top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Kuusamo

Alkuaan osa Kemin Lappia, josta erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1675, jolloin siihen kuuluivat myös Sodankylän ja Inarin alueet. Kahden kappalaisen asettaminen Kuusamoon ja Sodankylään mainitaan kuninkaallisessa päätöksessä 25.10.1688. Seurakunnan saamelaisten käännyttämisestä päätettiin 3.10.1723 ja asiaa varten asetettiin erillinen toimikunta valtiopäivillä 18.4.1739. Alussa Kemin kirkkoherralle oli uskottu rovastintehtävät Lapinmaan seurakunnissa, mutta tuomiokapituli antoi 1758 luvan määrätä asiaa varten jonkun kontrahdin taitavimmista kirkkoherroista. Seurakunta siirrettiin Kemin rovastikunnasta Oulun rovastikuntaan keisarillisella käskykirjeellä 9.6.1849.


Keisarillisella käskykirjeellä 18.6.1828 säädettiin, että seurakuntaan asetettaisiin papiksi vihitty kiertävä lastenopettaja tai katekeetta, jolla olisi 100 ruplan kruununpalkka, ja hän sai palkanlisäystä 50 ruplaa käskykirjeellä 2.5.1845. Toinen katekeetta määrättiin vuodeksi 600 markan palkalla keisarillisella käskykirjeellä 9.10.1889 ja edelleen viideksi vuodeksi 5.10.1893. Kolmannesta katekeetasta keisarin käskykirje 1.9.1897.


Kuusamon seurakuntaan kuulunut Sodankylä perustettiin kappeliksi 1689 ja erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, Inari liitettiin kappelina Utsjoen emäseurakuntaan 1747 sekä Kuolajärven käräjäkunta erotettiin ja liitettiin perustettuun Kemijärven emäseurakuntaan 1776. Kuusamon osia liitettiin Posion seurakuntaan 1908, jonka perustaminen toteutui 1925. Kuusamon kunta perustettiin 1868 ja muodostettiin kaupungiksi 2000.


Ensimmäinen kirkko rakennettiin Torankijärven rannalle 1680, joka ilmeisesti paloi 1692, jolloin määrättiin kannettavaksi kolehti "för den arme meeningheten i Lappmarken wedh Kuusamo" 2.7.1692. Seuraava kirkko valmistui 1694.


Kylät

Alakitka, Heikkilä, Kirkonkylä, Lämsä, Poussu


Naapuriseurakunnat

 

Papisto


Kuusamossa ja muissa Lapin seurakunnissa palvelleet papit saivat kuninkaan kirjeen 16.1.1757 mukaan oikeuden tulla kuninkaalle esitetyiksi kirkkoherroiksi johonkuhun kuninkaalliseen kirkkoherrakuntaan, lukuun ottamatta kaupunkeja ja sellaisia seurakuntia, joilla oli erioikeuksia. Kuusamon, Utsjoen ja Sodankylän kirkkoherroille suotiin vaaliehto- ja virkaylennysoikeus keisarin käskykirjeellä 30.5.1817, joka ei koskenut suurimpia tai ensimmäiseen luokkaan kuuluneita seurakuntia, elleivät kirkkoherrat olleet tunnettuja erinomaisesta opista ja taidosta. Mainitun käskykirjeen mukaan kirkkoherrat saivat hakemus- ja virkaoikeuden, jos olivat hoitaneet virkaansa taidolla ja innolla Lapissa Utsjoen kirkkoherrana kahdeksan vuotta, Sodankylän kirkkoherrana 10 vuotta tai Kuusamon kirkkoherrana 12 vuotta. Mainituilla kirkkoherroilla oli myös kuninkaan 11.10.1792 suoma oikeus tulla tuomiokapitulin esittämäksi ja nimitettäväksi ansiollisuuden ja taidollisuuden mukaan. Edellä mainitut etuoikeudet vahvistettiin keisarin käskykirjeellä 30.6.1847, mutta armollinen kirjeen 31.12.1881 mukaan sai Kuusamon seurakunta oikeuden vastedes tuomiokapitulin kirkkolain säätämässä järjestyksessä tekemän ehdollepanon jälkeen vaalin kautta kutsua kirkkoherransa.


Kirkkoherra sai keisarillisella käskykirjeellä 12.12.1816 myönnytyksen, että ne kruununkymmenykset, 40 tynnyriä ja yhdeksän ruplaa 60 kopeekkaa, jotka hän siihen asti oli saanut nauttia, tästä lähtien tulisivat hänelle vakinaiseksi palkaksi luetuiksi, mutta myöhemmin määrättiin, että kirkkoherran kruununtihunti 65,92 hehtolitraa ohria sekä 33 markkan 20 pennin kuljetusmaksu olivat vastaisuudessa peräytettävä vastikerahastoon. Kirkkoherran pakka oli keisarillisen senaatin päätöksen 7.10.1880 mukaan 72 tynnyriä viljaa, yksi naula voita lehmältä, yksi leipä, yksi juusto sekä kuivattuja haukia ja lihaa joka talolta. Lisäksi yhteensä 700 markkaa virkatalosta, 32 markkaa 90 penniä rahassa 1 122 kiloa voita, 59,36 hehtolitraa rukiita, 125,31 hehtolitraa ohraa, juuustoa ja leipää, lihaa 930 markkaa 50 penniä rahassa, pääsiäisrahaa 910 markkaa, maahanlaskulta lehminä 540 markkaa sekä 480 markkaa sportteleita. Kirkkoherran palkka oli yhteensä 7 300 markkaa rahassa.


