Sotkamon emäseurakunta määrättiin jaettavaksi kahteen pitäjään ja Jormasjärven kolmannen luokan konsistoriaalinen kirkkoherrakunta perustettavaksi Sotkamon lounaisista osista silloisten palkansaajien, sekä kirkkoherran että kappalaisen, poistuttua viroistaan sekä heidän oikeudenhaltijain ja kirkollisviraston leski- ja orpokassan oikeuttaan loukkaamatta keisarillisen senaatin päätöksellä 11.5.1897. Päätös kuitenkin peruttiin keisarillisen senaatin uudella päätöksellä 19.3.1908, jolloin Sotkamon emäseurakunta määrättiin pysymään ennallaan. Sotkamon seurakunnan jakokysymys nousi myöhemmin uudelleen esiin ja uuden itsenäisen kirkkoherrakunnan perustamista ajanut kokous järjestettiin Jormaskylässä Tuhkalan talossa 5.6.1922. Asia ei kuitenkaan edennyt, ja Jormasjärven seurakunta jäi perustamatta.
Perustettavaksi suunniteltuun seurakuntaan olisivat kuuluneet Sotkamon Alasotkamon kylästä tilat rekisterinumeroilla 12, 13, 18, 20, 21, 24, 27, 29, 30, 32, 34, 35, 37, 38, 40, 41, 43, 43 ja 45–53 sekä Jormasmäen, Korholanmäen ja Laakajärven kylät kokonaisuudessaan. Keisarillisen senaatin kirkollisasiain toimituskunta hylkäsi Jormasjärven uuden seurakunnan alamaisen anomuksen 1902, jossa valtion rahoista anottiin 10 000 markan suuruista summaa kirkon rakennusrahaston pohjaksi. Perustamattomalla seurakunnalla ei ollut omaa papistoa, mutta Jormasjärvelle mainitaan olleen määrättynä ylimääräisiä pappeja suorittamaan kirkollisia toimituksia 1887–1908.