Inari kuului alkuaan Kemin emäseurakuntaan. Sai oman papin kuninkaallisella kirjeellä 16.2.1648. Inarissa oli oma pappi vuosina 1648–1660 ja 1669–1675. Mainittujen vuosien välissä kirkollisten asioiden hoito oli Kemijärven kappalaisen vastuulla. Inari perustettiin Kuusamon emäseurakunnan kappeliksi 1675. Liitettiin kappelina Utsjoen kirkkoherrakuntaan kuninkaallisella kirjeellä 26.6.1747. Sai oman kappalaisen keisarillisella käskykirjeellä 27.5.1837. Erotettiin Utsjoen seurakunnasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 7.3.1881. Inarin kunta perustettiin 1876.
Seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin Pielpajärvelle todennäköisesti 1646–1648 ja sen lahottua samalle paikalle rakennettiin uusi kirkko 1760. Kirkon tapuli rakennettiin vuoteen 1766 mennessä ja kirkko korjattiin nykyiseen asuunsa 1846. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa Juutuanjoten suulle 1882 ja kirkon vihki piispa G. Johansson 6.3.1892. Tämä kirkko tuhoutui talvisodan pommituksissa 4.2.1940. Myöhemmin seurakuntaan on rakennettu Inarin saamelaiskirkkona tunnettu kirkko 1951, Ivalon kirkko 1966 ja Saariselän tunturikappeli 1996.
Seurakuntaan on kuulunut Kivijärven rukoushuone, joka määrättiin rakennettavaksi Arkangelin kuvernementin rajan luona oleskelleita tunturisaamelaisia varten keisarillisella käskykirjeessä 21.3.1861. Rukoushuone valmistui 1861 ja vihittiin 1871. Utsjoen ja Inarin papit toimittivat papinvirkaa Kivijärvellä vuorotellen kaksi viikkoa. Tästä palkaksi kumpikin pappi sai 50 ruplaa valtion varoista sekä Inarin katekeetta 25 ruplaa palkanlisää. Jumalanpalveluksia ei mainita pidetyn Kivijärvellä enää 1890-luvulla. Seurakunnassa oli nuorten naisten kristillisen yhdistyksen huone, joka perustettiin keisarillisen senaatin myönnettyä yhdistykselle sen rakentamiseen Riutulan kylään 10 000 markkaa 12.4.1905. Seurakuntaan on kuulunut myös Ivalon vuonna 1934 rakennettu rukoushuone.
Muut nimet
Enare, Einare, Aanaar, Aanar, Anár
Maakirjakylät
Akujärvi, Kirkonkylä (Inari), Kyrö (Ivalo, Avveel, Avvil, Âʹvvel), Kaamanen, Koppelo, Muddusjärvi (Mudusjävri, Muddusjävri), Näätämö (Näytämö, Njávđám, Njávdán), Paadar (Pááđáár, Báđár), Paatsjoki (Paččvei), Törmänen, Väylä
Naapuriseurakunnat
Papisto
Kirkkoherran virkatalon kunnostamiseksi myönnettiin 2 871 markkaa Lapin kirkollisesta rahastosta keisarillisen senaatin päätöksellä 15.2.1900. Kirkkoherralle myönnettiin 300 markkaa ja seurakunnan lukkarille 150 markkaa Laanilan kultakaivannolla kaksi kertaa vuodessa pidettävistä jumalanpalveluksista keisarillisen senaatin päätöksellä 17.2.1903.
Kirkkoherrat
1888–1898 Mats Hinkula
1899–1914 Lauri Arvid Itkonen
1916–1923 Frans Jalmari Tela
1923–1942 Tuomo Antero Itkonen
1942– Mauno Verner Aho
Kappalaiset
1838–1847 Josef Vilhelm Durchman
1848–1856 Per Gustaf Ferdinand Hornborg
1857–1860 Edvard Vilhem Borg
1861–1864 Anders Abraham Favorin
1867–1868 Evert Brynolf von Konow
1870–1876 Kristian Kekoni
1876–1879 Natanael Kulhanen
1882–1888 Vikrot Alfred Virkkula
Saarnaajat
1648–1660 Esaias Mansveti Fellman
1669–1675 Gabriel Tuderus
Ylimääräiset papit
1847–1848 Frans Henrik Hällfors, vt. kappalainen
1856–1857 Edvard Vilhelm Borg, vt. kappalainen
1898–1899 Aukusti Koivisto, vt. kirkkoherra, Utsjoen kirkkoherra
1901 August Hakkarainen, vt. kirkkoherra
1904 August Hakkarainen, vt. kirkkoherra
1907 Pekka Rudolf Heikinheimo, vt. kirkkoherra, Utsjoen kirkkoherra
1908–1909 Pekka Rudolf Heikinheimo, vt. kirkkoherra, Utsjoen kirkkoherra
1914–1915 Pekka Rudolf Heikinheimo, vt. kirkkoherra, Utsjoen kirkkoherra
1946– Niilo Mattila, saamelaispappi
1940– Eino Häyrinen, rajaseutupappi
Arkisto
Inarin seurakunnan rippikirjat, tilikirjat ja historiakirjat alkavat kaikki vuodesta 1731. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1731–1950.
Utsjoen pappilan palossa 10.4.1834 tuhoutui tuolloin käytössä ollut Inarin rippikirja. Edellisen pääkirjan kansilehteen on tämän johdosta merkitty: "Fornyad år 1838 ifrån pagina 106, för att tjena till grund för en ny, i stället för den genom branden i Utzjock förlorade".
Talvisodan päätyttyä sataa vuotta vanhemmat seurakunnan pää- ja historiakirjat sekä muu vanha arkistoaineisto lähetettiin Oulun maakunta-arkistoon. Loput kirkonkirjat käsillä olleina pelastuivat, mutta suurin osa seurakunnan muusta arkistosta, kuten pöytäkirjat 1890–1927 ja Inarin kunnan arkisto, lähes kokonaisuudessaan katosivat.
Kansallisarkisto on digitoinut Inarin seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1880-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.
Comments