top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Pyhäjärvi (Viipurin lääni)

Päivitetty: 5 päivää sitten


Rajakartta: Pyhäjärvi

Mainitaan kuuluneen Sakkolan pogostaan 1500. Pyhäjärven pitäjän alueella olleita tiloja kuului mainittuna vuonna Käkisalmen Nikolskoin, Valamon ja Konevitsan luostareille. Aiemmin pitäjän kyliä oli kuulunut myös Tverin läheisyydessä sijainneelle Beshitzin luostarille. Konevitsan luostarin perusti Novgorodista kotoisin ollut Athos-luostarin munkki, joka rakennutti kirkon Pyhän Neitsyen synnyttämisen nimikoksi 1398. Ruotsalaiset hävittivät luostarin 1577 ja se oli autiona vuoteen 1595. Munkit pakenivat toisen kerran 1610, jonka jälkeen luostari oli autio ja saarta viljelivät suomalaiset talonpojat. Luostari annettiin lahjoituksena provianttimestari E. Michelssonille. Luostari sai takaisin oikeutensa 1716 mutta se asetettiin Novgorodin Drevennitskoin luostarin alaiseksi 30.4.1718. Luostarille lahjoitettiin kaksi kalastuspaikkaa Räisälästä 1797 ja 6 3/8 atran maa Sakkolan Ruunuvallasta 18.2.1797.


Stolbovan rauhan jälkeen Pyhäjärven luterilaiset käyttivät osaksi Käkisalmen ja osaksi Sakkolan tuolloin Kiviniemellä sijainnutta kirkkoa. Pyhäjärvi mainitaan nimismiehenpitäjänä 1606 mutta sen alue kuului Sakkolaan vielä 1614. Luterilaisella seurakunnalla oli oma kirkkoherra 1632–1642. Seurakunta asetettiin Käkisalmen anneksiksi 1642 ja seurakunnilla oli yhteinen kirkkoherra kunnes vuonna 1735 silloinen kirkkoherra jätti Käkisalmen hoidon toiselle. Pyhän Mikaelin nimikkokirkko rakennettiin 1764 ja vihittiin käyttöön 4.12.1765. Pyhäjärven kunta perustettiin 1871.


Pyhäjärven kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Pyhäjärven seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Tämän jälkeen näiden siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Pyhäjärven asukkaat sijoitettiin Karkkuun, Hämeenkyröön, Tyrväälle, Keikyälle, Kiikkaan, Huittisiin, Mouhijärvelle, Jämijärvelle, Ikaalisiin, Suodenniemelle, Suoniemelle, Nokialle, Kauvatsalle, Kiikoisiin ja Lavialle.


Maakirjakylät

Alakylä, Enkkua, Filinkylä, Gaddila, Haapaniemi, Hassinmäki, Heinsaari, Ivaskansaari, Jaama, Kahvenitsa, Kalamaja, Kelja, Kiimajärvi, Kiprua, Konevitsa, Konnitsa, Korkkala, Kostermaa, Kunnianniemi, Lahnavalkama, Larjova, Lohijoki, Matiskala, Miisua (Kaskala), Montrua, Musakanlahti, Noitermaa, Orola, Passi, Pattoinen, Porsaanmäki, Puikkoinen, Pyhäkylä (Suurpyhäkylä), Pölhölä, Rahkajärvi, Rantakylä, Riiska, Rotjanlahti, Ryhmäkylä, Saapru, Salitsanranta, Sortanlahti, Suhopaarina, Tatarniemi, Tiitua, Tolsterniemi, Valkeamäki, Watikala, Wernitsa, Yläjärvi


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Käkisalmen ja Pyhäjärven yhteisen kirkkoherran virkataloon, 2 atraa maata Orolan Syrjäpyhässä jo 1654, lisättiin yksi atra kihlakunnanoikeuden päätöksellä 22.10.1684. Myöhempi virkatalo lohkaistiin 1838. Kappalaisen virkataloksi annettiin kenraalikuvernööri Jöran Sperlingin kirjeellä 5.3.1685 yksi atran maa Gaddilan kylästä. Myöhemmin kappalaisen virkatalon pinta-ala oli vuoden 1838 jaon mkaan 667 tynnyrinalaa.


Papiston palkasta 5.10.1758 tutkimus kihlakunnanoikeudessa, jonka laamanninoikeus vahvisti 18.2.1773 ja oikeuskollegio 12.9.1773. Suostumus papiston palkasta tehtiin 11.8.1850 ja vahvistettiin 15.3.1851. Koulumestarin palkasta oikeuskollegion päätös 15.1.1781. Uudessa palkkausjärjestyksessä 5.4.1895 säädettiin, että maksuperustuksena tilallisten jyvämaksuun olivat ne manttaalit, jotka pantiin tiloille uudessa verolaskussa.


