Alueen asukkaat tekivät tiettävästi ensimmäisen anomuksen luvan saamiseksi oman kirkkorakennuksen rakentamiselle 1727, mutta vasta myöhemmin 1734 tehty anomus johti luvan myöntämiseen rukoushuone rakennettiin 1740, josta alkaen Pernajan papisto kävi toimittamassa jumalanpalveluksen joka kolmas sunnuntai. Liljendalin everstin puustellin haltijan kamarijunkkari G. M. Armfeltin pyynnöstä kuningas antoi seurakunnalle kappelin oikeudet 22.12.1791 ja Pernajan emäseurakunnan toinen kappalainen siirrettiin tänne 1794, jolloin hänelle annettiin Justas-niminen tila virkataloksi. Hakemus erottamisesta Pernajasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi sai kieltävän vastauksen 17.10.1864. Erotettiin Pernajasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi lopulta keisarillisen senaatin päätöksellä 1914 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1917. Liljendalin kunta liitettiin Loviisan kaupunkiin 2010.
Muut nimet
Sälfträsk, Sävträsk
Kylät
Anteronkylä, Rumpila, Embom, Eskelinkylä, Garpom, Huomanninkylä, Hopom, Umpala, Säfträsk, Söderby
Naapuriseurakunnat
Papisto
Suostumus kappalaisen palkasta vahvistettiin 1794.
Kirkkoherrat
1917–1926 Emil Bernhard Holmsten
1928–1940 Ilmar Edvin Sirén
Kappalaiset
1794–1805 Johan Ingman
1807–1811 Anders Johan Kiljander
1811–1840 Lars Tallgren
1840–1863 August Wilskman
1865–1897 Edvard Mennander
1899–1915 Henrik Johan Tyyskä
Ylimääräiset papit
1805–1807 Samuel Ceder, armovuodensaarnaaja
1808 Mårten Kiljander, apupappi
1863–1865 Alexander Vilhelm Forstadius, vt. kappalainen
1897–1898 Karl Oskar Ahlström, vt. kappalainen
1898–1899 Karl Anton Pomoell, vt. kappalainen
1926 Arvid Eugen Wigge, vt. kirkkoherra
1926–1928 Väinö Vilhelm von Essen, vt. kirkkoherra
Arkisto
Liljendalin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1748, tilikirjat vuodesta 1788 ja historiakirjat vuodesta 1794. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Hämeenlinnassa.
Seurakunnan kirkonisännöitsijän, katselmuskirjuri Randelinin tali Kortas paloi 18.6.1795, jolloin seurakunnan vanhimmat tilit ja muut asiakirjat tuhoutuivat. Samalla paloi kuoliaaksi Randelinin vaimo Ulrika Solitander.
Kansallisarkisto on digitoinut Liljendalin seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.