Perustettiin Siikajoen emäseurakunnan rukoushuonekunnaksi kirkon valmistumisen myötä. Piippolan kylän asukkaat olivat saaneet luvan kirkon rakentamiseen kuninkaan päätöksellä 10.7.1769. Seurakunnan asukkaat saivat kutsua oman saarnaajan kuninkaan päätöksellä 19.2.1776. Erotettiin Siikajoen jaossa itsenäiseksi keisarilliseksi kirkkoherrakunnaksi armollisella käskykirjalla 3.11.1845, jolloin Pulkkila ja vasta perustettu Kestilän rukoushuonekunta liitettiin seurakuntaan kappeleina.
Seurakuntaan kuulunut Kestilän kappeli erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1871 ja Pulkkilan kappeli sekä Pyhäntä itsenäisiksi kirkkoherrakunniksi 1899. Piippolan kunta perustettiin 1865 ja yhdistettiin Kestilän, Pulkkilan ja Rantsilan kanssa Siikalatvan kunnaksi 2009.
Maakirjakylät
Lamu, Leskelä, Piippola
Naapuriseurakunnat
Papisto
Seurakunnan kirkkoherran palkka oli vuoden 1896 pappeinkokouksessa hyväksyttyjen tietojen mukaan virkatalosta 700 markkaa, 1 232,5 kiloa voita, 105 hehtolitraa rukiita, 105 hehtolitraa ohria, 300 markkaa juustoa ja leipää, 400 markkaa pääsiäisrahaa, 275 markkaa tuloa maahanlaskuista sekä sportteleista ja muista 793 markkaa. Kappalaisen palkka oli vastaavasti virkatalosta 400 markkaa, 110 kiloa voita, 50 hehtolitraa rukiita, 50 hehtolitraa ohraa, 116 markkaa juustoa ja leipää, 65 markkaa lihaa, 228 markkaa päivätöistä sekä 50 markkaa sportteleita.
Kirkkoherrat
1848–1849 Henrik Josef Bergh
1853–1854 Karl Abraham Keckman
1855–1865 Vilhelm Österbladh
1869–1877 Gustaf Lövenmark
1879–1882 August Johan Frosterus
1884–1894 Josef Österbladh
1895–1905 Niilo Karilas (Karlsberg)
1906–1917 Rurik Calamnius
1918–1932 Toivo Johannes Helevä
1932–1951 Eino Eliel Seppo
Kappalaiset
1857–1887 Johan Fredrik Cajan
1888–1894 Karl Johan Vartiainen
1896–1897 Juho Heikki Ihalainen
1898–1899 Pekka Adolf Fogman (Vuolle), virka lakkautettiin
Saarnaajat
1771–1797 Gerhard Snellman
1797–1798 Erik Ganander, vt. saarnaaja
1799–1811 Jakob Gummerus
1811–1814 Erik Johan Snellman
1814–1823 Johan Petterson
1823–1834 Jakob Anders Kranck
1834–1839 Konrad Ottelin
1839–1842 Karl Johan Engeberg, vt. sarnaaja
1842–1854 Karl August Odenvall, virka lakkautettiin
Ylimääräiset papit
1797–1798 Lars Tallgren, sijaispappi
1797–1798 Elias Krank, sijaispappi
1797–1798 Nils Abraham Moliis, sijaispappi
1850 Wilhelm Ingman, apulainen
1854–1856 Karl Axel Vegelius, välisaarnaaja
1855 Gabriel Vilhelm Melart, välisaarnaaja
1856–1857 Johan Fredrik Cajan, välisaarnaaja
1859–1861 Reinhold Helander, vs. kappalainen
1861–1869 Karl Isak Vilhelm Österbladh, vs. kappalainen
1875–1882 Fredrik Mennander, vs. kappalainen
1882–1885 Konrad Ferdinand Melartin, vs. kappalainen
1886–1887 Justus Georg Staudinger, vs. kappalainen
1887 Antti Adolf Gummerus, vt. kappalainen
1888 Juho Heikki Ihalainen, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra
1894–1896 Juho Heikki Ihalainen, vt. kappalainen, vt. kirkkoherra
1897 Hannu Pekka Yrjänäinen, vt. kappalainen
1899 Aali Riihimäki, vt. kappalainen
1899–1906 Johan Vilhelm Snellman, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherran, väliajansaarnaaja
1904 Jooseppi Lescelius, kirkkoherran apulainen
1917–1918 Antti Raunio, vt. kirkkoherra
1940 Einari Jaakko Kaakinen, vt. kirkkoherra, Pulkkilan kirkkoherra
1941 Hjalmar Carlson, vt. kirkkoherra, Pyhännän kirkkoherra
Arkisto
Piippolan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1800, tilikirjat vuodesta 1887 ja historiakirjat syntyneiden osalta vuodesta 1724, vihittyjen osalta vuodesta 1725 ja kuolleiden osalta vuodesta 1698. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1737–1946.
Saarnaaja Erik Ganander joutui kerran vuonna 1798 ollessaan maantiellä matkalla lukukinkerille Tavastkengän kylään riitaan majuri Possenin kanssa. Saarnaaja korvasi majurin antaman iskun niin tuntuvasti, että tämä meni tainnoksiin. Luullen tappaneensa majurin, lähti Ganander pakoon kirkonkirjat mukanaan Pietariin, missä sitten oleskeli kirjailijana kolme vuotta. Vihdoin saatuaan tietää, että Possen vielä oli elossa, palasi hän kotimaahan palvellen pappina eri seurakunnissa. Kirkonkirjat kuitenkin hävisivät Pietarin tielle ja ovat tuolta ajalta kadonneet. Eräässä tilikirjassa on huomautus, etteivät Ganander ja saarnaaja Nils Abram Moliis olleet pitäneet mitään tuloluetteloa kirkontuloista vuosilta 1797 ja 1798.
Kansallisarkisto on digitoinut Piippolan seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1870-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.
Comments