top of page
Seurakuntatietokanta_edited_edited.jpg

Porvoon hiippakunta

Päivitetty: 24. toukok.


Turun piispa Michael Olai Agricola, Turun katedraalikoulun koulumestari eli rehtori Paulus Petri Juusten, Turun tuomiokapitulin dekaani Petrus Ragvaldi ja Turun kirkkoherra Canutus Johannis matkustivat kuninkaan käskystä Tukholmaan vuonna 1554, kuningas Kustaa Vaasa otti miehet vastaan Gripsholmin linnan tasangolla selittäen, ettei ollut enää tarpeen Ruotsin kirkon prelaattien käydä Rooman paavillisessa kuuriassa hakemassa vahvistusta piisna virkaan, vaan tämä oikeus oli nyt hänellä kuninkaana, ja Kustaa Vaasa nimitti edellä mainitun Juusteenin ensimmäiseksi piispaksi (ordinarius) uuteen Viipurin hiippakuntaan touko-kesäkuussa 1554. Perustetun hiippakunnan piispanistuin oli Viipurissa, kunnes Turun ja Viipurin hiippakunnillla oli yhteinen piispa (Episcopus Aboënsis et Administrator Wiburgensis) 1578–1618, ja tämän jälkeen piispa asui Viipurissa, kunnes venäläiset valtasivat kaupungin isonvihan aikana. Viipurin piispa David Lund hoiti tätä virkaansa vielä syyskuussa 1711, vaikka oli nimitettu Växjön piispaksi 21.4.1711. Valtaneuvosto määräsi ylimääräisen konsistorin hoitamaan hiippakunnan asioita Porvoossa ja Mikkelissä 5.11.1710, mutta viimeisetkin hiippakunnan viranhaltijat pakenivat venäläisiä Ruotsiin 1713. Viipurin hiippakunnan asioita yritettiin hoitaa parhaan mukaan Ruotsista käsin vuoteen 1716.


Piispa Johannes Gezelius ja Viipurin hiippakunnan valtuuttama rovasti Anders Heinricius ehdottivat valtiopäivillä 1723, että piispanistuin ja kymnaasi siirrettäisiin Porvooseen ja piispan asunnoksi annettaisiin Strömbergin kuninkaankartano. Kuningas suostui anomukseen päätöksellä 30.9.1723. Hiipakunnan tuomiokapituli aloitti toimintansa Porvoossa 1724. Kapituli oli paossa Ruotsissa pikkuvihan aikana helmikuusta 1742 syyskuuhun 1743, jolloin kuningas ehdotti piispanistuimen ja tuomiokapitulin siirtämistä Porvoosta Kokkolaan. Ehdotus ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin ja piispanistuin päätettiin pitää Porvoossa kuninkaan päätöksellä 21.1.1746. Piispanistuimen siirtämistä Porvoosta Ouluun ehdotettiin 1787 ja Porvoosta Tornioon 1793, mutta nämä ehdotukset eivät johtaneet keskusteluun tai päätöksiin. Suomen suuriruhtinaskunnan jakamista neljään hiippakuntaan, Turun, Pohjanmaan, Viipurin ja Porvoon hiippakuntiin, ehdotettiin jo 1819, mutta maan hiippakuntauudistus toteutettiin vasta vuonna 1895.


Uusi Porvoon hiippakunta perustettiin kirkolliskokouksen päätöksellä ja presidentin vahvistamalla asetuksella 14.7.1923, jolloin siihen tulivat kuulumaan Turun arkkihiippakunnan tuomiorovastikunnasta Paraisten, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin seurakunnat, Vehmaan rovastikunnan Iniön seurakunta, Perniön rovastikunnan Kemiön, Västanfjärdin, Dragsjfärdin ja Hiittisten seurakunnat, Ahvenanmaan rovastikunta kokonaisuudessaan, Vaasan alirovastikunnan ruotsinkieliset seurakunnat, Pietarsaaren rovastikunta kokonaisuudessaan, Kokkolan rovastikunnan Kruunupyyn, Teerijärven, Alavetelin ja Kokkolan seurakunnat sekä vanhasta Porvoon hiippakunnan tuomiorovastikunnasta Porvoon, Pernajan, Liljendalin, Loviisan, Lapijärven, Ruotsinpyhtään ja Sipoon seurakunnat ja Helsingin rovastikunnasta Helsingin pohjoinen ja eteläinen ruotsalainen seurakunta, Sörnäisten ruotsalainen seurakunta, Helsingin saksalainen seurakunta, Kulosaaren ja Espoon seurakunnat, ja Raaseporin rovastikunta kokonaisuudessaan.


Muut nimet

Borgå stift


Rovastikunnat

 

Papisto


Viipurin piispalla oli 1 3/4 tilan, 600 hopeataalarin ja 400 viljatynnyrin palkkaedut valtaneuvoston kirjeellä 13.12.1643 ja myöhemmin vuoden 1699 pakkaussäännön mukaan anneksiseurakuntien tulot sekä 1 050 hopeataalaria. Piispan palkkaedut pysyivät samana, kun piispanistuin siirrettiin Viipurista Porvooseen, ja Porvoon piispa sai myös Strömbergin kartanon, joka tuotti 1890-luvulla vuokrarahaa vuodessa 3 600 markkaa sekä 750 tynnyriä viljaa. Piispalle maksettiin myös korvaus virkamatkoista matkasäännön mukaan keisarillisella kirjeellä 11.3.1838.


Tuomiokapitulin asessorit nauttivat keisarillisen käskykirjeen 12.5.1870 mukaan palkkiota 3 000 markkaa, jos heillä oli vakituinen virka, että hei sen ohessa pystyivät toimitamaan mainittua virkaa, ja muussa tapauksessa heidän palkkionsa oli 4 000 markkaa vuodessa ja muuttoapu 1 000 markkaa, josta 500 markkaa maksettiin virkaan tullessa ja 500 markkaa virasta lähtiessä keisarin julistuksella 25.7.1883.


Tuomiokapitulin sihteerit saivat keisarillisen käskykirjeen 12.10.1881 mukaan palkkaa 3 000 markkaa ja palkkiota 500 markkaa vuodessa sekä viiden ja kymmenen palvelusvuoden 500 markan palkankorotuksen. Konsistorin notaarien ja amanuenssien palkasta keisarillinen käskykirje 24.2.1838, keisarin julistus 21.6.1841 sekä käskykirjeet 31.3.1854, 19.8.1857 ja 13.7.1855. Tuomiokapitulin notaarit saivat keisarillisen senaatin päätöksen 5.11.1894 mukaan palkkaa 2 000 markkaa ja hyyryrahaa 500 markkaa. Sihteeri ja notaari saivat lisäksi lunastusmaksun asiakirjoista sekä se heistä, joka hoiti tuomiokapitulin rahastoja, jonkun hoito-osan hänen hallussaan olleista varoista.


Piispat

1721–1733 Johannes Gezelius, nuorin

1734–1743 Daniel Juslenius

1745–1761 Johan Nylander

1762–1789 Gabriel Fortelius

1789–1792 Paul Krogius

1792–1809 Zachris Cygnaeus, vanhempi

1819–1820 Zacharias Cygnaeus, nuorempi

1821–1837 Johan Molander

1892–1920 Herman Råbergh

1920-1923 Jaakko Gummerus

 

Arkisto


Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Hämeenlinnassa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1594–1941. Tarkempi arkistoluettelo on tutkittavissa Kansallisarkiston Astia-palvelussa.


Linkit

114 katselukertaa

Comments


Hae

bottom of page