Suomen vapaakirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1.2.1923 (Suomen asetuskokoelma 84/123). Kirkko oli ensimmäinen Suomen vuoden 1923 uskonnonvapauslain nojalla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Suomen ensimmäiset vapaakirkolliset asuivat Pietarsaaren, Porvoon, Sipoon ja Vaasan seuduilla 1870-luvun alkupuolella. Pohjanmaalla vapaakirkollisuus irtautui baptismista vuoteen 1883. Helsinkiin rakennettiin Fredrikinkadulle Allianssitalo 1886. Kirkon rukous- tai saarnahuoneita perustettiin Vaasaan 1884, Hämeenlinnaan 1890, Helsinkiin 1891, Ouluun 1892, Kotkaan 1914 ja Joensuuhun 1920.
Vuonna 1923 rekisteröidyn Helsingin vapaaseurakunnan lisäksi Suomen vapaakirkkoon kuuluvista seurakunnista Kotkan, Mikkelin ja Tampereen seurakunnat rekisteröitiin 16.4.1924 ja Seinäjoen 28.4.1924, Karttulan 16.12.1925, Oulun 18.11.1926, Turun 19.1.1929, Joensuun 13.12.1933, Jyväskylän 1.2.1934, Hämeenlinnan 24.10.1935, Kouvolan 7.1.1941, Lappeenrannan 28.1.1941, Lahden 14.12.1951, Vaasan 19.12.1952, Pieksämäen 10.11.1953 ja Kihniön vapaaseurakunta 2.1.1962.
Muut nimet
Frikyrkan i Finland
Arkisto
Suomen vapaakirkon seurakunnat olivat väestörekisterinpitäjä rekisteröimisistään alkaen, ensimmäisenä Helsingin vapaaseurakunta vuodesta 1923, kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971.
Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään eri vapaaseurakuntien pääkirjoja ja henkilöluetteloita sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1923–1970. Seurakuntien asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.