Helsingin ensimmäiset juutalaiset lienevät olleet Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleita juutalaisia 1830-luvulla, jolloin heitä varten perustettiin ensimmäinen synagoga Viaporiin. Suomen kenraalikuvernöörin mukaan Suomessa asui yhdeksän juutalaisperhettä 1831, joista osa oli Helsingissä. Helsingin juutalainen h autausyhdistys Chewra Kadischa perustettiin 1869 ja Helsingin kaupungin juutalainen yhteisö palkkasi ensimmäisen rabbiininsa 1867. Yhteisön oma synagoga rakennettiin Malminkadulle 1900–1906. Seurakunta oli hakenut kaupungilta tonttia ilman korvausta synagoga- ja koulurakennusta varten 1898. Tätä ennen yhteisö oli toiminut Langenin huvilan tiloissa Siltasaaressa. Suomen itsenäistymisen jälkeen juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet eduskunnan säädettyä asiaa koskevan lain 22.12.1917 ja laki astui voimaan 1.1.1918. Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi valtioneuvoston päätöksellä 19.12.1918 (Suomen asetuskokoelma 24/1918) ja 28.9.1946 (Suomen asetuskokoelma 711/1946). Seurakunta ylläpitää kahta juutalaista hautausmaata, joista uudempi perustettiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan viereen 1895. Muut nimet Judiska församlingen i Helsingfors Arkisto Suomessa annettiin erillinen laki mooseksenuskoisista eli juutalaisista 12.1.1918 ja 17.1.1918. Asetuksella määrättiin aluksi, että juutalaiset oli Suomessa kirjattava siviilirekisteriin. Helsingin juutalainen seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1919 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan pääkirjoja sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1919–1970. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Varanginvuonon ( Varangerfjorden ) eteläpuolinen alue sai oman kirkon kuninkaallisella käskykirjeellä 18.3.1857. Kirkon valmistuttua alue erotettiin Vesisaaren pitäjästä ja muodostettiin omaksi pitäjäksi Vesisaaren seurakunnan alaisuuteen. Erotettiin Vesisaaresta itsenäiseksi Etelä-Varangin ( Sør-Varanger ) seurakunnaksi kuninkaallisella käskykirjeellä 30.5.1864. Suurkäräjät myönsi varoja Näätämön (Neiden) kappelin rakentamiseen 15.5.1899 ja päätöstä seurasi kuninkaallinen käskykirje 8.6.1899. Kappelin rakentamiselle annettiin lupa kruununprinssin käskykirjeellä 1.12.1900 ja kappeli vihittiin käyttöön 1902. Kappelin rakentamiselle Svanvikiin annettiin lupa kuninkaallisella käskykirjeellä 23.9.1932. Muut nimet Mátta-Várjjat, Sør-Varanger Naapuriseurakunnat Uuniemi , Vesisaari Arkisto Etelä-Varangin seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit alkavat molemmat vuodesta 1863. Vuotta 1863 edeltävältä ajalta tietoja löytyy Vesisaaren ( Vadsø ) seurakunnan kirkonkirjoista. Ministeriaalikirjat puuttuvat vuosilta 1912–1919. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Mainitaan pitäjänä 1751. Alkuaan seurakunta oli jaettuna Koutokeinon pääpitäjään ja Afjuvarren anneksipitäjään, joka tunnetaan myöhemmin Karasjokena (Karasjok). Seurakunnan pappi vapautettiin Porsanginvuonon (Porsangerfjorden) suomalaisten palvelemisesta kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1793, jonka jälkeen papin vastuulla oli ainoastaan varsinaiseen seurakuntaan kuuluneiden Karasjoen suomalaisten sielunhoito. Seurakunta yhdistettiin Ryssänmarkan (Kistrand) seurakuntaan kuninkaallisella käskykirjeellä 19.3.1813 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 30.1.1851. Kappelin rakentamiselle Masiin annettiin lupa kuninkaallisella käskykirjeellä 19.7.1927. Muut nimet Guovdageaidnu, Kautokeino Arkisto Koutokeinon seurakunnan ministeriaalikirjat (ministerialbok) alkavat vuodesta 1723 ja lukkarinkirjat (klokkerbok) eli kirkonkirjojen duplikaatit vuodesta 1862. Ministeriaalikirjat puuttuvat vuosilta 1776–1805 ja vuosilta 1805–1843 tietoja löytyy Ryssänmarkan (Kistrand) seurakunnan kirkonkirjoista. Seurakunnan arkistoa säilytetään Tromssan valtionarkistossa (Statsarkivet i Tromsø). Linkit Arkivverket: Digitalarkivet

