Alkuaan Vehkalahden emäseurakuntaan kuulunut itäisen Suomenlahden ulkosaari, joka liitettiin kuuluvaksi Viipurin seurakuntaan 1710. Kakin kappalainen ja Koiviston papisto olivat velvollisia pitämään saaren asukkaille jumalanpalveluksia. Kakin kappalaisen tehtäväksi asetettiin vastaamaan kaikkien Suomenlahden saarten asukkaiden sielunhoidosta, Koiviston emäseurakunnan alaisuuteen jätettyä Seiskaria lukuun ottamatta, oikeuskollegion päätöksellä 23.5.1763. Lavansaari siirrettiin kuuluvaksi Koiviston emäseurakuntaan keisarin käskykirjeellä 17.1.1817, mutta määräys pantiin täytäntöön vasta 1.5.1831. Koiviston papiston tuli käydä Lavansaarella ja Seiskarissa pitämässä jumalanpalveluksia kahdesti vuodessa, mistä tuomiokapitulin päätökset 5.6.1816, 17.12.1831 ja 22.8.1832. Lavansaaren järjestyksessään kolmas kirkko rakennettiin 1783 ja kirkko varustettiin Andreas Chierdin gouache-maalauksilla 1787. Kirkonkellon kirjoitusten mukaan se oli valettu Tukholmassa 1735 ja se oli kuulunut aiemmin Pietarin ruotsalaiselle kirkolle. Muodostettiin saarnahuonekunnaksi keisarin armollisella julistuksella 5.8.1896, jolloin määrättiin asetettavaksi ylimääräiset saarnaajat Lavansaarelle ja Seiskariin, ja Lavansaaren ensimmäinen saarnaaja astu virkaansa 1897.
Lavansaaren kunta luovutettiin kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan ja kunnan toiminta loppui vuoden 1948 kuluessa Suomen eduskunnan säätämän lain mukaisesti (Suomen asetuskokoelma 486/1948). Lavansaaren seurakunta lakkautettiin ja kaikkien luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949, jonka jälkeen niin sanottujen siirtoseurakuntien luterilaiset jäsenet kirjattiin asuinpaikkakuntansa seurakunnan kirkonkirjoihin. Suomenlahden ulkosaarien asukkaat evakuoitiin Viipurin lääninhallituksen määräyksellä 10.10.1939, jolloin lavansaarelaiset sijoitettiin Rauman ympäristöön Satakuntaan. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan Lavansaaren asukkaat sijoitettiin Pyhtäälle, Ruotsinpyhtäälle, Pernajaan ja Loviisaan.
Muut nimet
Löfskär, Löfsalö
Kylät
Klausinkylä, Lounatkylä, Peninsaari, Pohjakylä
Papisto
Koivistion papiston saatavista Lavansaarelta tehtiin suostumukset 9.7.1831 ja 9.6.1839 sekä keisarillisen senaatin päätös 12.6.1845. Kirkonkokouksessa 1.6.1894 seurakunta korotti henkilömaksut 1 markkaan 50 penniin, mutta tämän jälkeenkin kannettiin vanhan tavan mukaan 1 markka 38 penniä. Saarnaajan palkka oli 1900-luvun alussa valtiolta 1 000 markkaa, henkilömaksut 690 markkaa, koulupiiriltä 200 markkaa, lämpö ja valo sekä sisäänkirjoitusrahat 75 markkaa. Saarnaajalla oli asuttavana neljä huonetta saaren koulurakennuksessa. Manttaalien mukaan ei myöhemmin maksettu papinpalkkaa
Saarnaajat
1897–1901 Emanuel Kolkki
1901–1904 Taavi Vaittinen
1904–1907 Abel Fabian Raunio
Ylimääräiset papit
1903 Kustaa Nestori Korpela, vt. saarnaaja
Arkisto
Lavansaaren seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1744, tilikirjat vuodesta 1806 ja historiakirjat vuodesta 1749. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1744–1975.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990. LSKA liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.
Kansallisarkisto on digitoinut Lavansaaren seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Yli 100 vuotta vanha aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. 100 vuotta nuoremmat aineistot ovat käytettävissä kaikissa Kansallisarkiston tutkijasaleissa ja niiden käyttäminen edellyttää tutkimusluvan hakemista.