Kirkkoherrat

1691–1699 Samuel Julenius

1699–1716 Sigfridus Bonelius

1719–1733 Zacharias Forbus

1734–1746 Jacob Chydenius

1784–1800 Johan Kranck

1801–1816 Eric Castrén

1817–1825 Abraham Montin

1836–1870 Johan Gustaf Krank

1872–1875 Herman Ingman

1877–1880 Johan Lagus

1895– Antti Adolf Valtavaara (Gummerus), ensin vt. kirkkoherra


Apupapit ja armovuoden saarnaajat

1799–1800 Gustaf Durchman


Ylimääräiset papit

1747–1748 Petter Svebilius, vt. kirkkoherra

1759 Nils Fellman, vt. kirkkoherra

1759 Elias Lagus, kirkkoherran apulainen

1773–1774 Anders Törnudd, kirkkoherran apulainen

1774–1784 Johan Kranck, kirkkoherran apulainen

1783 Elias Kranck, kirkkoherran apulainen

1800–1801 Jakob Wichman, virka- ja armovuodensaarnaaja

1801–1803 Johan Henrik Kranck, armovuodensaarnaaja, kirkkoherran apulainen

1804–1812 Jakob Castrén, kirkkoherran apulainen

1812–1814 Mikael Österberg, kirkkoherran apulainen

1814–1815 Olof Vallin, kirkkoherran apulainen

1815–1816 Johan Nordberg, kirkkoherran apulainen

1816–1817 Johan Vilhelm Holmberg, kirkkoherran apulainen

1830–1840 Johan Fredrik Planting, kirkkoherran apulainen, katekeetta

1840–1873 Johan Gabriel Vilander, kirkkoherran apulainen, sijainen ja katekeetta

1858–1860 Anders Abraham Favorin, kirkkoherran sijainen

1875–1877 Nils Johan Lukander, virka- ja armovuodensaarnaaja

1875 Alfred Elieser Backman, virka- ja armovuodensaarnaaja

1880–1881 Juho Tanskanen, välisaarnaaja

1890–1891 Juho Korhonen, kirkkoherran sijainen

1891–1893 Kaarle Reetrikki Sorri, vt. kirkkoherra

 

Arkisto


Kuusamon seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1760, tilikirjat vuodesta 1755 ja historiakirjat vuodesta 1730. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1681–1957.


Siitä palosta, jossa vanhin arkisto näyttää tuhoutuneen, on seuraava ilmoitus pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 20.6.1760: "Förestältes nödwändigheten af de i wintras genom en wädelig eld obrukbare gjorde prästgårds spisars snara uplagander, hwartil en karl af hwart byalag blef unnämnd til den 29 hujus". Uuden pappilan kuntoonpanemisesta päätettiin kokouksessa 8.4.1749: "Widtaltes om den nya Bygningen som under Hr Kyrckioherdens Chydenii tid och efter hans afwikning för 6 åhr sedan blifwit upsatt, men så illa och obeqwämt indelt, at man haft betänckande, om hon är wärd at inredas och fullbyggas; dock som socknen giordt sitt til och är oskyldig uti inrättningen, blef öfwerens kommit at byggningen skulle förfärdigas och hwar för sin andel skulle skaffa til materialier som behöfdes". Vielä kokouksessa 29.7.1753 mainitaan: "Gafs af Pastore tilkänna hwad wid den nya Byggningen ännu stod at laga med antydan at det dagen derpå skulle blifwa wärkstält. åmintes om nödig reparation på den gamla Byggningen i synnerhet getäckningen med ny näfwer och takwed". Vanhasta pappilasta sanotaan 17.4.1761: "Föreställtes huru bristfällig Prästegårds gamla byggning wore med begäran at den åtminstone skulle å nyo täckas, hwilket sochne männerna låfwade göra sedan arbetet följande dagen blifwit dem emellan tillbörligen utdelt".


Palo sattui siis pappilan uudessa rakennuksessa kevättalvella 1760, ja myöhemmän tiedon mukan palossa ei tiettävästi tuhoutunut arkistoa. Pappila oli palanut sitä vastoin nopeasti syttyen perustuksiaan myöten arkistoineen 9.4.1730, ja seurakunnan historiakirjat alkavat tämän palon jälkeen vuodesta 1730.


Linkit

72 katselukertaa

Hae

bottom of page