Turun arkkihiippakunnan rovastikunta. Seurakunnat Brändö , Eckerö , Finström , Föglö , Hammarland , Jomala , Kumlinge , Kökar , Lemland , Lumparland , Maarianhamina , Saltvik , Sottunga , Sund , Vårdö

Kristuksen pyhä seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 10.4.1926 (Suomen asetuskokoelma 95/1926). Seurakunta oli viides Suomen vuoden 1923 uskonnonvapauslain nojalla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Seurakunnan perustajat olivat Humppilassa asuneita Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneita henkilöitä. Seurakunnan rekisteröimisen ehdoksi oikeusministeriö asetti, että yhdyskunnan jäsenten väliset avioliitot oli solmittava niin kuin Suomessa siviiliavioliitoista oli säädetty. Rekisteröimisen yhteydessä Kristuksen pyhään seurakuntaan mainitaan kuuluneen vain Humppilan paikallisseurakunta. Myöhemmin rekisteröityjä seurakuntia perustettiin ainakin Karinaisiin ja Kauhavalle 1927. Ainakin Humppilan paikallisseurakunnalla oli saarnaaja, vanhinten neuvosto eli johtokunta ja hautausmaa. Hautausmaan perustamiselle ei tiedetä annetun virallista lupaa mutta ainakin yksi henkilö mainitaan hautausmaalle haudatun jo ennen yhdyskunnan rekisteröimistä. Seurakuntiin mainitaan kuuluneen vain noin 20 henkeä vuonna 1928. Kristuksen pyhä seurakunta poistettiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä valtioneuvoston päätöksellä 11.12.1929. Muut nimet Kristi heliga församling Arkisto Kristuksen pyhän seurakunnan olisi pitänyt olla väestörekisterinpitäjä rekisteröimisestään alkaen eli vuodesta 1925, mutta koska seurakunnan hallitus osoittautui epäpäteväksi ja kykenemättömäksi suorittamaan sille rekisteriviranomaisena kuuluvia tehtäviä, valtioneuvosto määräsi tehtävät siirrettäväksi Maskun kihlakunnan henkikirjoittajalle vuoden 1929 alussa. Päätöksen taustalla oli Karinaisten luterilaisen seurakunnan kirkkoherranvirastolle kesällä 1928 jätetty Kristuksen pyhän seurakunnan Karinaisten paikallisseurakunnan hallituksen antama puutteellinen ja päiväämätön todistus, joka oli laadittu kirjepaperille. Karinaisten kirkkoherra lähetti todistuksen Turun hiippakunnan tuomiokapitulille, joka vaati valtioneuvostolta toimia asiassa.

Määrättiin erotettavaksi Karkusta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Keisarillisen senaatin päätöksellä 17.11.1910 mutta päätös peruttiin 20.10.1938. Seurakunnan hautausmaaksi oli määrä tulla Rikaisten kylän Ryömän perintötilasta lunastettu noin 6 aarin maa-alue. Naapuriseurakunnat Karkku

Ilomantsilainen Carl Nygren sai vuonna 1838 Möhkön rautaruukille perustamisluvan. Ruukki rakennettiin Möhkön kylän läpi virtaavan Koitajoen Möhkönkosken rannalle 1847–1849, jonka jälkeen se aloitti toimintansa. Ruukin toiminta päättyi 1907. Ruukin aikaan Möhkön kylässä asui noin 600 henkeä ja ruukilla työskenteli suurimmillaan noin 2 000 työntekijää. Ilomantsin kirkkoherran ja kappalaisen velvollisuus olisi Keisarillisen senaatin kirjeen 26.2.1896 mukaan muiden virkatehtävien ohessa pitää yhtenä pyhänä kuukaudessa julkinen jumalanpalvelus Ilomantsin emäseurakuntaan kuuluneella Möhkön ruukilla. Jumalanpalvelusten pitäminen olisi aloitettava, kun Möhkön kulmakunnan luterilaiset asukkaat olisivat siihen soveliaan kokoushuoneen hankkineet ja sitoutuneet kustantamaan papin edestakaiset matkat. Möhkön ruukkia ja kulmakuntaa ei koskaan perustettu omaksi tehdasseurakunnaksi. Naapuriseurakunnat Ilomantsi

Rautalammin emäseurakunnan kirkonkokouksessa 3.12.1902 tehtiin päätös anoa eräiden Rautalammin kylien ja tilojen erottamista itsenäiseksi Lapunmäen kirkkoherrakunnaksi. Asiassa tehtiin valituksia tuomiokapitulille, joka hylkäsi ne 14.5.1903. Tämän jälkeen asia eteni Keisarillisen senaattiin, joka lykkäsi asian Rautalammin seurakunnan uudelleen käsiteltäväksi päätöksellään 27.10.1908. Lopulta esitetyn Lapunmäen seurakunnan perustaminen hylättiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 19.1.1909 eikä perustamista tiettävästi myöhemmin nostettu enää uudelleen esille.

Talollinen Mikko Kontinen ja muutama muu henkilö anoivat Puumalan Hurissalon kylän erottamista itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Savonlinnan hiippakunnan tuomiokapitulilta 1916, mutta anomus ei tiettävästi johtaneet toimenpiteisiin, eikä Hurissalon seurakuntaa perustettu. Naapuriseurakunnat Puumala

Everstiluutnantti Stefan Fredrik Knorringin ja erään Hästeskö-nimisen lesken, mahdollisesti Vihdin Kourlan kartanon omistajan Lorentz Hästeskö-Fortunan leski Ingeborg Margareta Körningin, hanke saada rakennuttaa kirkkorakennus Vihdin emäseurakunnan Enäjärven ja Kortjärven tienoille 1600-luvun loppupuolella ja muodostaa alue omaksi kappeliseurakunnaksi ei tiettävästi toteutunut. Hanke ei myöskään tämän jälkeen tullut enää uudelleen vireille.

Mäntyharjun ja Hartolan rajakylien asukkaat anoivat rukoushuoneen rakentamista ja hautausmaan perustamista Ahvenniemen majatalon tienoille Keisarilliselta senaatilta 8.8.1895. Hankkeen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta rukoushuonekunta jäi lopulta perustamatta. Naapuriseurakunnat Hartola , Mäntyharju

Helsingin virolainen Pyhän Paavalin seurakunta perustettiin 23.10.1912. Seurakunnan toiminta lakkasi Suomen sisällissodan aikana 1918, jolloin se liitettiin Helsingin Sörnäisten suomalaiseen seurakuntaan. Seurakunnan kirkkoherra August Nigol murhattiin Itä-Venäjällä heinäkuussa 1918. Muut nimet Helsingi eesti Püha Pauluse kogudus Arkisto Helsingin virolaisen Pyhän Paavalin seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1911 ja historiakirjat vuodesta 1912. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1914–1918. Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin virolaisen seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Linkit Kansallisarkisto: Astia Digihakemisto

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1.7.1948 (Suomen asetuskokoelma). Ensimmäiset mormonilähetyssaarnaajat saapuivat Suomeen 1860 ja ensimmäinen seurakunta perustettiin Vaasaan 1876 mutta sen toiminta hiipui muutaman vuoden kuluessa. Suomeen perustettiin oma lähetyskenttä 1947, jolloin vihittiin käyttöön myös ensimmäinen kirkkorakennus. Mormonikirkon historiaan kuuluu suomalaisen sukututkimuksen kannalta merkittävänä vuosina 1948–1955 toteutettu projekti, jossa mikrokuvattiin Suomen evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien vanhimpia kirkonkirjoja vuoteen 1860 saakka. Suurin osa näistä mikrokuvatuista kirkonkirjoista on nykyisin saatavilla Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon ylläpitämässä FamilySearch-palvelussa . Muut nimet Jesu Kristi kyrka av sista dagars heliga Arkisto Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko oli väestörekisterinpitäjä vuodesta 1948 kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971. Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään kirkon henkilöluetteloita sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1948–1970. Seurakuntien asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.