Kirkkoherrat

1642–1653 Laurentius Sigfridi Biur

1653–1688 Henric Boisman

1689–1710 Johannes Serlachius, pakeni Ruotsiin

1710–1720 Johannes Ursinus

1721–1735 Andreas Strandman

1735–1751 Andreas Strandman

1751–1783 Andreas Strandman nuorempi

1831–1833 Karl Johan Brusin

1910–1929 Johan Emil Lindegren, nimitettiin virkaan 1908

1929–1950 Karl Adolf Wiika (Wikman)


Kappalaiset

1644–1662 Johannes Erici

1662–1684 Jacobus Jaerpenius

1693–1710 Johannes Ursinus

–1710 Jacobus Jaerpenius, nuorempi

1718–1722 Samuel Wastin

1733–1739 Carl Ursinus

1739–1743 Martin Platzman

1743–1752 Petrus Ursinus

1752–1761 Petrus Miltopaeus

1781–1794 Jacob Lilius

1875–1881 Anders Vinter

1919–1926 Karl Adolf Wikman

1927–1934 Sem Johannes Wahl

1934–1936 Erkki Kalervo Pirkka

1936–1937 Arvi Pärssinen

1937–1943 Uuno Henrik Lempinen

1944–1946 Mauri Tapani Noro


Ylimääräiset papit

1804–1805 Johan Henrik von Zweygberg, kirkkoherran apulainen

1807–1815 Karl Teodor Stråhlman, kirkkoherran apulainen

1815–1822 Karl Gustaf Ferrin, kirkkoherran apulainen

1822–1825 Henrik August Schwindt, kappalaisen apulainen

1824–1832 Kristian Anders Hackzell, kirkkoherran apulainen, sijaiskirkkoherra

1830 Alexander Magnus Oleander, sijaiskirkkoherra

1830 Bengt Simming, sijaiskirkkoherra

1832–1833 Herman Olivier Roschier, kirkkoherran apulainen

1833 Samuel Henrik Nordström, kirkkoherran apulainen

1833–1834 Karl Alfred Nysten, kirkkoherran apulainen, virkavuodensaarnaaja

1834–1837 Klas Kristian Albert Tötterman, sijaiskirkkoherra

1834–1835 Karl Magnus Alopæus, kappalaisen apulainen

1835–1849 Paul Teodor Schwindt, kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja

1845–1847 Malakias Faler, kirkkoherran apulainen

1847–1848 Zakarias Lille, kirkkoherran apulainen

1848–1853 Anders Vinter, kirkkoherran apulainen

1853–1858 Alfred Sillfors, kirkkoherran apulainen

1858 August Gabriel Isak Meron, kirkkoherran apulainen

1858–1861 Aloys Jeremias Piispanen, kirkkoherran apulainen

1861–1865 Alexander Joakim Kuldan, kirkkoherran apulainen

1865 Adolf Sonné, kirkkoherran apulainen

1865–1866 David Gustaf Mölsä, kirkkoherran apulainen

1866–1871 Otto Gustaf Blomgren, sijaiskirkkoherra

1871 Kleofas Immanuel Nordlund, sijaiskirkkoherra

1871–1881 Alexander Sirén, sijaiskirkkoherra ja vt. kappalainen

1874 Julius Selim Toikka, vt. kappalainen

1874–1875 Karl Johan Lind, vt. kappalainen, kehruuhuoneen saarnaaja

1881–1882 Karl Gustaf Markkula, vt. kirkkoherra

1882–1883 Johan Alexander Collan, kirkkoherran apulainen

1883 Karl Fredrik Toikka, kirkkoherran apulainen

1884 Johan Auvinen, kirkkoherran apulainen

1884–1888 Frans Henrik Snellman, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra

1890–1891 Hugo Vinter, kirkkoherran apulainen

1892–1895 Gustaf Albin Plathan, kirkkoherran apulainen

1895–1896 Konstantin Anselm Virtanen, kirkkoherran apulainen

1896–1899 Edvard Lamppu, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra

1902–1903 Arvi Brynolf Rautio, vs. kappalainen armovuodensaarnaaja

1903–1904 Yrjö Juhani Hofström, vt. kappalainen, armovuodensaarnaaja, vt. kirkkoherra

1917–1918 Frans Arvi Vasama, vt. kirkkoherra

1926 Armas Veikko Österberg, vt. kirkkoherra, vt. kappalainen

1926–1927 Heljö Huotari, vt. kirkkoherra, vt. kappalainen

1928 Axel David Rainio, kirkkoherra, armovuodensaarnaaja

1936–1937 Oskari Tylväs, vt. kappalainen

1938, 1939 Harald Vilhelm Oksanen, apulainen

1943 Aarne Rudolf Hakala, vt. kappalainen

1944 Aarni Anttonen, vt. kappalainen


 

Arkisto


Pyhäjärven (Viipurin lääni) seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1737, tilikirjat vuodesta 1827 ja historiakirjat vuodesta 1721. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1721–1989.


Seurakunnan kappalaisen virkatalo, jonka päärakennus vasta oli valmistunut aikaisemman tultua käyttökelvottomana puretuksi, paloi kaikkine muine rakennuksineen yöllä vasten 19.7.1885. Tällöin kaikki siellä olleet asiakirjat tuhoutuivat ja ainoastaan harmonion sanotaan pelastetun.


Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.

Kansallisarkisto on digitoinut Pyhäjärven seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.


Linkit

Kommentare


Hae

bottom of page