Erotettiin Tuutarin seurakunnasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1642. Seurakunnan kirkko rakennettiin kivestä 1831. Kirkko suljettiin 1936. Seurakunnassa oli 8 424 jäsentä vuonna 1917 ja se kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan. Tyrö oli väkiluvultaan Venäjän keisarikunnan lopulla Inkerin kolmanneksi suurin luterilainen seurakunta.
Kylät
Ahinkontu, Ahokylä, Aliskala, Asikkala, Autio, Haisevaisi, Halosi, Hanttula, Hiukankylä (Pieni-Piutusi), Hovinmätäs, Hännisi, Kangas, Kapakanmäki, Kasukanmäki, Kirppula, Kukkosi, Kuusoja, Kylänpää, Käkösi, Lankila, Latikan Soikkina, Latikan Suokas, Lautakota, Leppäsi, Liiha, Liikosi, Liimosi, Lukkala, Löytysi, Mielisi, Mustaoja, Mustasuu, Myllysi, Nastola, Notkola, Penikkala, Pieni-Seppälä, Piutusi, Pohjoisi, Porsas, Pronna, Reijola, Riikola, Ristikylä, Roitsa, Sahamylly, Seppälänmätäs, Simonkontu, Tammenkontu, Teppois-Soikkina, Teppola, Tieriikola, Tujusi, Tyrönkylä, Usinkontu, Vahviaisi, Vanhakontu, Vihkola, Yhinmäki, Ylikylä
Naapuriseurakunnat
Arkisto
Tyrön seurakunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä ja aineistokokonaisuus sisältää seurakunnan personaalikirjan kopion vuosilta 1930–1937.
Kansallisarkisto on digitoinut Tyrön seurakunnan kirkonkirjoja. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista.