Muurmannin evankelis-luterilainen seurakunta perustettiin Kuolanvuonon länsirannalla sijainneeseen Aleksandrovskin kaupunkiin 1903. Ensimmisen kerran seurakunnan perustamista oli suunniteltu jo 1880-luvulla. Seurakunnan toiminta lakkasi kevätkesällä 1917, jolloin sen kirkkoherra karkotettiin Venäjältä Suomeen. Aleksandrovskin kaupunki perustettiin Jekaterinan luonnonsataman äärelle 1896 ja nimettiin keisari Aleksanteri III:n mukaan. Kaupungista tuli perustamisen yhteydessä ujestin eli kihlakunnan pääkaupunki ja entisen Kuolan ujestin nimeksi muutettiin Aleksandrovskin ujesti. Kaupungissa oli 1900-luvun alussa 40 puutaloa, joista 25 asuinrakennuksia, hallintorakennus, posti, koulu, kuuden vuodepaikan sairaala, vankila, luterilainen kirkko sekä sääasema.
Seurakunnan jäsenistä suurin osa oli suomalaisia siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle, erityisesti Muurmannin rannalle, alkoi 1850-luvun lopulla. Korkeimmillaan siirtolaisuus oli 1860–1880-luvuilla. Kuolan niemimaalle lähdettiin siirtolaiseksi ennen kaikkea Pohjois-Suomesta ja hakemaan parempaa elintasoa. Keisariajan loppuun mennessä Kuolan niemimaalle syntyi kymmeniä kyliä, joissa asui yhteensä noin 1 700 kuolansuomalaista.
Ennen seurakunnan perustamista Kuolajärven ja Puolangan kirkkoherra Johan Fredrik Thauvón teki Muurmannin rannalle yhteensä viisi matkaa perättäisinä vuosina 1870–1874, minkä jälkeen alueen luterilaisten siirtolaisten parissa vierailivat Pudasjärven kirkkoherra Gustaf Adolf Snellman 1876, Kuopion lyseon lehtori Johannes Mustakallio (Schwartzberg) 1882, Muhoksen varapastori Algoth Hanell 1884, Kuopion sokeainkoulun opettaja, myöhempi Inarin kirkkoherra Matti Hinkula 1885–1888 sekä viimeisenä suomalaisena pappina Kuopion lääninvankilan saarnaaja Karl Ruben Jauhiainen 1889.
Mainitun Jauhiaisen vuoden 1889 matkan jälkeen suomalaisten luterilaisten pappien kaikki matkat Kuolan niemimaalle kiellettiin ja Pietarin luterilainen konsistori lähetti Muurmannin rannan luterilaisten keskuuteen Suomen valtion vuonna 1883 vakinaistamalla määrärahalla viisi inkeriläistä pastoria: Lempaalan kirkkoherra Otto Rokkasen 1891, Kelton kirkkoherra Paavo Watasen 1893, Moloskovitsan kirkkoherra Johan Edvard Schwindtin 1895, Inkeren kirkkoherra Konstantin Siitosen 1899 ja pastori Rokkasen vielä uudelleen 1900 ja 1902.
Vuonna 1921 toimintansa aloittanut Petsamon luterilainen seurakunta toimi aluksi poikkeusjärjestelyin, eikä se jatkanut Muurmannin seurakunnan toimintaa. Petsamon seurakunta ei perinyt Muurmannin seurakunnan kirkonkirjoja tai arkistoja, jotka jäivät kirkkoherra Vuotilan karkottamisen jälkeen Venäjälle.
Muut nimet
Muurmannin evankelis-luterilainen seurakunta
Kylät
Aara, Aleksandrovsk, Alevuono, Eina, Kakkari, Kassivuono, Kervanto, Kiltinä, Kuivakoski, Kuola, Krasnoj Selja, Lapinmukka, Launa, Likolahti, Lutto, Läätsi (Läntinen Läätsi), Maattivuono, Muotka, Muotsi, Nivankylä, Pahtahamina, Petsamo, Pummanki, Päiväjärvi (Päiväjoki), Roslikova, Räätsi, Saanivuono, Saitavuono, Salmijärvi, Serena, Stolbova, Supuska, Torossaari, Tsipnavolak, Tuuloma, Tyyvä, Uura, Vaainka, Vaitolahti, Valkeakivi (Pieloi), Varlamo, Vierukoski, Vodvora, Vuoremi
Naapuriseurakunnat
Papisto
Ryssänrannalla eli Muurmannin rannalla oleskelleiden Suomen alamaisten sielunhoitoa varten myönnettiin Suomen valtionvaroista 1 200 markaa vuodesta 1884 alkaen. Kuolan niemimaan suomalaisten siirtolaisten sielunhoitoa varten anottiin 3 000 markan palkkiota 19.1.1897, mutt esitys ei saanut keisarin suostumusta, mutta lopulta sielunhoitoa varten myönnettiin 3 000 markkaa Suomen keisarillisen senaatin päätöksellä 17.2.1903.
Kirkkoherrat
1904 Frans Simeon Suokas
1904–1917 Antti Kustaa Vuotila
Arkisto
Muurmannin seurakunnan arkistoa säilytetään Murmanskin oblastin valtiollisessa arkistossa Murmanskissa Venäjällä. Seurakunnan alkuperäiset kirkonkirjat on kopioitu yksityishenkilön toimesta ja niistä muodostettua kokoelmaa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa.
Filosofian maisteri Mikko Kuitulan pro gradu -tutkielman Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin – Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917 liitteenä on laaja kuolansuomalaisten matrikkeli, joka sisältää tietoja noin 4 000 henkilöstä vuosilta 1858–1917. Matrikkelin perustuu mainittuihin Muurmannin seurakunnan kirkonkirjoihin ja muuhun lähdeaineistoon. Tutkielma on vapaasti luettavissa ja käytettävissä Helsingin yliopiston Helda-palvelussa.
Edellä mainittu kokoelma on nimetty Kuitulan mukaan Suomessa virheellisesti Petsamon seurakunnan kokoelmaksi, ja hänen mukaansa myöhempää suomalaista Petsamon luterilaista seurakuntaa ei voida pitää aiemman Muurmannin evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminnan jatkajana.