista. Venäläinen evankelinen seurakunta Suomessa poistettiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä valtioneuvoston päätöksellä 24.4.1936. Muut nimet Ryska evangeliska församlingen i Finland

Suomen ensimmäiset muslimit olivat tiettävästi Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleita sotilaita, jotka olivat joukkoyksiköidensä mukana sijoitettuna Suomen varuskuntiin 1800-luvulla. Tataareja on asunut Helsingissä 1860-luvulta alkaen ja myöhemmin heitä asettui myös Viipuriin, Kotkaan, Kuopioon sekä Turkuun. Helsingin Hietaniemen islamilainen hautausmaa vihittiin käyttöön 1871 ja Turun 1912. Helsingissä toimi asiakirjatietojen mukaan muhamettilainen seurakunta ainakin jo 1910, jolloin se anoi Suomen kenraalikuvernööriltä lupaa saada teurastaa eläimiä islamilaisen tavan mukaan. Talonpoika Siliulla Saritdinoff Venäjän keisarikunnan Nižni Novgorodin kuvernementista anoi Uudenmaan läänin kuvernööriltä, että hänet määrättäisiin Suomessa asuvien muhamettilaisten mullahiksi eli johtajaksi. Helsingin tataarien ensimmäinen virallinen organisaatio oli Helsingin muhamettilainen hyväntekeväisyysyhdistys, jonka säännöt Uudenmaan läänin kuvernööri vahvisti 1915. Suomen kenraalikuvernööriltä tiedusteltiin muhamettilaisten eli islaminuskoisten oikeudesta perustaa omia seurakuntia 1917 mutta Keisarillinen senaatti ei ehtinyt antaa sille alistetussa asiassa päätöstä eikä säätää uskonnonvapauslakia ennen Suomen itsenäistymistä. Suomen muhamettilainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 24.4.1924 (Suomen asetuskokoelma 178/1925). Suomi oli toinen länsimaa, joka tunnusti muslimien uskonnollisen yhdyskunnan. Ensimmäinen tunnustaminen tapahtui Itävallan keisarikunnassa 1908. Seurakunta oli toinen Suomen vuoden 1923 uskonnonvapauslain nojalla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Perustamiskokouksessa oli noin 90 henkilöä, joista suurin osa oli tataarikauppiaita. Seurakunta haki vuonna 1932 lupaa avioliittoon vihkimiseen ja lupa myönnettiin samana vuonna 1.12.1932. Valtioneuvosto antoi luvan "emämoskeijan" rakentamiselle Helsinkiin 1923. Varojen puutteessa moskeijaa ei kuitenkaan rakennettu vaan seurakunta osti kolmen huoneen huoneiston Helsingin Albertinkadulta 1929. Seurakunta hankki kivitalon Helsingin Fredrikinkadulta 1941 ja osti samalta kadulta Uudenmaankadun risteyksestä puutalon 1948. Puutalon paikalle rakennettiin Armas Lahtisen suunnitelmien mukaan Islam-talo 1958–1961. Seurakunnalla on hautausmaat Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla ja Turun hautausmaalla kristillisten hautausmaiden yhteydessä. Seurakuntaan kuuluu Järvenpään moskeija ja minareetittomat Turun ja Kotkan rukoushuoneet. Seurakunnan nimi muutettiin Suomen Islam-seurakunnaksi 31.3.1963 (Suomen asetuskokoelma 488/1963). Muut nimet Finlandiya İslam Cemaati, Suomen muhamettilainen seurakunta Papisto Puheenjohtajat 1925–1926 Weli-Ahmed Hakim 1926–1928 Kemal Baibulat 1928–1929 Ismail Arifulla 1929–1961 Zuhur Tahir Arkisto Suomen Islam-seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1924 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan jäsenluetteloita Helsingistä ja sen lähiympäristöstä ja muilta paikkakunnilta, luetteloita seurakuntaan kuuluneista muun maan kansalaisista ja kansalaisuutta vailla olleista sekä luetteloita syntyneistä vuosilta 1930–1970, vihityistä vuosilta 1935–1970 ja kuolleista vuosilta 1931–1970. