Määrättiin erotettavaksi Karkusta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Keisarillisen senaatin päätöksellä 17.11.1910 mutta päätös peruttiin 20.10.1938. Seurakunnan hautausmaaksi oli määrä tulla Rikaisten kylän Ryömän perintötilasta lunastettu noin 6 aarin maa-alue. Naapuriseurakunnat Karkku

Ilomantsilainen Carl Nygren sai vuonna 1838 Möhkön rautaruukille perustamisluvan. Ruukki rakennettiin Möhkön kylän läpi virtaavan Koitajoen Möhkönkosken rannalle 1847–1849, jonka jälkeen se aloitti toimintansa. Ruukin toiminta päättyi 1907. Ruukin aikaan Möhkön kylässä asui noin 600 henkeä ja ruukilla työskenteli suurimmillaan noin 2 000 työntekijää. Ilomantsin kirkkoherran ja kappalaisen velvollisuus olisi Keisarillisen senaatin kirjeen 26.2.1896 mukaan muiden virkatehtävien ohessa pitää yhtenä pyhänä kuukaudessa julkinen jumalanpalvelus Ilomantsin emäseurakuntaan kuuluneella Möhkön ruukilla. Jumalanpalvelusten pitäminen olisi aloitettava, kun Möhkön kulmakunnan luterilaiset asukkaat olisivat siihen soveliaan kokoushuoneen hankkineet ja sitoutuneet kustantamaan papin edestakaiset matkat. Möhkön ruukkia ja kulmakuntaa ei koskaan perustettu omaksi tehdasseurakunnaksi. Naapuriseurakunnat Ilomantsi

Rautalammin emäseurakunnan kirkonkokouksessa 3.12.1902 tehtiin päätös anoa eräiden Rautalammin kylien ja tilojen erottamista itsenäiseksi Lapunmäen kirkkoherrakunnaksi. Asiassa tehtiin valituksia tuomiokapitulille, joka hylkäsi ne 14.5.1903. Tämän jälkeen asia eteni Keisarillisen senaattiin, joka lykkäsi asian Rautalammin seurakunnan uudelleen käsiteltäväksi päätöksellään 27.10.1908. Lopulta esitetyn Lapunmäen seurakunnan perustaminen hylättiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 19.1.1909 eikä perustamista tiettävästi myöhemmin nostettu enää uudelleen esille.

Talollinen Mikko Kontinen ja muutama muu henkilö anoivat Puumalan Hurissalon kylän erottamista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Savonlinnan hiippakunnan tuomiokapitulilta 1916, mutta anomus ei tiettävästi johtaneet toimenpiteisiin, eikä Hurissalon seurakuntaa perustettu. Naapuriseurakunnat Puumala

Everstiluutnantti Stefan Fredrik Knorringin ja erään Hästeskö-nimisen lesken, mahdollisesti Vihdin Kourlan kartanon omistajan Lorentz Hästeskö-Fortunan leski Ingeborg Margareta Körningin, hanke saada rakennuttaa kirkkorakennus Vihdin emäseurakunnan Enäjärven ja Kortjärven tienoille 1600-luvun loppupuolella ja muodostaa alue omaksi kappeliseurakunnaksi ei tiettävästi toteutunut. Hanke ei myöskään tämän jälkeen tullut enää uudelleen vireille.

Mäntyharjun ja Hartolan rajakylien asukkaat anoivat rukoushuoneen rakentamista ja hautausmaan perustamista Ahvenniemen majatalon tienoille Keisarilliselta senaatilta 8.8.1895. Hankkeen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta rukoushuonekunta jäi lopulta perustamatta. Naapuriseurakunnat Hartola , Mäntyharju

Helsingin virolainen Pyhän Paavalin seurakunta perustettiin 23.10.1912. Seurakunnan toiminta lakkasi Suomen sisällissodan aikana 1918, jolloin se liitettiin Helsingin Sörnäisten suomalaiseen seurakuntaan. Seurakunnan kirkkoherra August Nigol murhattiin Itä-Venäjällä heinäkuussa 1918. Muut nimet Helsingi eesti Püha Pauluse kogudus Arkisto Helsingin virolaisen Pyhän Paavalin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1911 ja historiakirjat vuodesta 1912. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1914–1918. Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin virolaisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1.7.1948 (Suomen asetuskokoelma). Ensimmäiset mormonilähetyssaarnaajat saapuivat Suomeen 1860 ja ensimmäinen seurakunta perustettiin Vaasaan 1876 mutta sen toiminta hiipui muutaman vuoden kuluessa. Suomeen perustettiin oma lähetyskenttä 1947, jolloin vihittiin käyttöön myös ensimmäinen kirkkorakennus. Mormonikirkon historiaan kuuluu suomalaisen sukututkimuksen kannalta merkittävänä vuosina 1948–1955 toteutettu projekti, jossa mikrokuvattiin Suomen evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien vanhimpia kirkonkirjoja vuoteen 1860 saakka. Suurin osa näistä mikrokuvatuista kirkonkirjoista on nykyisin saatavilla Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon ylläpitämässä FamilySearch-palvelussa . Muut nimet Jesu Kristi kyrka av sista dagars heliga Arkisto Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1948 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään kirkon henkilöluetteloita sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1948–1970. Seurakuntien asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.

