Käkisalmen linna perustettiin noin 1294. Korelan kaupunkipogostaan kuului Räisälän ja Kaukolan pitäjät sekä osa Hiitolan ja Parikkalan pitäjistä 1500. Muutamat pogostaan kuuluneet tilat olivat ennen Vladikon tai Novgorodin piispan alaisina, mutta myöhemmin ne annettiin Karjalan maaherralle tai pajareille. Käkisalmessa mainitaan olleen Voskreshenskin, Nikolskoin ja Jurjevskoin luostarit. Vuonna 1500 Nikolskoin luostarin kirkolle kuului 11 kylää Sakkolassa, 4 Käkisalmen, 5 Raudun ja 2 Kurkijoen pitäjässä. Jurevskoin ja Johannes Kastajan -luostarin kirkoille kuului kyliä Käkisalmen, Raudun, Kurkijoen ja Ilomantsin pitäjistä.
Käkisalmeen perustettiin luterilainen emäseurakunta ruotsalaisten valloitusten jälkeen 1580 ja 1611. Seurakunta sai ensimmäisen miehityksen aikana 1580–1597 rakennettua kellotapulin 1584 ja kirkon 1588, jolloin seurakunnassa oli oma pappi. Emäseurakunnaksi Käkisalmen katsotaan tulleen 1611, jolloin siihen yhdistettiin Räisälä, Kaukola ja Pyhäjärvi, jotta kirkkoherra saisi riittävät tulot. Kaupunki sai privilegionsa 4.9.1624 ja viimeistään tässä vaiheessa seurakuntaa on kutsuttu jakamattomaksi maa- ja kaupunkiseurakunnaksi. Kiurela eli Tiurila ja Hiitola liitettiin anneksipitäjänä Käkisalmeen kuninkaan kirjeellä 3.9.1634 ja myöhemmin se oli anneksena Käkisalmen kanssa yhdistettynä Pyhäjärven seurakuntaan 1642–1735 . Venäläisten valloitettua Käkisalmen 1710, luterilaisten pääkirkko muutettiin ortodoksiseksi sotilaskirkoksi ja käkisalmelaiset saivat rakennettua uuden oman kirkon vasta 28.2.1759, jolloin se vihittiin Pyhän Andreaksen kirkoksi.
Kirkko paloi 9.10.1634, 15.4.1662 ja 28.8.1679, josta ensiksi mainittuna paloi myös kellotapuli. Kaupunki kärsi vahinkoa sotatoimissa 1656 , jolloin heinäkuussa venäjäläiset purkivat seurakunnan kirkon, ja onnettomassa tulipalossa joulun aikana 1697. Kaupunki ja sen kirkko paloivat 29.8.1697.
Käkisalmeen siirrettiin Räisälästä emäseurakunnasta Kaukolan kappeli 1849, jonka kappalaisen ylläpito kuului Käkisalmelle, ja kappeli erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1869 ja ero toteutui vasta 1896. Käkisalmelaiset sijoitettiin sodan jälkeen Heinolan seudulle. Kirkkoherranvirasto oli alussa Peräseinäjoella, kunnes se siirrettiin 1946 Nastolan Seestalle.
Käkisalmen kaupunki ja maalaiskunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kaupungin ja maalaiskunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Käkisalmen seurakunnan lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Käkisalmen kaupungin asukkaat sijoitettiin Heinolan kaupunkiin ja Käkisalmen maalaiskunnan asukkaat Heinolan maalaiskuntaan, Nastolaan ja Iittiin.
Muut nimet
Kexholm
Kylät
Alapuusti, Hirvisaari, Joensuu, Kapeansalmi, Marjalanniemi, Näpinlahti, Norsjoki, Ostamo, Pärnä, Pörtsykkä, Sakkali, Suikalahti, Suotniemi, Tenkalahti, Vuohensalo, Yläpuusti
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kikkoherran virkataloksi annettiin 4 atran maa Kaukolan Järvenpäässä 17.10.1611. Kuningas määräsi 28.9.1614, että toinen talo annettaisiin kirkkoherralle sen talon sijan Kaukolassa (Cowelagz?), joka oli häneltä otettu pois. Kaupungin vuoden 1624 privilegioissa ja 1681 vahvistettiin virkatalon prebendaksi Unnunkoski, joka sittemmin luultavasti vaihdettiin Räisälän Melnitsanpellon kylässä oleviin Köninginmäen tiloihin rekisterinumeroilla 1 ja 2, Pökkölänmäen rekisterinumerolla 2 ja Tietämälahden rekisterinumerolla 1. Kun kaupunki valloitettiin 1710, nämä prebendat otettiin pois ja vastikkeeksi hallitsevan senaatin käskyllä 26.1.1758 annettiin Särkisalon tila rekisterinumeroilla 8–11, Marjaniemen rekisterinumerolla 1 ja Näppilän rekisterinumerolla 1. Myöhemmin kirkkoherra sai takaisin mainitut Melnitsanpellon kylän tilat keisarillisen senaatin päätöksellä 30.4.1835, jotka sittemmin maksoivat maaveron, 39 veroruplaa 60 kopeekkaa, mutta uuden palkkausjärjestyksen mukaisesti vero prebendatiloista peräytettiin.
