Suomen piispallinen metodistikirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 24.4.1925. Kirkko oli kolmas Suomen vuoden 1923 uskonnonvapauslain nojalla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Helsingin metodistit jakautuivat kielellisesti suomalaiseen ja ruotsalaiseen kirkkoon, joista viimeksi mainittu, Finlands svenska metodistkyrka, rekisteröitiin omana uskonnollisena yhdyskuntanaan 17.12.1925. Rekisteröimisen yhteydessä Suomen piispalliseen metodistikirkkoon mainitaan kuuluneen seuraavat suomalaiset paikallisseurakunnat: Helsingin, Helsingin esikaupunkien, Koiviston, Joensuun, Kotkan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Sortavalan, Viipurin kaupungin, Viipurin esikaupunkien ja Vuoksenlaakson sekä Porin, Tampereen, Turun ja Vaasan metodistiseurakunnat.
Metodismi saapui Suomeen pohjalaisten merimiesten välityksellä 1850- ja 1860-luvuilla ja se sai erityistä kannatusta ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Ensimmäiset metodistiseurakunnat perustettiin Vaasaan 1886, Kristiinankaupunkiin 1880, Kokkolaan 1883, Helsinkiin 1892 ja Pietarsaareen 1904. Suomen metodistit irtaantuivat Ruotsin metodistikirkon alaisuudesta 1911, jolloin perusivat oman vuosikonferenssin.
Metodistit kuuluivat niihin uskontokuntiin, jotka saivat harjoittaa uskoansa Suomen kristittyjä uskontokuntia koskeneen asetuksen eli niin sanotun eriuskolaislain nojalla, joka säädettiin 11.11.1889. Asetuksen jälkeen perustetuilla metodistiseurakunnilla oli Suomessa virallinen asema.
Muut nimet
Metodistkyrkan i Finland
Arkisto
Suomen metodistikirkon seurakunnat olivat väestörekisterinpitäjä rekisteröimisistään alkaen, ensimmäisenä Helsingin metodistiseurakunta vuodesta 1925, kunnes tehtävä siirtyi väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestörekisteriin vuonna 1971.
Digi- ja väestötietovirastossa säilytetään eri vapaaseurakuntien pääkirjoja ja jäsenluetteloita sekä luetteloita syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuosilta 1910–1970. Seurakuntien asiakirjoja ei ole mikrokuvattu tai digitoitu.