Tampereen hiippakunta perustettiin kirkolliskokouksen päätöksellä ja presidentin vahvistamalla asetuksella 14.7.1923, jolloin siihen tulivat kuulumaan vanhan Porvoon hiippakunnan seurakunnat sekä aiemmin Savonlinnan hiippakuntaan kuulunut Heinolan rovastikunta. Hiippakunnasta erotettiin Uudenmaan seurakunnat, kun niitä varten muodostettiin erillinen Helsingin hiippakunta 1959.
Anomus hiippakuntajaosta tehtiin keisarillisen senaatin kirkollisasiaintoimituskunnalle jo 1914, jolloin käytiin keskustelua uuden Tampereen hiippakunnan alueesta. Keisariaikana asiassa ei ehditty tekemään päätöstä ja lopullisen päätöksen asiasta teki valtioneuvosto 1919, jolloin päätettiin perustaa uusina Tampereen, Kuopion ja Porvoon ruotsalainen hiippakunta.