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Helsingin ensimmäiset juutalaiset lienevät olleet Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleita juutalaisia 1830-luvulla, jolloin heitä varten perustettiin ensimmäinen synagoga Viaporiin. Suomen kenraalikuvernöörin mukaan Suomessa asui yhdeksän juutalaisperhettä 1831, joista osa oli Helsingissä. Helsingin juutalainen h autausyhdistys Chewra Kadischa perustettiin 1869 ja Helsingin kaupungin juutalainen yhteisö palkkasi ensimmäisen rabbiininsa 1867. Yhteisön oma synagoga rakennettiin Malminkadulle 1900–1906. Seurakunta oli hakenut kaupungilta tonttia ilman korvausta synagoga- ja koulurakennusta varten 1898. Tätä ennen yhteisö oli toiminut Langenin huvilan tiloissa Siltasaaressa. Suomen itsenäistymisen jälkeen juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet eduskunnan säädettyä asiaa koskevan lain 22.12.1917 ja laki astui voimaan 1.1.1918. Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi valtioneuvoston päätöksellä 19.12.1918 (Suomen asetuskokoelma 24/1918) ja 28.9.1946 (Suomen asetuskokoelma 711/1946). Seurakunta ylläpitää kahta juutalaista hautausmaata, joista uudempi perustettiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan viereen 1895. Muut nimet Judiska församlingen i Helsingfors Arkisto Suomessa annettiin erillinen laki mooseksenuskoisista eli juutalaisista 12.1.1918 ja 17.1.1918. Asetuksella määrättiin aluksi, että juutalaiset oli Suomessa kirjattava siviilirekisteriin. Helsingin juutalainen seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1919 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan pääkirjoja sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1919–1970. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Varanginvuonon ( Varangerfjorden ) eteläpuolinen alue sai oman kirkon kuninkaallisella käskykirjeellä 18.3.1857. Kirkon valmistuttua alue erotettiin Vesisaaren pitäjästä ja muodostettiin omaksi pitäjäksi Vesisaaren seurakunnan alaisuuteen. Erotettiin Vesisaaresta itsenäiseksi Etelä-Varangin ( Sør-Varanger ) seurakunnaksi kuninkaallisella käskykirjeellä 30.5.1864. Suurkäräjät myönsi varoja Näätämön (Neiden) kappelin rakentamiseen 15.5.1899 ja päätöstä seurasi kuninkaallinen käskykirje 8.6.1899. Kappelin rakentamiselle annettiin lupa kruununprinssin käskykirjeellä 1.12.1900 ja kappeli vihittiin käyttöön 1902. Kappelin rakentamiselle Svanvikiin annettiin lupa kuninkaallisella käskykirjeellä 23.9.1932. Muut nimet Mátta-Várjjat, Sør-Varanger Naapuriseurakunnat Uuniemi , Vesisaari Arkisto Etelä-Varangin seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit alkavat molemmat vuodesta 1863. Vuotta 1863 edeltävältä ajalta tietoja löytyy Vesisaaren ( Vadsø ) seurakunnan kirkonkirjoista. Ministeriaalikirjat puuttuvat vuosilta 1912–1919. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Mainitaan pitäjänä 1751. Alkuaan seurakunta oli jaettuna Koutokeinon pääpitäjään ja Afjuvarren anneksipitäjään, joka tunnetaan myöhemmin Karasjokena (Karasjok). Seurakunnan pappi vapautettiin Porsanginvuonon (Porsangerfjorden) suomalaisten palvelemisesta kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1793, jonka jälkeen papin vastuulla oli ainoastaan varsinaiseen seurakuntaan kuuluneiden Karasjoen suomalaisten sielunhoito. Seurakunta yhdistettiin Ryssänmarkan (Kistrand) seurakuntaan kuninkaallisella käskykirjeellä 19.3.1813 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 30.1.1851. Kappelin rakentamiselle Masiin annettiin lupa kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1927. Muut nimet Guovdageaidnu, Kautokeino Arkisto Koutokeinon seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) alkavat vuodesta 1723 ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit vuodesta 1862. Ministeriaalikirjat puuttuvat vuosilta 1776–1805 ja vuosilta 1805–1843 tietoja löytyy Ryssänmarkan (Kistrand) seurakunnan kirkonkirjoista. