top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Käkisalmi

Päivitetty: 16. toukok.


Rajakartta: Käkisalmi

Käkisalmen linna perustettiin noin 1294. Korelan kaupunkipogostaan kuului Räisälän ja Kaukolan pitäjät sekä osa Hiitolan ja Parikkalan pitäjistä 1500. Muutamat pogostaan kuuluneet tilat olivat ennen Vladikon tai Novgorodin piispan alaisina, mutta myöhemmin ne annettiin Karjalan maaherralle tai pajareille. Käkisalmessa mainitaan olleen Voskreshenskin, Nikolskoin ja Jurjevskoin luostarit. Vuonna 1500 Nikolskoin luostarin kirkolle kuului 11 kylää Sakkolassa, 4 Käkisalmen, 5 Raudun ja 2 Kurkijoen pitäjässä. Jurevskoin ja Johannes Kastajan -luostarin kirkoille kuului kyliä Käkisalmen, Raudun, Kurkijoen ja Ilomantsin pitäjistä.


Käkisalmeen perustettiin luterilainen emäseurakunta ruotsalaisten valloitusten jälkeen 1580 ja 1611. Seurakunta sai ensimmäisen miehityksen aikana 1580–1597 rakennettua kellotapulin 1584 ja kirkon 1588, jolloin seurakunnassa oli oma pappi. Emäseurakunnaksi Käkisalmen katsotaan tulleen 1611, jolloin siihen yhdistettiin Räisälä, Kaukola ja Pyhäjärvi, jotta kirkkoherra saisi riittävät tulot. Kaupunki sai privilegionsa 4.9.1624 ja viimeistään tässä vaiheessa seurakuntaa on kutsuttu jakamattomaksi maa- ja kaupunkiseurakunnaksi. Kiurela eli Tiurila ja Hiitola liitettiin anneksipitäjänä Käkisalmeen kuninkaan kirjeellä 3.9.1634 ja myöhemmin se oli anneksena Käkisalmen kanssa yhdistettynä Pyhäjärven seurakuntaan 1642–1735 . Venäläisten valloitettua Käkisalmen 1710, luterilaisten pääkirkko muutettiin ortodoksiseksi sotilaskirkoksi ja käkisalmelaiset saivat rakennettua uuden oman kirkon vasta 28.2.1759, jolloin se vihittiin Pyhän Andreaksen kirkoksi.


Kirkko paloi 9.10.1634, 15.4.1662 ja 28.8.1679, josta ensiksi mainittuna paloi myös kellotapuli. Kaupunki kärsi vahinkoa sotatoimissa 1656 , jolloin heinäkuussa venäjäläiset purkivat seurakunnan kirkon, ja onnettomassa tulipalossa joulun aikana 1697. Kaupunki ja sen kirkko paloivat 29.8.1697.


Käkisalmeen siirrettiin Räisälästä emäseurakunnasta Kaukolan kappeli 1849, jonka kappalaisen ylläpito kuului Käkisalmelle, ja kappeli erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1869 ja ero toteutui vasta 1896. Käkisalmelaiset sijoitettiin sodan jälkeen Heinolan seudulle. Kirkkoherranvirasto oli alussa Peräseinäjoella, kunnes se siirrettiin 1946 Nastolan Seestalle.


Käkisalmen kaupunki ja maalaiskunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kaupungin ja maalaiskunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Käkisalmen seurakunnan lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Käkisalmen kaupungin asukkaat sijoitettiin Heinolan kaupunkiin ja Käkisalmen maalaiskunnan asukkaat Heinolan maalaiskuntaan, Nastolaan ja Iittiin.


Muut nimet

Kexholm


Kylät

Alapuusti, Hirvisaari, Joensuu, Kapeansalmi, Marjalanniemi, Näpinlahti, Norsjoki, Ostamo, Pärnä, Pörtsykkä, Sakkali, Suikalahti, Suotniemi, Tenkalahti, Vuohensalo, Yläpuusti


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Kikkoherran virkataloksi annettiin 4 atran maa Kaukolan Järvenpäässä 17.10.1611. Kuningas määräsi 28.9.1614, että toinen talo annettaisiin kirkkoherralle sen talon sijan Kaukolassa (Cowelagz?), joka oli häneltä otettu pois. Kaupungin vuoden 1624 privilegioissa ja 1681 vahvistettiin virkatalon prebendaksi Unnunkoski, joka sittemmin luultavasti vaihdettiin Räisälän Melnitsanpellon kylässä oleviin Köninginmäen tiloihin rekisterinumeroilla 1 ja 2, Pökkölänmäen rekisterinumerolla 2 ja Tietämälahden rekisterinumerolla 1. Kun kaupunki valloitettiin 1710, nämä prebendat otettiin pois ja vastikkeeksi hallitsevan senaatin käskyllä 26.1.1758 annettiin Särkisalon tila rekisterinumeroilla 8–11, Marjaniemen rekisterinumerolla 1 ja Näppilän rekisterinumerolla 1. Myöhemmin kirkkoherra sai takaisin mainitut Melnitsanpellon kylän tilat keisarillisen senaatin päätöksellä 30.4.1835, jotka sittemmin maksoivat maaveron, 39 veroruplaa 60 kopeekkaa, mutta uuden palkkausjärjestyksen mukaisesti vero prebendatiloista peräytettiin.


