Perustettiin Sotkamon emäseurakunnan kappaleiksi 13.11.1753, jolloin Kuhmoniemen seudun asukkaat saivat kuninkaalta luvan rakentaa itselleen kirkon Korpisalmen kylään, ja Sotkamon toinen kappalainen määrättiin muuttamaan sinne. Kirkko ja kellotapuli paloivat tuhopoltosta 22.5.1804. Sotkamon kirkkoherra velvoitettiin palkkaamaan apulainen seurakuntaan keisarillisella käskykirjeellä 15.12.1841, jolloin annettiin myös kieltävä vastaus anomukseen perustaa Kuhmoniemelle kappeliseurakunta. Erotettiin Sotkamosta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 1.10.1856, jolloin se tuli kirkkoherran ja pitäjänapulaisen hoidettavaksi, ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1876. Seurakunta määrättiin konsistoriaaliseksi käskykirjeellä 24.11.1856. Seurakuntaan liitettiin Nurmekseen kuulunut Jonkeran kylä 1882. Kuhmoniemen kunta perustettiin 1865 ja muodostettiin kaupungiksi 1986. Seurakunnan ja kunnan nimi lyhennettiin virallisesti Kuhmoksi 1936.
Seurakuntaan kuuluneen Lentiiran kylän asukkaat saivat luvan rakentaa luvatta aloittamansa rukoushuoneen valmiiksi hallitsevan konsistorin päätöksellä 18.12.1812, mutta heidän anomukseensa saada oma pappi ei suostuttu.
Muut nimet
Kuhmoniemi
Kylät
Iivantiira, Jonkeri, Juttua, Katerma, Korpisalmi, Kuumu, Lammassperä, Lentiira, Lentua, Nivo, Saunajärvi, Timoniemi, Vartius, Vepsä, Vieksi, Viiksimo
Naapuriseurakunnat
Papisto
Sotkamon kappalaisen virkatalo Riikola vaihdettiin Ikolaan kuninkaan kirjeellä 4.3.1756. Kappalaisen saatavista tehtiin suostumus 5.8.1794, joka ei kuitenkaan saanut kuninkaan vahvistusta. Kirkkoherran palkasta keisarillinen senaatti antoi päätöksen 30.10.1879 ja pitäjänapulaisen 10.9.1858.
Kirkkoherrat
1871–1881 Karl Elis Roos
1882–1884 Karl Heinemann
1885– Karl Alexander Pfaler
Kappalaiset
–1689 Andreas Erici Cajanus
1690–1714 Isaacus Sinius
1714–1744 Josephus Ahllund senior
1745–1761 Josephus Ahllund junior
1762–1775 Johan Stubbe
1777–1791 Jakob Strömmer
1793–1805 Jakob Frosterus
1806–1812 Simon Johan Castrén
1814–1846 Jonas Gustaf Högman
1849–1859 Anders Nils Holmström, virka lakkautettiin
Apupapit ja armovuodensaarnaajat
1846–1849 Karl Fredrik Staudinger
1898–1905 Albert Räty, vt. pitäjänapulaisen apulainen ja armovuodensaarnaaja
Ylimääräiset papit
1740–1745 Josephus Ahllund junior, kappalaisen apulainen
1765–1777 Jakob Strömmer kappalaisen apulainen
1780–1782 Gabriel Matthias Lescelius, kappalaisen apulainen
1791 Johan Nyssén, kappalaisen apulainen
1791–1793 Jakob Frosterus, vt. kappalainen
1810–1814 Jonas Gustaf Högman, kappalaisen sijainen
1834–1844 Gustaf Fredrik Högman, kappalaisen apulainen
1844–1851 Jakob Arvid Frosterus, kirkkoherran apulainen
1845–1846 Johan Gabriel Lagus, kappalaisen apulainen
1851–1858 Johan Henrik Ervast, kirkkoherran apulainen
1858–1859 Oskar Elis Pettersson, kirkkoherran apulainen
1859–1860 Karl Jakob Keckman, välisaarnaaja
1865 Mikael Adolf Pelkonen, vt. pitäjänapulainen
1867 Nils August Berghäll, vt. kirkkoherra
1869–1871 Aron Johan Rytkönen, vt. kirkkoherra ja vt. pitäjänapulainen
1881–1882 Johan Efraim Snellman, vt. kirkkoherra
1884–1885 Aukusti Mömmö, vt. kirkkoherra
1893–1896 Pekka Karhu, pitäjänapulaisen apulainen
1896–1898 Iisakki Puustinen, pitäjänapulaisen apulainen
Pitäjänapulaiset
1860–1869 Johan Viktor Johnsson
1874–1904 August Holmström
1905 Pekka Leskinen, ensin vt. pitäjänapulainen
Arkisto
Kuhmon seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1772, tilikirjat vuodesta 1746 ja historiakirjat syntyneiden osalta vuodesta 1757, vihittyjen osalta vuodesta 1759 ja haudattujen osalta vuodesta 1752. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1746–1957.
Seurakunnan pappila paloi helluntaiaikaan 1807, jolloin tuhoutuivat rippikirjat 1753–1771. Pappilan pienempi asuinrakennus paloi perustuksiaan myöten 30.5.1883, jolloin osa arkisto tuhoutui.
Kansallisarkisto on digitoinut Kuhmon seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.