Venäläinen evankelinen seurakunta Suomessa rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 22.1.1931 (Suomen asetuskokoelma 40/1931). Pietarissa asuneet suomalaiset anoivat ensimmäisen kerran oman seurakunnan perustamista vuoden 1889 Suomen kristittyjä uskontokuntia koskeneen asetuksen eli ns. eriuskolaislain nojalla Pietarin kenraalikuvernööriltä 1.9.1908. Seurakunta sai perustamisluvan 26.11.1908. Suomessa seurakunnan perustamiskokous pidettiin Helsingissä 29.8.1920, jolloin kokoukseen osallistui Espoon Leppävaarassa asuneen Alexander Furseijeffin lisäksi noin parikymmentä Suomen ja Venäjän alamaista. Venäläinen evankelinen seurakunta Suomessa poistettiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä valtioneuvoston päätöksellä 24.4.1936. Muut nimet Ryska evangeliska församlingen i Finland

Suomen ensimmäiset muslimit olivat tiettävästi Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleita sotilaita, jotka olivat joukkoyksiköidensä mukana sijoitettuna Suomen varuskuntiin 1800-luvulla. Tataareja on asunut Helsingissä 1860-luvulta alkaen ja myöhemmin heitä asettui myös Viipuriin, Kotkaan, Kuopioon sekä Turkuun. Helsingin Hietaniemen islamilainen hautausmaa vihittiin käyttöön 1871 ja Turun 1912. Helsingissä toimi asiakirjatietojen mukaan muhamettilainen seurakunta ainakin jo 1910, jolloin se anoi Suomen kenraalikuvernööriltä lupaa saada teurastaa eläimiä islamilaisen tavan mukaan. Talonpoika Siliulla Saritdinoff Venäjän keisarikunnan Nižni Novgorodin kuvernementista anoi Uudenmaan läänin kuvernööriltä, että hänet määrättäisiin Suomessa asuvien muhamettilaisten mullahiksi eli johtajaksi. Helsingin tataarien ensimmäinen virallinen organisaatio oli Helsingin muhamettilainen hyväntekeväisyysyhdistys, jonka säännöt Uudenmaan läänin kuvernööri vahvisti 1915. Suomen kenraalikuvernööriltä tiedusteltiin muhamettilaisten eli islaminuskoisten oikeudesta perustaa omia seurakuntia 1917 mutta Keisarillinen senaatti ei ehtinyt antaa sille alistetussa asiassa päätöstä eikä säätää uskonnonvapauslakia ennen Suomen itsenäistymistä. Suomen muhamettilainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 24.4.1924 (Suomen asetuskokoelma 178/1925). Suomi oli toinen länsimaa, joka tunnusti muslimien uskonnollisen yhdyskunnan. Ensimmäinen tunnustaminen tapahtui Itävallan keisarikunnassa 1908. Seurakunta oli toinen Suomen vuoden 1923 uskonnonvapauslain nojalla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Perustamiskokouksessa oli noin 90 henkilöä, joista suurin osa oli tataarikauppiaita. Seurakunta haki vuonna 1932 lupaa avioliittoon vihkimiseen ja lupa myönnettiin samana vuonna 1.12.1932. Valtioneuvosto antoi luvan "emämoskeijan" rakentamiselle Helsinkiin 1923. Varojen puutteessa moskeijaa ei kuitenkaan rakennettu vaan seurakunta osti kolmen huoneen huoneiston Helsingin Albertinkadulta 1929. Seurakunta hankki kivitalon Helsingin Fredrikinkadulta 1941 ja osti samalta kadulta Uudenmaankadun risteyksestä puutalon 1948. Puutalon paikalle rakennettiin Armas Lahtisen suunnitelmien mukaan Islam-talo 1958–1961. Seurakunnalla on hautausmaat Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla ja Turun hautausmaalla kristillisten hautausmaiden yhteydessä. Seurakuntaan kuuluu Järvenpään moskeija ja minareetittomat Turun ja Kotkan rukoushuoneet. Seurakunnan nimi muutettiin Suomen Islam-seurakunnaksi 31.3.1963 (Suomen asetuskokoelma 488/1963). Muut nimet Finlandiya İslam Cemaati, Suomen muhamettilainen seurakunta Papisto Puheenjohtajat 1925–1926 Weli-Ahmed Hakim 1926–1928 Kemal Baibulat 1928–1929 Ismail Arifulla 1929–1961 Zuhur Tahir Arkisto Suomen Islam-seurakunta oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1924 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään seurakunnan jäsenluetteloita Helsingistä ja sen lähiympäristöstä ja muilta paikkakunnilta, luetteloita seurakuntaan kuuluneista muun maan kansalaisista ja kansalaisuutta vailla olleista sekä luetteloita syntyneistä vuosilta 1930–1970, vihityistä vuosilta 1935–1970 ja kuolleista vuosilta 1931–1970. Seurakunnan asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.