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Turun kaupungin juutalaisilla oli oma synagoga Brahenkadun ja Tuureporinkadun kulmauksessa vuodesta 1912 alkaen. Turun juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi valtioneuvoston päätöksellä 6.3.1919. Muut nimet Judiska församlingen i Åbo Arkisto Suomessa annettiin 12.1.1918 erillinen laki mooseksenuskoisista eli juutalaisista. 17.1.1918 annetulla asetuksella määrättiin aluksi, että juutalaiset oli Suomessa kirjattava siviilirekisteriin. Turun juutalainen seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1919 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämälle väestörekisterille vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan pääkirjaa, jonka alussa on tilastoja ja aakkosellinen hakemisto. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Miinoa on kylä Miinoanjärven rannalla Venäjällä, noin 10 kilometrin päässä valtionrajasta. Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkistosta muutamilta 1910-luvun vuosilta mutta seurakunnasta ja sen toiminnasta ei ole tarkempia tietoja. Muut nimet Miinoan ortodoksinen seurakunta Arkisto Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1916–1919. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Helsingin venäläinen sotilassairaala toimi Töölössä vuoteen 1835 ja sen jälkeen Unioninkadulla arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan sairaalaksi muutetussa entisessä kantonistikoulussa. Sairaalan toiminta päättyi 1917. Sotilassairaalaan kuului oma kirkko. Muut nimet Helsingin sotilassairaalan ortodoksinen seurakunta Arkisto Helsingin sotilassairaalan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1835 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1812–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin noin 1840 ja toimi Vuoleen emäseurakunnan kappelina vuoteen 1870. Kirkko, Pyhän Mikaelin nimikko, rakennettiin Miikkulaisen kylään 1870–1871 ja vihittiin käyttöön 28.2.1872. Kirkko suljettiin neuvostoviranomaisten toimesta 1933. Kylät Alakylä, Nuossovna, Nässi, Salokylä, Sokelova, Toserova, Yläkylä Naapuriseurakunnat Toksova , Vuole Arkisto Vuole-Miikkulaisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteriasiakirjoja vuosilta 1925–1934. Kansallisarkisto on digitoinut Vuole-Miikkulaisen seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin 1628. K irkko sijaitsi aluksi Luuppolan ja Vartiamäen välissä mutta venäläiset polttivat sen 1704. Seurakuntaan kuulunut Valkeasaaren kappeli erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1734. Kivinen Pyhän Aleksanterin kirkko valmistui 1887 ja siinä oli 1 135 paikkaa. Tuolloin vanhasta puukirkosta rakennettiin pappila. Kirkko suljettiin ja muutettiin kulttuuritaloksi neuvostoviranomaisten toimesta 1936. Seurakunnassa oli 10 791 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Pähkinälinnan rovastikuntaan. Toksova oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin toiseksi suurin luterilainen seurakunta. Muut nimet Korpiselkä Kylät Autio, Auvola, Haapaoja, Halosi, Himakkala, Hittola, Hännikäinen, Iso Kiurunmäki, Kaukola, Kiuru, Koivukylä, Kopittala, Kujala, Leppisaari, Oinaala, Osselki, Poroskylä, Puhilanmäki, Purnu, Rantala, Rappula, Rohma, Sepänsuo, Särky, Taskunmäki, Toksova, Uusi-Miina, Vaarakkala, Vanha-Miina, Vartiamäki, Vehkoja Naapuriseurakunnat Haapakangas, Lempaala , Miikkulainen , Rääpyvä , Vuole Arkisto Toksovan seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteri- ja hallintoasiakirjoja vuosilta 1892–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Toksovan seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)