Piispantarkastuksessa 5.1.1690 merkittiin, että ikivanhoista ajoista saakka oli kirkkoherran virkataloon oli kuulunut joitakin peltoja sekä niittyjä Kivilahden maalla Ostamossa. Virkataloon oli yhdistetty 12 hehtolitran kylvöala peltoa ja vähän niittyä. Karjalaidun oli vuokralla kaupungilta. Kartalolla ollutta tupaa käytettiin käräjätupana, jossa pitäjäläiset antoivat pappilalle polttopuita, kuorma rankoja joka talosta.


Papiston palkasta tehtiin suostumus 17.6.1727, joka vahvistettiin 19.4.1828 ja 22.3.1851. Kaupungin osuudesta pappien vaaleihin keisarillisen senaatin päätös 19.5.1829.


Uudessa palkkausjärjestyksessä säädettiin 7.2.1869, että kaupunki maksoi kirkkoherralle 1500 markkaa, joka summa jaetttiin palkanmaksajain suoritettavaksi sillä tavalla, että kukin 16 vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen, sekä mies että nainen, maksoi 1 markkaa 50 penniä, ja jolta puuttui mainitusta summasta, koottiin se veroäyrien mukaan.


Linnansaarnaajat

1585–1597 Matthias Petri

1594–1597 Paulus Johannis


Kirkkoherrat

1611–1639 Henricus Thomae Winter

1640–1653 Laurentius Sigfridi Bjur

1689–1710 Johan Serlachius

1721–1735 Andreas Strandman

1735–1765 Andreas Wirenius

1785–1787 Peter Landan

1785–1787 Jakob Lilius

1798–1802 Johan Kristofer Voelker

1805–1826 Joel Stubbe

1830–1845 Adam Höijer

1851–1863 Jakob Fredrik Lyra

1896–1932 Konstantin Helén


Kappalaiset

1617–1619 Clemens Laurentii

1620–1628 Laurentius Bjur

1636–1643 Martinus Petri

1643–1651 Johannes Sigfridi

1651–1653 Laurentius Stefani

1660–1673 Johan Lentz

1673–1675 Paulus Andreae Rosenblad

1676–1678 Matthias Walbergius

1679–1682 Johan Elianus

1682–1691 Johan Nethenius

1692–1703 Erik Hiqvinus

1705–1709 Anders Strandenius, virka lakkautettiin


Ylimääräiset papit

1710–1720 Johannes Ursinus, vt. kirkkoherra, Pyhäjärven kappalainen

1802–1803 Anders Johan Malmstedt, virkavapaa saarnaaja

1803–1804 Fredrik Spenner, armovuodensaarnaaja

1804–1805 Kristian Gottlieb Virenius, armovuodensaarnaaja

1826–1827 Karl Gustaf Strömborg, sijaiskirkkoherra

1827–1829 Gustaf Vilhelm Viksten, sijaiskirkkoherra

1829–1830 Peter David Starck, sijaiskirkkoherra

1840 Paul Teodor Schwindt, kirkkoherran apulainen

1843–1845 Malakias Faler, kirkkoherran apulainen

1845–1846 Jonas Gabriel Grahn, sijaiskirkkoherra

1850 Johan Henrik Lagus, sijaiskirkkoherra

1850–1851 Anders Johan Silvander, sijaiskirkkoherra

1854–1855 Herman Ekman, kirkkoherran apulainen

1855–1856 Reinhold Voldemar Zilliacus, kirkkoherran apulainen

1856 Karl Fredrik Stockus, kirkkoherran apulainen

1857–1858 Vilhelm Sjöström, kirkkoherran apulainen

1858–1861 Alexander Vilhelm Lyra, kirkkoherran apulainen

1861–1864 Johan Gottlieb Mikander, kirkkoherran apulainen, sijaiskirkkoherra

1885–1887 Karl Anton Emerik Antell, kirkkoherran apulainen

1887–1888 Gustaf Adolf Varén, kirkkoherran apulainen

1888–1889 Otto Vilhellm Lillqvist, vt. kirkkoherra

1889–1895 Gustaf Artur Palmroth, vt. kirkkoherra

1895–1896 Gustaf Albin Platan, vt. kirkkoherra

1896 Juhana Kustaa Toppola, kirkkoherran apulainen

1897 Hjalmar Fredrik Lindblad, kirkkoherran apulainen

1899–1901 Juhana Kustaa Sakkinen, kirkkoherran apulainen

1901 Antti Kustaa Vuotila, kirkkoherran apulainen

1909– Heikki Repo, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra

1931–1932 Hannes Kauppinen, vt. kirkkoherra

 

Arkisto


Käkisalmen seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1690, tilikirjat vuodesta 1734 ja historiakirjat vuodesta 1690. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1690–1977.


Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.


Kansallisarkisto on digitoinut Käkisalmen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.


Linkit

Comments


Hae

bottom of page