Piispantarkastuksessa 5.1.1690 merkittiin, että ikivanhoista ajoista saakka oli kirkkoherran virkataloon oli kuulunut joitakin peltoja sekä niittyjä Kivilahden maalla Ostamossa. Virkataloon oli yhdistetty 12 hehtolitran kylvöala peltoa ja vähän niittyä. Karjalaidun oli vuokralla kaupungilta. Kartalolla ollutta tupaa käytettiin käräjätupana, jossa pitäjäläiset antoivat pappilalle polttopuita, kuorma rankoja joka talosta.
Papiston palkasta tehtiin suostumus 17.6.1727, joka vahvistettiin 19.4.1828 ja 22.3.1851. Kaupungin osuudesta pappien vaaleihin keisarillisen senaatin päätös 19.5.1829.
Uudessa palkkausjärjestyksessä säädettiin 7.2.1869, että kaupunki maksoi kirkkoherralle 1500 markkaa, joka summa jaetttiin palkanmaksajain suoritettavaksi sillä tavalla, että kukin 16 vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen, sekä mies että nainen, maksoi 1 markkaa 50 penniä, ja jolta puuttui mainitusta summasta, koottiin se veroäyrien mukaan.
Linnansaarnaajat
1585–1597 Matthias Petri
1594–1597 Paulus Johannis
Kirkkoherrat
1611–1639 Henricus Thomae Winter
1640–1653 Laurentius Sigfridi Bjur
1653–1688 Henrik Reinholdinpoika Boisman
1689–1710 Johan Serlachius
1721–1735 Andreas Strandman
1735–1765 Andreas Wirenius
1766–1785 Laurentius Rothenberg
1785–1787 Peter Landan
1788–1781 Karl Gustaf Schwindt
1785–1787 Jakob Lilius
1798–1802 Johan Kristofer Voelker
1805–1826 Joel Stubbe
1830–1845 Adam Höijer
1846–1849 Sigfrid Gustaf Kroijerus
1851–1863 Jakob Fredrik Lyra
1864–1894 Immanuel Robert Vallenius
1896–1932 Konstantin Helén
Kappalaiset
1617–1619 Clemens Laurentii
1620–1628 Laurentius Bjur
1636–1643 Martinus Petri
1643–1651 Johannes Sigfridi
1651–1653 Laurentius Stefani
–1660 Henricus Laurentii Bjur
1660–1673 Johan Lentz
1673–1675 Paulus Andreae Rosenblad
1676–1678 Matthias Walbergius
1679–1682 Johan Elianus
1682–1691 Johan Nethenius
1692–1703 Erik Hiqvinus
1705–1709 Anders Strandenius, virka lakkautettiin
Ylimääräiset papit
1710–1720 Johannes Ursinus, vt. kirkkoherra, Pyhäjärven kappalainen
1802–1803 Anders Johan Malmstedt, virkavapaa saarnaaja
1803–1804 Fredrik Spenner, armovuodensaarnaaja
1804–1805 Kristian Gottlieb Virenius, armovuodensaarnaaja
1826–1827 Karl Gustaf Strömborg, sijaiskirkkoherra
1827–1829 Gustaf Vilhelm Viksten, sijaiskirkkoherra
1829–1830 Peter David Starck, sijaiskirkkoherra
1840 Paul Teodor Schwindt, kirkkoherran apulainen
1843–1845 Malakias Faler, kirkkoherran apulainen
1845–1846 Jonas Gabriel Grahn, sijaiskirkkoherra
1850 Johan Henrik Lagus, sijaiskirkkoherra
1850–1851 Anders Johan Silvander, sijaiskirkkoherra
1854–1855 Herman Ekman, kirkkoherran apulainen
1855–1856 Reinhold Voldemar Zilliacus, kirkkoherran apulainen
1856 Karl Fredrik Stockus, kirkkoherran apulainen
1857–1858 Vilhelm Sjöström, kirkkoherran apulainen
1858–1861 Alexander Vilhelm Lyra, kirkkoherran apulainen
1861–1864 Johan Gottlieb Mikander, kirkkoherran apulainen, sijaiskirkkoherra
1885–1887 Karl Anton Emerik Antell, kirkkoherran apulainen
1887–1888 Gustaf Adolf Varén, kirkkoherran apulainen
1888–1889 Otto Vilhellm Lillqvist, vt. kirkkoherra
1889–1895 Gustaf Artur Palmroth, vt. kirkkoherra
1895–1896 Gustaf Albin Platan, vt. kirkkoherra
1896 Juhana Kustaa Toppola, kirkkoherran apulainen
1897 Hjalmar Fredrik Lindblad, kirkkoherran apulainen
1899–1901 Juhana Kustaa Sakkinen, kirkkoherran apulainen
1901 Antti Kustaa Vuotila, kirkkoherran apulainen
1909– Heikki Repo, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1931–1932 Hannes Kauppinen, vt. kirkkoherra
Arkisto
Käkisalmen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1690, tilikirjat vuodesta 1734 ja historiakirjat vuodesta 1690. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1690–1977.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Käkisalmen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.