Turun kaupungin juutalaisilla oli oma synagoga Brahenkadun ja Tuureporinkadun kulmauksessa vuodesta 1912 alkaen. Turun juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi valtioneuvoston päätöksellä 6.3.1919. Muut nimet Judiska församlingen i Åbo Arkisto Suomessa annettiin 12.1.1918 erillinen laki mooseksenuskoisista eli juutalaisista. 17.1.1918 annetulla asetuksella määrättiin aluksi, että juutalaiset oli Suomessa kirjattava siviilirekisteriin. Turun juutalainen seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1919 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämälle väestörekisterille vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan pääkirjaa, jonka alussa on tilastoja ja aakkosellinen hakemisto. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Miinoa on kylä Miinoanjärven rannalla Venäjällä, noin 10 kilometrin päässä valtionrajasta. Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkistosta muutamilta 1910-luvun vuosilta mutta seurakunnasta ja sen toiminnasta ei ole tarkempia tietoja. Muut nimet Miinoan ortodoksinen seurakunta Arkisto Miinoan ortodoksisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1916–1919. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Helsingin venäläinen sotilassairaala toimi Töölössä vuoteen 1835 ja sen jälkeen Unioninkadulla arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan sairaalaksi muutetussa entisessä kantonistikoulussa. Sairaalan toiminta päättyi 1917. Sotilassairaalaan kuului oma kirkko. Muut nimet Helsingin sotilassairaalan ortodoksinen seurakunta Arkisto Helsingin sotilassairaalan ortodoksisen seurakunnan rippi- eli pääkirjat alkavat vuodesta 1835 ja metrikat eli luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuodesta 1812. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1812–1918. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto Suomen Sukututkimusseura: HisKi SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin noin 1840 ja toimi Vuoleen emäseurakunnan kappelina vuoteen 1870. Kirkko, Pyhän Mikaelin nimikko, rakennettiin Miikkulaisen kylään 1870–1871 ja vihittiin käyttöön 28.2.1872. Kirkko suljettiin neuvostoviranomaisten toimesta 1933. Kylät Alakylä, Nuossovna, Nässi, Salokylä, Sokelova, Toserova, Yläkylä Naapuriseurakunnat Toksova , Vuole Arkisto Vuole-Miikkulaisen seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteriasiakirjoja vuosilta 1925–1934. Kansallisarkisto on digitoinut Vuole-Miikkulaisen seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Perustettiin 1628. K irkko sijaitsi aluksi Luuppolan ja Vartiamäen välissä mutta venäläiset polttivat sen 1704. Seurakuntaan kuulunut Valkeasaaren kappeli erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1734. Kivinen Pyhän Aleksanterin kirkko valmistui 1887 ja siinä oli 1 135 paikkaa. Tuolloin vanhasta puukirkosta rakennettiin pappila. Kirkko suljettiin ja muutettiin kulttuuritaloksi neuvostoviranomaisten toimesta 1936. Seurakunnassa oli 10 791 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Pähkinälinnan rovastikuntaan. Toksova oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin toiseksi suurin luterilainen seurakunta. Muut nimet Korpiselkä Kylät Autio, Auvola, Haapaoja, Halosi, Himakkala, Hittola, Hännikäinen, Iso Kiurunmäki, Kaukola, Kiuru, Koivukylä, Kopittala, Kujala, Leppisaari, Oinaala, Osselki, Poroskylä, Puhilanmäki, Purnu, Rantala, Rappula, Rohma, Sepänsuo, Särky, Taskunmäki, Toksova, Uusi-Miina, Vaarakkala, Vanha-Miina, Vartiamäki, Vehkoja Naapuriseurakunnat Haapakangas, Lempaala , Miikkulainen , Rääpyvä , Vuole Arkisto Toksovan seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää väestörekisteri- ja hallintoasiakirjoja vuosilta 1892–1936. Kansallisarkisto on digitoinut Toksovan seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto SSHY: Jäsensivut (vaatii kirjautumisen)

Pietarin kaupungin edustalla sijaitseva Kronstadt eli Retusaari kuului alkuaan Suomenlahden etelärannalle vuonna 1642 perustettuun Tyrön luterilaiseen seurakuntaan. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Retusaari olisi kuulunut aikoinaan Kivennavan ulkosaariin. Perustettiin itsenäiseksi Kronstadtin Pyhän Elisabetin saksalais-suomalais-virolaiseksi seurakunnaksi 1836 ja erotettiin itsenäiseksi Pyhän Nikolain virolais-suomalais-ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1860. Seurakuntaan kuului yhteensä 540 suomalaista, 1 400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Seurakunta lakkasi toimimasta Kronstadtin kapinan tukahduttamisen jälkeen 1920-luvulla, jonka jälkeen saarelle ei jäänyt luterilaista asutusta. Muut nimet Kronstatti, Kruununlinna, Pyhän Elisabetin seurakunta, Pyhän Nikolain seurakunta, Retusaari

Venäjän keisarikunnan Olonetskajan eli Aunuksen kuvernementissa oleskelleiden suomalaisten kirkollisia toimia varten määrättiin 500 ruplaa keisarin käskykirjeellä 5.2.1859. Näiden suomalaisten keskuudessa oleskeli suomalainen pappi ainakin 1863–1867. Aunuksen kuvernementtiin perustettiin evankelis-luterilainen seurakunta 1858 ja sen kirkkoherran asemapaikaksi määrättiin Aunuksen kaupunki. Seurakunta palveli pääasiassa suomalaisia ja saksalaisia luterilaisia. Seurakunta siirrettiin Aunuksesta Petroskoin kaupunkiin 1865. Petroskoin kaupunkiin rakennettiin luterilainen kirkko arkkitehti Mihail Markovin  suunnitelmien mukaan 1871 ja kirkko vihittiin käyttöön 5.8.1873. Kirkko paloi savupiipussa olleen vian vuoksi 1889, uuden kirkon rakentamista anottiin 1.8.1890 ja uusi kirkko rakennettiin valtion hirsistä seuraavana vuonna. Kirkon vieressä sijaitsi pieni kirkkoherran virkatalo. Luterilaisen hautausmaan perustamiselle annettiin lupa 5.7.1873, jolloin se määrättiin rakennettavaksi ortodoksisen ja juutalaisen hautuumaan välille. Aunukseen perustettiin oma luterilainen uskonnollinen yhdistys 1904 mutta tällä yhdistyksellä ei ollut omaa kirkkoa. Aunuksen luterilaisen seurakunnan toiminta lakkasi Venäjän sisällissodan aikana 1917. Inkerin kirkkoon kuuluva Aunuksen seurakunta perustettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudelleen 1993. Muut nimet Aunuksen evankelis-luterilainen seurakunta