Petsamossa toimi ortodoksinen luostari 1556–1764 ja uudelleen 1886–1940. Luostarin uudelleen perustamista yritettiin Solovetskin luostarin toimesta 1824 ja 1867. Kuolan kirkon papin, pappismunkki Iljan mainitaan vihkineen ensimmäisen kirkon 1527. Petsamon alue liitettiin Suomeen Tarton rauhassa 1920, jonka jälkeen aiemmin Arkangelin konsistorin alaisuudessa toimineet Petsamon sekä Boriksen ja Glebin seurakunnat yhdistettiin Petsamon ortodoksiseksi seurakunnaksi 1921. Talvisodan aikana Neuvostoliiton pommitukset ja luostarin väen vangitsemiset lakkauttivat käytännössä seurakunnan toiminnan. Seurakunta evakuoitiin sotien aikana Keski-Pohjanmaalle ja se toimi lähinnä Kalajoelta käsin. Petsamon ortodoksinen seurakunta lakkautettiin ja sen toiminta päättyi muiden luovutettujen alueiden ortodoksisten seurakunnan tavoin 31.12.1949. Petsamon seurakunnan perinnettä jatkoi Lapin ortodoksinen seurakunta.
Muut nimet
Petsamo ortodoxa församling
Papisto
Esimiehet
1920– Nikolai Okulov
1929–1949 Yrjö Räme (Radolitskij)
Petsamon luostarin johtajat
1919– Innokenti
1921–1931 Jakinf
1931–1932 Joona, väliaikainen
1933–1940 Paisi, joutui vangiksi Neuvostoliittoon
Rippi-isät
1939– Varsonof
Arkisto
Petsamon ortodoksisen seurakunnan pääkirjat alkavat vuodesta 1931 ja metrikkakirjat vuodesta 1855. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1855–1949.
Kansallisarkisto on digitoinut Petsamon seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.
Karjalan Liiton sukututkija Mikko Kuitula on laatinut luettelon Petsamon ortodoksisen seurakunnan asukkaista, joka kattaa vuodet 1855–1920. Luettelossa noin 3 600 tietuetta ja se on vapaasti käytettävissä Karjalan Sivistysseuran SAMPO-tietokannassa.